IRC-Galleria

Elämä on ihan perseestä. Kaikin puolin. Jos oisin vielä teini, voisin hyvällä omallatunnolla sanoa vaan angstaavani. Nyt oon kuitenkin masentunut ja stressiloman tarpeessa.

Oi voi.

Ps. Mummotkin on ihan tyhmiä. Ei kyl mun omat. (;

itkettää taas.
millon tää loppuu?
millon mä voin taas tuntea jotain?
millon mä osaan antaa itelleni anteeksi?

On kaikista pahimmat aina. Kuukauden kanssani asunut Vilma lähti kotiin tänä aamuna. Eilen iltapäivällä Vilma vitsaili ajatuksella vetää kalsarikännit keittiössä. Keittiön pöytä, pullo vodkaa, Vilma, minä ja Hiromi. Naurettiin. Vilman juna lähtisi seuraavana päivänä kello 07:20.

Vilma tuli illalla kotiin viimeiseltä kaupunkireissulta. Totesi: "Mä nyt sit toin tällasen.", ja iski keittiön pöydälle pullon vodkaa. Keittiön pöytä, pullo vodkaa, Vilma, minä ja Hiromi. Naurettiin ja laulettiin. Vitsailtiin, että kohta ollaan juotu pullo tyhjäksi. Huomasimme jossain vaiheessa pullon tyhjenneen. Jaksettiin puoli kuuteen saakka.

En sitten mennyt aamutunneille.

Kumma juttu.

Sen nimi oli Grep. Meitä oli 5 jäsentä. Minä oli päävokalisti ja soitin aina silloin tällöin kitaraa, Noboru oli kitaristi, Deidra basisti, Martha soitti koskettimia ja William rumpuja. Tehtiin kaikki biisit yhdessä, Deidra oli pääsanoittaja. Meillä oli missiona kertoa ihmisille maailman pahuudesta ja kaikista sen epäkohdista. Mutta tehtiin vaan albumi nimeltä Kiira, joka tarkoittaa pahaa uskomusolentoa. Levyllä laulamme aika synkistä asioista, kuten muurahaishaposta ja Kebnekaisesta. Meillä piti olla keikka ensi viikonloppuna, mutta sitten huomasimme, että 3/5 jäsenestämme oli jo kuollut. Huono tuuri siis niille, jotka olisivat halunneet kuunnella meitä livenä.

elama on. tosiaankin. mut Pietari on viela enemman! Alan kohta kayttaa piikkikorkosaapaita ja minihameita -20C pakkasessa. Tai sit en. Mut hieno paikka taa on silti. Nyt pitaakin jo rierntaa, tulin vaan kertomaan, etta koska mulla toimii netti nyt kotona, saatte kohta ihastella kuvia taalta pain maailmaa. sitten kun ehdin.

Ehkä joskus oli jotain muuta
pitkiä öitä päivät täynnä kaipuuta
en muista paljonkaan

Tapetteihin ikävä juuttuu
jonain päivänä ei jaksa enää suuttuu
mitä sitten tapahtuu

okei, lyhennetty biisi. mut muut sanat ei nyt sovi.
nyt tiedän kuitenkin mitä tapahtuu.
alan ehkä olla taas oma itseni.
ja oon alkanut jo odottaa Pietaria, ihan tosissani.
vaikka joskus yhä onkin raskasta, tiedän nyt, että tää oli järkijuttu.
joskus on pakko kuunnella järkeä, vaikka sydän sanois aivan muuta.
sydän on yhä samaa mieltä kuin aiemmin, mutta osaan ajatella ja eritellä kaikki syyt tähän.
jos joku ymmärsi tästä mitää, niin toivon, ettei kommentoi mitenkään.
kunhan vuodattelen vähäsen.

kiitän yhä Lottea.

olen tyhmä ihminen.
mutta olen silti vain ihminen.

olen eksynyt omaan hämmennykseeni.
olen hukkunut sekavan olotilani reunoille.
olen kadonnut maailman kartalta hetkellisesti.

etsivä löytää, sanotaan.
kunhan löytäisin edes itseni.

3.1.-14.1.2008

Helsinki-Rostock-Burger King Saksassa-taukopaikka autobanalla-huoltoasema Saksassa-Mäkkäri Sveitsissä-Lidl Ranskassa-Les Menuires-huoltoasema Ranskassa-huoltoasema Saksassa-huoltoasema Saksassa-Rostock-Helsinki

Rinteessä eka päivä pilvistä, toka lumisateista, kolmas kirkkaan aurinkoista, neljäs semiväsynyttä, viides loistavaa säätä, kuudentena tuuli niin ettei päässy rinteeseen.

Lauantaina omat viininmaistajaiset, sunnuntaina tervetulobileet, maanantaina omat aprés-skit, tiistaina beach partyt, keskiviikkona rinnehupellus ja omat aprés-skit, torstaina naamiaiset, perjantaina omat läksiäiset.

Kiitos, ISO kiitos kaikille mukana olleille ja lähtemättömän vaikutuksen allekirjoittaneeseen jättäneille.

Miltsi, Icebreaker, Jonkke-pappa, Röntti, BG, Tenkanen(Le Homo) ja Zarkus, <3.

Muistan myös lämmöllä Tanskan Leijonaa ja Ruotsin Tiikeriä, sekä näiden adjutanttia.

Zelda(Xena) kumartaa.

on onneksi kerran vuodessa vaan. ajattelin vaan tulla kertomaan, että olen aivan korviani myöten rakastunut. yhä edelleen ja samaan henkilöön. niin. oih. sitten koulutöihin.