17.1.2007 laskeutui suru yllemme.
Suru siitä kun läheinen menettää henkensä.
Ja vielä yllättäin.
Hetkessä sinut vietiin luotamme pois ja
sitä surua ei osaa sanoiksi pukea,
vain itkuksi ja suureksi kaipauksen tunteeksi.
Olit perheemme tukena vuosia ja jaoit kanssamme niin ilot kuin kyyneleet.
Nyt meille jäi vain suuri kaipaus. Vieläkin odotellaan milloin soitat...
mutta mitään ei kuulu....
Toivottavasti sinulla on nyt parempi olla, missä ikinä oletkin.
Lepää rauhassa rakas ysävämme ja perheenjäsen.
Olet aina muistoissamme.
Sinun muistoasi kunnioittaen koko meidän perhe