IRC-Galleria

Kopioin. Koskettava tarina.

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Ain' meille kaikille sattuu ja tapahtuu
hetkii haikeit, aikoi vaikeit
mut niist vaiheist ei saa lannistuu
joskus täytyy miettii ite
ottaako vastaan viimeisen kiven
suojautuuko ja on onnellinen ihminen
..................................................................
Aseta minut sinetiksi sydämeesi
Kuten sinetiksi käsivarsillesi
Sillä rakkaus on voimakas kuin kuolema
Kateus on julma kuin hauta
Sen hiilet olivat niiden tulien hiiliä
Joilla oli kiihkein liekki
..................................................................
Etkö näe että hän on sydämetön
Kipusi ei ole rakkautta
Hän vie sen liian pitkälle
Etkö tiedä sen olevan väärin
Olet se oikea minulle
Olet se oikea
Jos vain näkisit sydämeeni
Tietäisit ettei kaikkea ole vielä menetetty
.................................................................
Jos vain sinä, tuntisit minut paremmin
Jos vain sinä kuuntelisit paremmin
Jos vain sinä näkisit minut paremmin
Jos vain sinä kuulisit minut paremmin
Vapauta minut, ennen kuin painan deleteä

Pikku Pekka asteli keittiöön missä äiti oli illallislaitto puuhissa.
Pekalla oli synttärit tulossa ja ajatteli että nyt olisi otollinen hetki kertoa äidille lahjatoiveistaan.

-Äiti, haluaisin polkupyörän synttärilahjaksi, sanoi pikku Pekka.

Pikku Pekka oli jokseenkin rasavilli ja usein pulassa sekä koulussa että kotona,
joten äiti kysyi että oliko Pekka omasta mielestään ansainnut uuden polkupyörän lahjaksi.

-Totta kai sanoi pikku Pekka!

Äidin mielestä Pekan pitäisi nyt kuitenkin miettiä miten Pekka on menneen vuoden aikana käyttäytynyt,
ja koska äiti oli hieman uskovainen, kehotti hän pikku Pekkaa kirjoittamaan kirjeen Jumalalle
ja kertomaan tälle miksi hän omasta mielestään ansaitsisi polkupyörän.

Pikku Pekka meni huoneeseensa ja alkoi raapustamaan kirjettä.

Ensimmäinen kirje:
Rakas Jumala,
olen ollut tosi kiltti poika tänä vuonna ja haluaisin polkupyörän syntymäpäivälahjaksi.
Haluaisin punaisen.
Ystäväsi Pekka


Fiksuna poikana Pekka tiesi ettei tämä ollut totta, ei hän ole ollut tosi kiltti poika
joten hän repi kirjeen ja aloitti alusta.

Toinen kirje:
Rakas Jumala,
Tässä ystäväsi Pekka,
Olen ollut aika kiltti poika menneenä vuotena
ja toivoisin saavani punaisen polkupyörän syntymäpäivälahjaksi.
Kiitos paljon jo etukäteen, Pekka


Eihän tämäkään ollut ihan totta joten tämäkin kirje joutui roskakoriin.
Pekka aloitti uudestaan.

Kolmas kirje:
Rakas Jumala,
Olen hoitanut asiani hyvin tänä vuonna ja haluaisin todellakin punaisen polkupyörän synttäriksi.
Pekka

Pekka tiesi ettei tätäkään kirjettä voitaisi lähettää Jumalalle. Pekka tuohtui juoksi äitinsä luo ja ilmoitti haluavansa mennä kirkkoon.

-Olethan takaisin ajoissa illalliselle, vastasi äiti.

Pekka juoksi samalla kadulla sijaitsevaan kirkkoon, käveli alttarille,katsoi ympärilleen ettei muita ollut salissa ja nappasi neitsyt Mariaa kuvaavan patsaan. Pekka piilotti patsaan takkinsa alle, juoksi ulos kirkosta kotiin ja suoraan huoneeseensa.

Suljettuaan ovensa, pikku Pekka istuutui pöytänsä ääreen ja rupesi raapustamaan uutta kirjettä Jumalalle:

Neljäs kirje:
MULLA ON SUN MUTSIS,
JOS HALUAT VIELÄ NÄHDÄ HÄNET, LÄHETÄ SE FILLARI!
TIEDÄT KYLLÄ KUKA...

Perheessä oli kolme tytärtä, he olivat vielä neitsyitä. Sattui kuitenkin
niin että kaikki kolme tytärtä menivät avioon lyhyen ajan sisällä. Ja koska
äiti oli hieman huolissaan siitä, miten tyttärien seksielämä lähtee
käyntiin, hän laittoi heidät kaikki lupaamaan että kirjoittavat muutaman
sanan postikortilla miltä se avioliiton seksi on tuntunut.

Ensimmäinen tytär lähetti kortin Kreikasta pari päivää vihkimisen jälkeen.
Kortissa ei lukenut muuta kuin "Nescafe". Äiti oli hieman ihmeissään aluksi,
mutta meni keittiöön ja kaivoi Nescafe purkin esiin. Siinä luki "Hyvää
viimeiseen pisaraan saakka" ja äiti helahti punaiseksi, mutta oli iloinen
tyttärensä puolesta.

Toinen tytär lähetti kortin New Yorkista viikko vihkimisensä jälkeen.
Kortissa luki "Benson&Hedges". Äiti arvasi nyt heti mennä tutkimaan miehensä
savukeaskia ja siinähän luki että "Extra Long, King Size". Äiti oli jälleen
hieman hämillään, mutta silti iloinen tyttärensä puolesta.

Kolmannen tyttären häämatka suuntautui Karibialle. Äiti odotti viikon, eikä
korttia näkynyt. Toinenkin viikko meni eikä korttia vieläkään ilmaantunut.
Meni kokonainen kuukausi ennen kuin kortti viimein saapui.
Siihen oli kirjoitettu vapisevalla käsialalla "British Airways". Äiti etsi
käsiinsä jostakin sunnuntain Helsingin Sanomat, käänteli sivuja ja pelkäsi
pahinta kunnes viimein löysi lomamatkailmoitukset ja BA:n mainoksen. Siinä
luki "kolme kertaa päivässä, seitsemänä päivänä viikossa, kaikkiin
paikkoihin"

Mies: Mitä järkeä sinun on pitää rintaliivejä, kun sinulla ei ole niihin mitään täytettävää?
Nainen: Mutta pidäthän sinäkin kalsareita...

Mies: Kun ensi kertaa näin sinut, halusin rakastella sinua tosi kamalasti.
Nainen: Onnistuit.

Mies: Vaihdetaanko asentoja tänä iltana?
Nainen: Hyvä idea. Mene seisomaan silityslaudan taakse, niin minä istun sohvalla ja piereskelen.

Mies: Mitä olet tehnyt kaikilla niillä rahoilla, jotka olen antanut sinulle ruokaostoksia varten?
Nainen: Käänny sivuttain ja katso peiliin!

Mies: Mikset koskaan kerro minulle, kun saat orgasmin?
Nainen: Et ole koskaan silloin paikalla.

Kysymys: Mikseivät naiset räpyttele silmiään esileikin aikana?
Vastaus: Heillä ei ole aikaa siihen.

Kysymys: Kuinka mies suunnittelee tulevaisuuttaan?
Vastaus: Hän ostaa kaksi koppaa kaljaa.

Kysymys: Kuinka monta miestä tarvitaan vaihtamaan vessapaperirulla?
Vastaus: Ei ole tiedossa - sitä ei ole koskaan tapahtunut.

Kysymys: Miksi on vaikeaa löytää herkkä, tunteellinen, hyvännäköinen mies?
Vastaus: Hänellä on jo poikaystävä.

Kysymys: Miksi kutsutaan naista, joka tietää, missä hänen miehensä on joka ilta?
Vastaus: Leskeksi.

Kysymys: Mitä eroa on naimisissa olevilla naisilla ja sinkkunaisilla?
Vastaus: Sinkkunainen tulee kotiin, katsoo mitä on jääkaapissa ja menee sänkyyn. Naimisissa oleva nainen tulee kotiin, katsoo mitä on sängyssä ja menee jääkaapille.

Kysymys: Mitä yhteistä on kaikilla miehillä, jotka notkuvat sinkkubaareissa?
Vastaus: He ovat naimisissa.

Aatami Jumalalle: "Miksi olet tehnyt naisesta niin kauniin?"
Jumala: "Jotta sinä rakastaisit häntä." Aatami: "Mutta miksi olet tehnyt hänestä niin tyhmän?" Jumala: "Jotta hän rakastaisi sinua."

Rukalle juhannuksena 2008<tuuletus> Pitää olla ajoissa liikentees<vink>

Ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii<sydän>

Perhe istui joulupöydässä ja poika kysyy isältään:
- Kuinka monenlaisia rintoja naisilla on?
- Niitä on kolmea sorttia. 20-kymppisillä ne on kuin omenat,
pyöreät ja kiinteät.
- 30-40-vuotiaina ne ovat kuin päärynät, vielä hienot mutta riippuvat.
- 50 jälkeen ne ovat kuin sipulit.
- Sipulit? huudahtaa äiti.
- Niin, alkaa itkettää
Äiti ja tytär närkästyvät ja tyttö kysyy:
- Äiti, monenkolaisia peniksiä on?
- Kolme kehitysvaihetta:
- 20-kymppisillä se on kuin tammea, komea ja kova.
- 30-40 iässä kuin koivu, hieman joustava mutta kestävä
-Mutta sitten se on kuin joulukuusi. Tyvestä kuollut ja pallot
vain koristeina...

Älä mene pois
Jää viereen nukkumaan
Älä mene pois
Lähtiessäs jotain
Jää taas puuttumaan
Älä mene pois
En tahdo olla yksin
Sua täällä tarvitaan
Pitäisitkö musta huolta?
Voisit pitää hyvää huolta

Rakastan ihoasi
Niin valkoista
Rakastan kosketustasi
Kylmää kuin jää
Ja rakastan jokaista itkemääsi kyyneltä
Minä vain rakastan tapaa jolla olet menettämässä elämäsi