IRC-Galleria

Puoli yksi yöllä äiti kysyi minulta booliohjetta uudeksi vuodeksi. Pikkuveli tahtoo alennusmyynteihin, mutta ei se haittaa, sillä kaupoissa tallustaminen on terapiaa silloin, kun sieltä ei oikeasti tarvitse löytää mitään juurikaan kovin järkevää. Minä en jaksa tutustua tämän viikon rakettitarjontaan ja illalla aikaisemmin ostarilla minä vilkuilin järjestelmäkameroita, kun sinä etsit itsellesi suhteellisen huokeahintaista digiboxia ihan vain sellaista peruslootaa, jonka avulla kykenee tuijottamaan televisiosta jotakin muuta kuin kärpästen ainaista ärsyttävää surinaa. Minusta sinun antennisi muistuttaa tuuletinta, ja viime yö me nukuttiin yhdessä väärinpäin päät jalkopäässä kylki kyljessä ihanan tiedottomina siitä, mikä on kello, ja mistä se koostuu, ja miten päin sen viisarit ovat silloin, kun me joskus iltapäivällä satutaan taas vihdoin viimein heräämään.

Sinun kanssasi minä nauran ja hymyilen ja olen hassu ja sinuun minä tartun ja tarraudun kuin itsepäinen tarra tai lutikka tai iilimato, vaikka iilimatoa minä toivottavasti tuskin edes muistutan. On hetkiä, jolloin minä tahtoisin kuiskata sinun korvaasi yhden pienen viattoman mitään tahtovan tai pyytävän tai vaativan lauseen, mutta sellaisina hetkinä minusta tuntuu, että minä olen typerä ja ihan liian imelä ja rakastunut ja tarrautuva, jos minä ääneen sinulle sanon sen. Joulupäivänä viiden aikaan kuu oli niin iso ja niin oranssi ja niin hallitseva ja niin matalalla taivaanrannassa, että minä ihastuin siihen ja sanoin sinulle, että minä tahtoisin sen. "Sitä mä en voi sulle antaa", sinä sanoit hymyillen, ja minä sanoin, että ei sinun tarvitse antaa minulle kuuta, mutta sinä lisäsit, että ainahan kattoon voi sahata reiän, josta kuun näkee iltaisin paljon paremmin.

On hetkiä, jolloin minä tahtoisin sanoa jotakin niin paljon, että minua pakahduttaa nojata sinun kainaloosi sinun tietämättä sitä ollenkaan. Ja minä lasken käteni sinun kyljellesi ja raavin vähän, sillä minä en uskalla avata suutani, mutta sen sijaan minä ihan vähän ihan hellästi yritän silti kertoa sen siten, että minä kosketan. Kun sinä eilen sanoit, ettei minun tarvitse olla sinusta mustasukkainen, että minulla ei ole mitään syytä olla kenellekään tytölle sinusta mustasukkainen, minä hymyilin sinulle yhden ihan pienen hymyn. Sen pienen hymyn takana oli rauhallisuus ja helpotus ja riemu, sillä voi niin pienet asiat ovat minulle paljon paljon suurta enemmän. Halaus. Mumina korvaa vasten. Suukko kaulaan ja niskaan aamulla rutistuksen kanssa juuri silloin, kun ensimmäisen kerran avaa silmänsä todetakseen, että on herännyt. Pieniä asioita. Asioita, joista minä tiedän. Ja voi sitä kaikkea minä sinussa...rakastan.

-Suuse-