IRC-Galleria

Kauan kauan sitten asui kaukaisessa siperiassa muuan mies. Hän oli julma ja kylmä mies.
Hän piti vankinaan nuorta vaimoaan ja oli suunnattoman mustasukkainen.
Eräänä iltana meni mies kaupunkiin , joka siaitsi 80km päässä mökistä jossa he asuivat.
Mökissä ei ollut puhdasta vettä taikka edes toiletti tarvikkeita naisella , oli vain musta
nahkainen päivä kirja jonne hän merkitsi kaiken tuskastaan ja kivustaan. Yllään naisella
oli turkki joka suojasi kuin suojasi kaikelta viimalta ja tuiskuilta , koska tuvassa ei ollut ikkunoita
vain yksittäinen karhun talja toi lämpöä puiselle lattialle jossa nainen nukkui...Sinä iltana
Nainen oli päättänyt kostaa tälle avoimiehelleen kaiken väkivaltaisen ja sadistisen kohtelun
Nainen otti rotan myrkkyä ja keitti teetä...Mies saapui tuoden ostoksia nainen tarjosi kuumaa
teetä Miehelleen mies joi sen tietämättään vaimon suunnitelmasta ja suuresta kostosta
jota nainen oli hautonut jo 40 vuotta Mies alkoi tuntea suurta tuskaa ja kipua
ja nukahti nainen haki keittiöstä veitsen ja puukotti miestään 24 kertaa ja leikkasi sydämmen

irti seuraavaksi lähti maksa ja munuaiset loput hän survoi pakkaseen munuaiset hän keitti
suuressa padassa ja tekis siittä keittoa se oli miekkosen loppu ja nainen vei miehen rahat
ja eli ilman oma tunnon tuskaa elämänsä viimeiseen henggen vetoon saakka

OULUN KÄRPÄT ON PARAS MUUT TULLOO KAUKAA PERÄSSÄ

NÄIN SE ON JA SAA KYLLÄ TULLAKKI T IKUINEN KÄRPPÄ TYTSY

kuvassa minä ja yksi parhaimmistani ystävistä
tapasimme aikoinaan koulussa ja meistä tuli melkein heti hyvät ystävät
moni pyrkii täydellisyyteen mutta minä olen tyytyväinen itseensi omana itsenä.
meikki ja hajuvesi ei kaunista jos asenne on nurin kurin elämään ja itse luottamus
ei ole peiliin tuojjottamista tai huulien maalamista vaan sitä mitä todella olet ja
kuinka kohtelet muita ihmisiä kaikki ei ole syntyneet missin vartaloon eivätkä
saaneet kauniita kasvon piirteitä mutta jos osaa nauttia elämästä ja kunnioittaa muita
se on elämää suurempi rikkaus

SEURAAVA TARINA ILMESTYY 9.5.2008. LUETTAVAKSI SIIHEN ASTI OLKAA KÄRSIVÄLLISIÄ

(JOKA KUUKAUSI KIRJOITAN UUDEN TARINAN TÄMÄ MADDLENESTA TARINA
ON TAVALLAAN SIINÄ MÄÄRI OPETTAVA ETTEI LIIALLINEN UTELIAISUUS OLE HYVÄKSI
JA MADDLENE OLI KATEISSA KUUKADEN JA HÄNEN RUUMIINSA LÖYTYI
RUUMIIS OLI YKSI KARTANON ASUKKI JOKA RIISTI JULMALLA TAVALLA MADDLENEN HENGGEN
(ALOITTELEN VASTA TÄLLÄISTÄ KAUHU KIRJAILIAN YKSITYISEN OSAA ALKU TARINAT
OVAT TÄLLÄISIA PELOTTELU TARINOITA LYHYITÄ JA YTIMEKKÄITÄ)

-Pimeä ja synkkä yö Madlene oli matkalla työ paikallensa patologin hommiin
hänen poskiaan kiristi talvinen pakkanen joka muodosti punaa poskille. Matkaa oli
ripeät kilometri. Lumimyräkkä vaikeutti liikkumista joissain määrin hän ohitti pian suuren
kartanon , jossa oli särjetyt ikkunat mutta takapihalla sanottiin olevan suku hautausmaa.
ja vainajat aina heräsivät kuun luodessa sakareet hankeen. Maddlene ei itse uskonut moiseen silti jokin pakotti hänet menemään kartanolle päin. Jokin suuri voima talo oli ikivanha
siellä oli puu lattiat. seinällä oli entisten asukkaiden kuvia sekä esineitä vanha kaappi kello näytti
aikaa kolme yöllä. kun maddlene raotti ovea enemmän kello kilahti kolme kertaa.
Legendan mukaan kartanossa asui perhe jossa perheen isoisä surmasi kaikki heistä kello
kolme yöllä ja ei ollut erityisen mielissään jos joku tuli siihen kartanoon kaikki jotka sinne
astuisivat kuolisivat oudoissa olosuhteissa. Rohkea Maddlene asui suureen eteiseen jossa
oli puinen kirstu ja takanaan, oli taulu kammottavasta miehestä. Silmät olivat julmasti kurtussa
Hänen sylissä oli kissa kissakaan ei ollut mitenkään lempeän näköinen. puu lattia kolisi Maddlenen
ottaessa askeleita keittiö tilaan esineistä ja verhoilusta päätellen perhe oli ollut jotain suurta
ehkä aatelisia taikka lääkäreitä taikka jokin sortin isoja herroja Maddlene jatkoi kulkuaan
kartanossa ja meni yläkertaan siellä oli kolme huonetta ja kirjasto. eräässä huoneessa oli
ovi lukittu Maddlene murtautui sinne hius pihdeillä ja se oli isännän makuu huone
se oli pimeä, mutta tilava. Komerossa oli vaatteita mutta löytyi siltä jotain kammottavaa
luita mutta ne eivät olleet ihmisen vaan eläimen. taatusti se oli hylätty kissa joka oli
eteisen taulussa. Maddlene kurkisti pienestä ikkunasta pihalle, siellä oli hauta kiviä
legenda oli totta perhe hautoja oli noin kahdeksan toista mutta olivatko kaikki sitten kuolleet
tällä aluella mietti nuori patologi joka oli saapunut omin luvin tuohon kaltoin kohdeltuun
kartanoon. Maddlene alkoi tuntea heikotusta yhtäkkiä hän tunsi voimien loppuvan oliko syy
huoneen taikka oliko hän valvonut liikaa hän ei itsekkään tiennyt, mutta kaikesta
huolimatta tunsi voimien katoavan. Maddlene painoi päänsä silkki tyynylle ja sulki silmänsä
Maddlene ei ehtinyt kumminkaan nukkua kauaa kun kuun säde osui häneen. Maddlene
avasi vihreät silmänsä ja heilautti vaaleaa kutriaan taakse ja katsoi uudestaan ikkunasta
HAUDAT OLIVAT TYHJIÄ missä ruumiit ovat? hän ajatteli. pian Maddlene katsahti taakseen
takana oli multanen mies (kuvan mies) - on sinulla otsaa tulla meidän taloon ! huusi mies
Nyt Maddlene säikähti ja juoksi pakoon ja koko matkan töihin hän kerkesi ajoissa ja joi
kupin kuumaa kahvia ja poltti savukkeen savuke tilassa mutta oli totaalisen shokissa
näkemästään ruumis ja puhui - on parempi rauhoittua hän totesi itselleen. koitti aamu yö
ja Maddlene kuuli kolinaa - huhuu ? onko siellä joku ? hän huusi ja pian löysi äänen lähteen.
hän avasi kylmiön ja käsi veti hänet sinne ja paiskasi oven perässään kiinni
Maddlenesta jäi jälelle savuke aski rikkinäinen kahvi kuppi ja silmälasit pöydälle
sekä kylmiössä ollut vihainen ruumis oli silpponut Maddlenen kappaleiksi hänen ruumis löytyi
SILVOTTUNA KAPPALEIKSI JA NAINEN OLI KUIN MÄRKÄ RIEPU (kirja pohjautuu kuulemaani kauhu tarinoihin ensi kuussa seuraava tarina malttakaa odottaa )

mukavaa kun viikoloppuisin saa henggähtää kaikesta arjen askarista ja ottaa rennosti ja olla
murhetimasta mistään terveisiä kaikille mulle rakkaille ystäville jotka oikeasti välittää eikä vaan silloin
kun on vailla jotain

kesää odotellessa sekä kärppien voittoa

- tähtiin silmäni kurkotan sieltä sinut näen ystäväin
minulle sinä hymyilet pilvien raosta
olit ystäväin minun nuoruuden rakkaus kutkuttava
silmiisi joskus katsoin sinisiin ja hymyn soit aurinkoisen
mutta toisiamme saaneet emme sinä sitten kuolit pois
käsi kädestäni irtosi lähdit mukaan enkelin niin varhain liian aikaisin miksi luoja sut
mukaansa otti vaikka olit vain kaksikymmentä sinua ainiaan muistan ja muistoasi
suloista vaalin kunpa saisin ajan takaisin asiat paremmin hoitaisin ja sinut syliin sulkisin
enkä päästäisi pois



RUNO OMISTETTU EDES MENNEELLE YSTÄVÄLLE MURASEN TIMOLLE

HYVÄÄ PÄÄSIÄISEN LOPPUA KAIKILLE JOTKA TUNNEN JA
KAIKILLE MUKAVILLE JOITA EN TUNNE (KESÄÄ KOHTI MENTÄESSÄ)