IRC-Galleria

mutta juu
taivaalla on jo kuu
joten mikäs muu voikaan olla nyt mielessä
kuin kaunis sana nukkumatin kielessä
gut nicht

Pidin siitä, mistä kerroit, ihmisestä, joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita
Pidän siitä, mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki, paitsi ne, jotka tietää

Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään

Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

Valoa ja pimeää, ei siinä ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä, että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään



http://www.youtube.com/watch?v=p5Rj2Y0rFUo&feature=related

Mars ainÂ’t the kind of place to raise your kids
In fact itÂ’s cold as hell
And thereÂ’s no one there to raise them if you did
And all this science I donÂ’t understand
ItÂ’s just my job five days a week....

Asuipa kerran idässä 1800luvulla venäjänvallan aikaan tsaari nimeltä nikolai boknabokna. Hän oli hyvin pitkä ja parrakas mies. Hänellä oli suuri hovi jossa oli palvelijoita laidasta laitaan. Eräänä iltana nikolai päätti pitää suuret ryyppäjäiset jonne kansaa tulvi kaikkialta... Ihmisiä vaelti laaksojen takaa juhlimaan tanssimaan nauramaan laulamaan ja juomaan... nimen omaan juuri juomaan. Sillä juominen, oli sinä iltana pää asia. illan teema. JUOMINEN. Ihmiset joivat kilpaa ja oksensivat ja joivat... Nikolai vain nauroi aina kun joku joi itsensä tajuttomaksi, oksensi rinnuksille tai kusi housuun.. Sillä alkoholi tuo hulvaton hassun hauska aine oli hyvin elintärkeä hänelle. Hän rakasti tuon aineen tuomaa tyydytystä kun hän sammui hymy kasvoilla juotuaan päänsä täyteen. Hän rakasti vaipua tajuttomaksi. Mitä hauskaa on olla tajuttomana? Kun ei näe eikä kuule. Rauhallisuuden tyyssija... Kuitenkin. Kukin taablaa tyylilläään... illan aikana ihmiset joivat itseään hengiltä hurjissa juomakilpailuissaan sekä väkeä tippui sinne sun tänne.. Viimein hiljaisuus laskeutui hoviin ja nikolai sammui pöydän ääreen tuttu ja turvallinen hymy kasvoillaan... Aamulla herättyään hän istuskeli tuttuun tyyliin kiikkutuolissaan kun hänen kääpiö palvelijat viilasivat hänen varpaankynsiä uuteen uskoon. Samalla nikolai laski pihalle jäätyneet ruumiit jotta osaisi varata sopivan määrän palvelijoita roudaamaan väsyneet juhlijat muualle... Kuitenkin.. Samaan aikaan toisaalla. Maapallon toisella puolen jopa jossa oli juurikin laskeutunut pimeys ja yö saapumassa. Hiippaili kujien välissä eräs banaanibob.... Hänen ainoa ruokansa olivat banaaninkuoret joita rikkaat lihavat apinat heittelivät roskiin... banaanibob suoritti taas tuttua tehtäväänsä ja hiippaili sulautuen yön varjoihin kuin salaisin agentti. Varovasti hän nosti roskapöntön kantta ja nappasi kouraansa banaani kuoria ja juoksi yön pimeyteen. kotona hän illalla keitti banaanin kuoria ja itki paskaa ruokaansa. Eräänä päivänä bob voitti lotosta ja meni vitun sekaisin ja osti paljon kaikenlaista banaaneja muistuttavaa. Hän osti itselleen banaani ilmalaivan. Sekä banaanitilan lopulta hän flippas oikein kunnolla ja osti keltaisen nahkaisen banaani asun jonka hän puki päällensä ja veti vetoketjun kiinni loppuun asti päänsä yläpuolelle jota hän ei valitettavasti enää koskaan ylettänyt aukaisemaan ja aikansa hikoiltuaan banaanipuvussaan hän tukehtui sinne ja sai aika banaanin lopun. nykyään hän kiipeilee viidakossa muiden veljien kanssa uudestisyntyneenä apinana ja nauttii elämästään banaanien luona. bananana apinananana. Sitten tuli ilta ja apinan oli aika laskea kirjoituskone kädestään ja pomppia nukkumaan toisen apinan viereen. Öitä abinanana..

yössä lymyilevä kameli. Janoinen kameli joka oli eksynyt pimeään kaupunkiin ja etsi tietä iloiseen valoisaan baariin kaiken sen synkkyyden keskellä. Kamelille oli tehty kyttyrän siirto jonka takia hänen piti pitää nesteytys kohillaan.... kameli oli vaeltanut piktän matkan aavikolta löytääkseen juomaa.. Monta päivää kuivat aavikko tuulet olivat huuhtoneet hänen kurkkuaan kuivaksi ja nyt hänen piti päästä huuhtomaan kurkkuaan baariiin jotta hän saisi huutoa aikaseksi elikkä ääntä koska hänellä oli seuraavana päivänä kuoroharjoitukset... Vihdoin ja viimein kameli näki pimeyden keskellä valon.. valon joka loisti baarin ikkunasta. sisällä baarissa näkyi hymyileviä iloisia ja nauravia ihmisiä... kameli astui sisään ja tilasi oluen. pian kameli tilasi toisen. lopulta hän päätti että tarvitsee huomen aamulla viskibasso äänen ja niin hän tilasi viskin. hän joi viskin ja seuraavana päivänä kertoi kavereilleen kuinka toisen kamelin iskin. Hän meni naimisiin toisen kamelin kanssa ja hänelle tehtiin lobotomia leikkaus. niimpä he elivät iloisina. aavikolta tuulee.

Olipa kerran pieni ahdistunut sirkuskarhu. Hän oli kyllästynyt pieneen ahtaaseen häkkiinsä jossa hän joutui suurimman osan ajastaan viettämään.. Osan ajastansa hän joutui taas pelleilemään ihmiselle jotka nauroivat hänelle joka kerta. Hän oli ahdistunut myös ihmisten nauruihin. Pienellä sirkuskarhulla oli kuitenkin unelmia ja oma maailma johon hän monesti uppoutui. Hänellä oli muistoja kaukaisesta karhujen maasta jossa hän lapsena sai elää vapaana ilman huolia ja murheita. Hän muisteli usein äiti ja isä karhuaan sekä sisaruksiaan, hän mietti olivatko he yhä hengissä. Siitä on kauan kun hän viimeksi sai tallustella vapaana, kunnes eräänä päivänä klovni löysi hänet metsästä ja kantoi sirkukseen. Päivä päivältä sirkuskarhu ahdistui yhä enemmän ja enemmän. Hänestä tuntui että häkki kävi sitä mukaan pienemmäksi mitä hän kasvoi. Eräänä iltana sirkuskarhu mietteissään päätti karata. Hän halusi taas haistella puhdasta ilmaa ja tuntea tuulen sekä nähdä auringon laskevan ja nousevan muualta kuin kaltereiden takaa. Päivät kuluivat ja sirkuskarhu suunnitteli ja suunnitteli. Sitten saapui viimein päivä kun oli aika toteuttaa suunnitelmat. Taas kun hänen oli aika astua estraadille hän laittoikin jalkoihinsa vipinää ja juoksi suoraan läpi sirkusteltan kankaan karaten vapauteen, hän juoksi halki kaupungin, kaupungin laidalla sirkuksen väki oli tavoittaa hänet, niimpä hikiotsalla läkähtyessään hänellä ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin ryöstää pakettiauto ja kaahata vapauteen, sirkuskarhu kiihdytti 100 alueella yli 150 kilometriin tunnissa, hän ajoi melkein kahtasataa jo päästyään moottoritielle, päästyään yhdysvalloista kanadan puolelle hän kävi kioskilla syömässä vielä elämänsä viimeisen nakkisämpylän ennen kokonaan roskaruuasta luopumista, sitten hän jatkoi vielä noin yhdeksänsataa kilometriä winnipegistä prinssi albertin kansallispuistoon jonka reunalla hän sytytti pakettiauton palamaan ja juoksi vapauteen palaten takaisin luontoon minne kuuluikin. Jo illalla hän löysi luokse tutun järven jonka toiselta puolelta näkyi tuttuja kasvoja. Koko sen yön he juhlivat ja tanssivat muiden karhujen kanssa koko yön nuotion ympäri kuutamon loisteessa kertoillen tarinoita ja kuulumisia.

Hiffasin just, et nythän on se aika ku se gamla gubbe, mil on harmaa skegge ja fantsut kledjut ja se tsittaa sen poron kyydis, minkä klyyvari flyysaa punast valoo ja dilkkaa samalla kaikille skideille snadei ja bulei pakui sekä landella et stadis. Nii et, kliffaa joulua

Its better to burn out than fade away

Kansanedustajille torkkupeitot? eiköhän ne oo torkkunu tarpeeks