-Pimeä ja synkkä yö Madlene oli matkalla työ paikallensa patologin hommiin
hänen poskiaan kiristi talvinen pakkanen joka muodosti punaa poskille. Matkaa oli
ripeät kilometri. Lumimyräkkä vaikeutti liikkumista joissain määrin hän ohitti pian suuren
kartanon , jossa oli särjetyt ikkunat mutta takapihalla sanottiin olevan suku hautausmaa.
ja vainajat aina heräsivät kuun luodessa sakareet hankeen. Maddlene ei itse uskonut moiseen silti jokin pakotti hänet menemään kartanolle päin. Jokin suuri voima talo oli ikivanha
siellä oli puu lattiat. seinällä oli entisten asukkaiden kuvia sekä esineitä vanha kaappi kello näytti
aikaa kolme yöllä. kun maddlene raotti ovea enemmän kello kilahti kolme kertaa.
Legendan mukaan kartanossa asui perhe jossa perheen isoisä surmasi kaikki heistä kello
kolme yöllä ja ei ollut erityisen mielissään jos joku tuli siihen kartanoon kaikki jotka sinne
astuisivat kuolisivat oudoissa olosuhteissa. Rohkea Maddlene asui suureen eteiseen jossa
oli puinen kirstu ja takanaan, oli taulu kammottavasta miehestä. Silmät olivat julmasti kurtussa
Hänen sylissä oli kissa kissakaan ei ollut mitenkään lempeän näköinen. puu lattia kolisi Maddlenen
ottaessa askeleita keittiö tilaan esineistä ja verhoilusta päätellen perhe oli ollut jotain suurta
ehkä aatelisia taikka lääkäreitä taikka jokin sortin isoja herroja Maddlene jatkoi kulkuaan
kartanossa ja meni yläkertaan siellä oli kolme huonetta ja kirjasto. eräässä huoneessa oli
ovi lukittu Maddlene murtautui sinne hius pihdeillä ja se oli isännän makuu huone
se oli pimeä, mutta tilava. Komerossa oli vaatteita mutta löytyi siltä jotain kammottavaa
luita mutta ne eivät olleet ihmisen vaan eläimen. taatusti se oli hylätty kissa joka oli
eteisen taulussa. Maddlene kurkisti pienestä ikkunasta pihalle, siellä oli hauta kiviä
legenda oli totta perhe hautoja oli noin kahdeksan toista mutta olivatko kaikki sitten kuolleet
tällä aluella mietti nuori patologi joka oli saapunut omin luvin tuohon kaltoin kohdeltuun
kartanoon. Maddlene alkoi tuntea heikotusta yhtäkkiä hän tunsi voimien loppuvan oliko syy
huoneen taikka oliko hän valvonut liikaa hän ei itsekkään tiennyt, mutta kaikesta
huolimatta tunsi voimien katoavan. Maddlene painoi päänsä silkki tyynylle ja sulki silmänsä
Maddlene ei ehtinyt kumminkaan nukkua kauaa kun kuun säde osui häneen. Maddlene
avasi vihreät silmänsä ja heilautti vaaleaa kutriaan taakse ja katsoi uudestaan ikkunasta
HAUDAT OLIVAT TYHJIÄ missä ruumiit ovat? hän ajatteli. pian Maddlene katsahti taakseen
takana oli multanen mies (kuvan mies) - on sinulla otsaa tulla meidän taloon ! huusi mies
Nyt Maddlene säikähti ja juoksi pakoon ja koko matkan töihin hän kerkesi ajoissa ja joi
kupin kuumaa kahvia ja poltti savukkeen savuke tilassa mutta oli totaalisen shokissa
näkemästään ruumis ja puhui - on parempi rauhoittua hän totesi itselleen. koitti aamu yö
ja Maddlene kuuli kolinaa - huhuu ? onko siellä joku ? hän huusi ja pian löysi äänen lähteen.
hän avasi kylmiön ja käsi veti hänet sinne ja paiskasi oven perässään kiinni
Maddlenesta jäi jälelle savuke aski rikkinäinen kahvi kuppi ja silmälasit pöydälle
sekä kylmiössä ollut vihainen ruumis oli silpponut Maddlenen kappaleiksi hänen ruumis löytyi
SILVOTTUNA KAPPALEIKSI JA NAINEN OLI KUIN MÄRKÄ RIEPU (kirja pohjautuu kuulemaani kauhu tarinoihin ensi kuussa seuraava tarina malttakaa odottaa )