IRC-Galleria

Jokku päivät on just sellasii et haluis puhuu jonku kans sellasist asioist mikkä painaa, mut sitte taas ei haluis et kukaa tietäis. Toisaaltaa ei haluis kenenkää tietävän sitä mikä painaa, mut se selväst helpottais ku kertois. Mist sais sellasen olennon joka kuuntelis ja ymmärtäis, antais mielipiteens ja ei ikinä koskaan kertoisi siitä muille. Ei kai mistää.

Muistatko sinä, joka juuri nyt luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) MITEN TAPASIMME? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :) Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan..!!

Oli kiva saad todistukset ku sain korotettuu nii paljo keskiarvooki... sillo oikee odotin koko lomaa ja kaikkee sitä mikä ol edes päi! Et saisin ol kavereitten ja Juuson kans koko loman! Oli kivaa katella toisten todistuksii, onnitel tai ol hiukkase pahoillaa. Kaikki tuntuu sellasil hetkil oleva nii hyvi. On ystävii joist välitän, Juuso jota rakastan ja perhe. Mut mitä sit jos se kaikki vaa häveis, vaik yks kerrallaa..? Kui paljo pettyisin ja murtuisin? Niin ku lehdes luki siit ku kaks poikaa, kolme ja viis vuotiaat ol hukkun jokkee. Mitä mää tekisi jos olisin ollu niitte äiti? Millane joulu niil mahto tul? Mää en varmaa pystyis jatkaa enää ettipäi... Tai jos ystävät yhtäkkii katois vaa. Tai et ne yhtäkkii vaa jättäis sut. Tai saisis tietää et kaikki mikä niihi liitty ol vaa valetta ja paskaa. Siint lähtis alt sellane osa maata et hyvä et pystys pysyis... Tai sit vaa kaatuis? Kukaa ei haluu kokee sellast. Kaikki joutuu, ennemmi tai myöhemmi. Kaik tekee toisil pahaa, mut mitä sillo oikke ajattelee ku tekee nii? Ei ainakaa sitä, et kui paljo se tulee satuttamaa sitä toista. Sitä ajattelee vast sillo ku se kaikki kaatuu omaan niskaa, ehkä ei sillonkaa... Mää myönnän et oon tehny monel jtn pahaa, mist ei ehkä ikin jää kii, mut joskus sitä alkaa ajattelemaa, kui pahoillaa niistäki on.
Tänää ol sit tsunami-päiväki, katoin sellase ohjelman mikä koski sitä. Vittu siel ol varmaa kamalaa ol... Ku kaik vyöryy niskaa ja ketää ei voi syyttää siitä. Tai ei voi mitää tehdä. Vaa kattoo mihi sitä mahtaa joutuu.
En ekaks ajatellu alottaa koko päiväkirjaa, ku tää on mun mielest aika turha, mut ny tul sellane olo vaa kirjottaa mitä mielt olen. Ku joskus tuntuu et kaikki vyöryy niskaa, tai et kaikki töksähtää samaan päivää.