IRC-Galleria

Jees.

Sunnuntai. Tämän viikon aikana minä olen tippunut sängystä kahdesti, vaikka ainakaan ihan täysin tippuminen ei ole ollut minun oma vikani siitä huolimatta, että minä sinua vähän huudatin. Minun hiukseni ovat punaiset. Eivät ruskeat tai ruskeanpunaiset tai punaisenruskeat tai violetit, vaan ihan oikeasti punaiset. Huomenna on tämän vuoden viimeinen päivä. Sinä kiusaat minua ja sanot, että sinun suukkokiintiösi on täyttynyt tältä vuodelta, mutta silti sinä suutelet minua ja hymyilet, enkä minä muista päättyikö meidän leikkimme olohuoneen sohvalla eilen kaksi-yksi vai kolme-yksi vai onnistuinko minä lopulta tasoittamaan.

"Mun paras joululahjani", sinä sanoit aamulla, ja me olimme käpertyneet kiinni toisiimme kuin kaksi valkoista hassua lakanaa. Parhaita hetkiä yhdessä on laiskotella kaksin vuoteessa peitto sekaisin jalkopäässä toisen kainalossa rallittaen sormillani pientä ympyrää sinun vaaleaa rintaasi vasten. Tuntea sinun hellä pehmeä melkein kutittelevanhento kädenkosketus minun ihollani ja olla sinun lähelläsi ihan vain vaikka takkuisen pääni painautuessa sinun korvaasi vasten minun halatessani sinua ja rutistaessani itseni sinua vasten. Ulkona heikon säälittävän lumisateen laskeutuessa pihamaalle minä en voinut olla puristamatta sinun takamustasi sinun kävellessä autollesi avaamaan kuskinpuoleisen oven. Yöllä hämärässä hiljaisessa huoneessa sinä kuiskasit korvaani "punapää", ja "sinun punapääsi", minä vastasin. A leannan.

-Suuse-

Puoli yksi yöllä äiti kysyi minulta booliohjetta uudeksi vuodeksi. Pikkuveli tahtoo alennusmyynteihin, mutta ei se haittaa, sillä kaupoissa tallustaminen on terapiaa silloin, kun sieltä ei oikeasti tarvitse löytää mitään juurikaan kovin järkevää. Minä en jaksa tutustua tämän viikon rakettitarjontaan ja illalla aikaisemmin ostarilla minä vilkuilin järjestelmäkameroita, kun sinä etsit itsellesi suhteellisen huokeahintaista digiboxia ihan vain sellaista peruslootaa, jonka avulla kykenee tuijottamaan televisiosta jotakin muuta kuin kärpästen ainaista ärsyttävää surinaa. Minusta sinun antennisi muistuttaa tuuletinta, ja viime yö me nukuttiin yhdessä väärinpäin päät jalkopäässä kylki kyljessä ihanan tiedottomina siitä, mikä on kello, ja mistä se koostuu, ja miten päin sen viisarit ovat silloin, kun me joskus iltapäivällä satutaan taas vihdoin viimein heräämään.

Sinun kanssasi minä nauran ja hymyilen ja olen hassu ja sinuun minä tartun ja tarraudun kuin itsepäinen tarra tai lutikka tai iilimato, vaikka iilimatoa minä toivottavasti tuskin edes muistutan. On hetkiä, jolloin minä tahtoisin kuiskata sinun korvaasi yhden pienen viattoman mitään tahtovan tai pyytävän tai vaativan lauseen, mutta sellaisina hetkinä minusta tuntuu, että minä olen typerä ja ihan liian imelä ja rakastunut ja tarrautuva, jos minä ääneen sinulle sanon sen. Joulupäivänä viiden aikaan kuu oli niin iso ja niin oranssi ja niin hallitseva ja niin matalalla taivaanrannassa, että minä ihastuin siihen ja sanoin sinulle, että minä tahtoisin sen. "Sitä mä en voi sulle antaa", sinä sanoit hymyillen, ja minä sanoin, että ei sinun tarvitse antaa minulle kuuta, mutta sinä lisäsit, että ainahan kattoon voi sahata reiän, josta kuun näkee iltaisin paljon paremmin.

On hetkiä, jolloin minä tahtoisin sanoa jotakin niin paljon, että minua pakahduttaa nojata sinun kainaloosi sinun tietämättä sitä ollenkaan. Ja minä lasken käteni sinun kyljellesi ja raavin vähän, sillä minä en uskalla avata suutani, mutta sen sijaan minä ihan vähän ihan hellästi yritän silti kertoa sen siten, että minä kosketan. Kun sinä eilen sanoit, ettei minun tarvitse olla sinusta mustasukkainen, että minulla ei ole mitään syytä olla kenellekään tytölle sinusta mustasukkainen, minä hymyilin sinulle yhden ihan pienen hymyn. Sen pienen hymyn takana oli rauhallisuus ja helpotus ja riemu, sillä voi niin pienet asiat ovat minulle paljon paljon suurta enemmän. Halaus. Mumina korvaa vasten. Suukko kaulaan ja niskaan aamulla rutistuksen kanssa juuri silloin, kun ensimmäisen kerran avaa silmänsä todetakseen, että on herännyt. Pieniä asioita. Asioita, joista minä tiedän. Ja voi sitä kaikkea minä sinussa...rakastan.

-Suuse-

Seinänaapurin on täytynyt jo kyllästyä meidän kahden ainaiseen kiljumiseen toisen kiskoessa peittoa toisen päältä viileässä huoneessa naurunremakassa kahdelta iltapäivällä juuri silloin, kun ei ole parempaakaan tekemistä kuin kiusata ja kutittaa toinen toistaan ruttuisessa vuoteessa joululomalla laiskotteluajan ollessa parhaimmillaan. Tänään minä tipuin sängystä ja sain vahingossa hienoisen iskun leukaani yrittäessäni kostaa kylmän lattian pistävän tunteen pakaralihaksessani. "Vesisota on aina hauskaa, paitsi sängyssä", sinä sanoit, kun me olimme molemmat kastelleet toisiamme kohtuullisen kiitettävästi vedellä täyttämästäni puolen litran siideripullosta, jonka minä olin alun perin kaivanut laukustani leukaani uhkaavasti nousevaa kuhmua rauhoittamaan. Seinäjoelta Lapualle Nurmon digitaalisen lämpömittari - kellonaika -näytön kohdalla ulkona oli viisi astetta lämmintä, ja sinä lopetit minun aloittamani lauseen sanomalla, että "kahdeskymmenesseitsemäs päivä". Vähän yli viikon päästä sinä olet jo vuoden vanhempi, minä ajattelin heti sen jälkeen, kun kumpikin meistä oli tajunnut, miten kummallinen ilma nyt on ajatellen, että on oikeasti joulukuu. Siitä huolimatta minulle tämä loma on ollut yksi parhaimmista.

Tapanin päivänä vähän ennen kahta kaksi autoa lähti kahteen eri suuntaan. Seinäjoella kirjolohesta täyttyneenä minä en jaksanut enää syödä murustakaan marjakiisseliä, vaikka äitipuoleni väitti, että se keventää. Iltapäivällä me lähdimme sisarusteni kanssa takaisin ja kuuntelimme pikkuveljeni autossa ysärimusiikkia yhteisessä hiljaisuudessa minä siskoni kanssa takapenkillä, ja "TP voi olla takapenkki tai tyhymäpää", minä muistin pikkuveljeni valistaneen krapulaisia isosiskojaan viime kesänä Anttilan parkkipaikalla pehmisten jälkeen. Puoli kahdeksan maissa illalla sinä tulit, ja me yhdessä lähdimme taas Seinäjoelle juhlimaan vähän päivitetysti tapanin päivän tansseja. Yöllä kahdelta kampuksen läpi kaksin opiskelukämppäsi ovelle ja sinun kanssasi sinun viereesi sinun turvalliseen kainaloosi nukkumaan. Joulupäivänä suklaata ja Harry Potter -elokuvia ja halailua ruskealla sohvalla hämärässä olohuoneessa. Kaksi hyvää ihanaa päivää juuri niin kuin kaksi onnistunutta hiekkakakkua. Ja niiden kahden ihanan päivän aikana minä olen ollut sinun kanssasi kaikkein eniten.

Ei joulu ole inhottava juttu, jos silloin saa olla poissa omasta yksityisestä pienestä sekaisesta vaatekaapistaan rakkaittensa kanssa tyhjänpäisen tekemisen keskellä iloisten pienten hymyjen katsoessa sinua silmiin keittiössä ruokapöydän ääressä lautapelin takaa jostakin. Nähtävästi oikeassa seurassa joulu voi olla kevyt ja lämmin ja iloinen ja täysin totaalisen tuskaton. Sinulta minä sain lahjakseni lämpöä ja huomaavaisuutta ja ihanuutta ja juuri sitä suloisuutta, joka sinussa on, kun sinä olet minun kanssani ihan kahdestaan.

-Suuse-

Eilen tai näennäisesti lauantaiyönä sunnuntaiaamua vasten minuutin yli kaksitoista kaksi aikuista miestä huutaa autossa kuin suloisimmat pikkupojat yhteen ääneen: "huomenna on joulu!" Minä sain siitä toisen pienenpienen joulufiilishitusen. Illalla kahdeksantoista tuntia myöhemmin tupakan savutessa hiuksiini kiinni minä tunsin itseni tarpeeksi tontuksi lähteäkseni yllättämään yhden perheen jogurttisuklaakakku sylissäni paketoituna sellofaaniin päässänsä pieni hassu sekava sellofaaninuttura ja sininen joulukortiksi ristimäni kortti, johon kirjoitin "Hyvää joulua t: Susanna" ja kaksi pientä sydäntä nimeni perään, sillä nimeni perässä on aina kaksi pientä sydäntä, jos minä sen kynällä kirjoitan.

Nyt minä olen saanut kolme pientä joulufiilishitusta. Kolmas niistä liimautui punastuneisiin poskiini sillä sekunnilla, kun minut ovella pyydettiin jäämään perheen seuraan illaksi istumaan. Tänään minä kirjoitan puhelimellani sata tekstiviestiä kaikille ystävilleni, joille olin liian laiska ostaakseni joulukortin ja kirjoittaakseni sen ja tukkiakseni sen postinleimalla varustettuun hassuun kapeaan laatikkoon, joita pyörii kaupungeissa siellä täällä asiakasvessojen kulmalta aina keskelle toria ja ottoautomaatin kylkeen. On joulu, ja jouluksi tuli tuuli ja kolea suojattomuudentunteita herättävä ilma, ja minä toivon, ettei joulupukki tänä jouluna hukkaisi suloista hassunkurisensäälittävää pumpulipartaansa, kun hän tunkee itsensä oikea olka edellä kotien krassikoristeisesta ovesta sisään ja sanoo houhou ja kysyy "onko täällä kilttejä lapsia?". Illalla kymmenen aikaan minä toivon jo juoneeni vähintään viisitoista kuppia kahvia, sillä tarpeeksi kahvia saa minut niin pirteäksi, että minua suorastaan nukuttaa.

Haukotus liimautuneena kiinni leukaperiin nukahtaisin hymyillen olohuoneen sohvalle television jäädessä yksinään surisemaan aattoillan jouluista jouluista tarjontaa. Hyvää yötä joulu, minä sanoisin.

-Suuse-

Tänään minä leivoin kaksi jogurttisuklaakakkua ja siivosin jälkeni. Neljä tupakkaa ja aamu yhdentoista yksi kupillinen kahvia. Uunissa paistuu ruoka, ja pikkuveli on tuonut kuusen olohuoneeseen perinteiseen nurkkaan kuusen ikiomalle paikalle juuri sinne, missä kissat retuuttavat äidin maahan asti ulottuvia punaisia ikkunaverhoja kaikkein mieluiten. Huvimajassa taivaanrantaan juuri laskenut aurinko kertoi, että ilta on tulossa, ja minä katselin harmaata ilmassa leijuvaa tupakansavua ja opettelin tekemään savurenkaita, vaikka minä en niitä opi koskaan tekemään. Sormet ovat ruttuiset tiskaamisen jälkeen, ja jostakin pääkoppani sotkuisista uumenista ihan vahingossa minä löysin hitusen joulua, ihan vain sen yhden pienen hitusen verran, että minä voisin kiskoa punaisen kilisevän tonttulakin päähäni ja lähteä ulos ja juosta ympäri kuuraista kotipihaa ja kuunnella, miten kulkunen tonttulakissani kilisee hiljaisessa illassa katuvalojen heittäessä varjoja postilaatikon kylkeen nojaamaan.

Eilen pikkusiskoni ja ystäväni kanssa yökerhon tanssilattialla me unohdimme humalassa räpsiä yhdessä muutaman erittäin selkeän kaverikuvan. Tänään minun puhelimeni ei ole soinut, enkä minä ole paketoinut lahjoja, sillä kakkujen kanssa minä olen ollut poskiani myöten vehnäjauhoissa ja aika ajoin niin naurettavan hukassa, että olen ollut jopa kiireinen. Jos maassa olisi lunta, minä muistaisin, miltä tuntuu olla pieni olematon vaahtosammutin konttimassa puutarhassa polvet puuterilumesta valkoisina ja märkinä nenän vuotaessa mielikuvituksen juostessa leikinhuumassa sisarusteni kanssa hämärässä illassa pihlajankatveessa oksien raapiessa poskiini punaisia pieniä viivoja ristiin rastiin mielimaltaisesti ihan miten vain. Kattoikkunan sälekaihdinten pienenpienestä raosta kurkistaa kalpeanvalkoinen täysikuu. Silmälasit päässä se näyttää oltermannilta, mutta nyt se on vain iso hehkuva pallo, enkä minä tiedä miten minä sen sieltä lassoaisin alas huoneeni katosta roikkumaan.

Rakas päiväkirja, vaikka minä puhuin tonttulakista ja joulusta, älä käytä tätä hullunkurista hairahtanutta merkintääni minua vastaan sitten, kun minä olen taas normaali ja sarkastinen ja inhoan joulua ihan niin kuin minä inhosin sitä vielä päivää aiemmin.

-Suuse-

"Jos tyttö kuiskaa sinun korvaasi, että hän rakastaa sinua, hän todella rakastaa sinua ihan tosissaan - ehkä jopa enemmän kuin sinä uskot."

-lainattu ajatus-

Minun ystäväni tahtoo lähteä juhlimaan, sillä minun ystäväni ei ole juhlinut aikoihin. Mitä minä tähän sanoin? Minä sanoin, että lähde ihmeessä, mutta mitä sanoikaan minun ystäväni? Yöllä lähes yhden aikaan kellosta katsottuna ihan liian myöhään minä istuin eteisen puhelinpöydällä ja totesin, että minua ollaan raahaamassa mukaan juhlimaan.

Jos nyt on alkanut joululoma, miksi minun kummallinen typeryyteni seuraa minua Vaasasta yhä takaisin? Minä jo ajattelin, että minun typeryyteni olisi jäänyt Vaasaan jouluksi, että minun typeryyteni olisi jäänyt ja sotkenut sijaamani vuoteen ja juonut kalsarikännit yhden ystäväni tupareissani minulle lahjoittamasta mansikkaviinistä, sillä sitä minä en Vaasassa ole vielä ehtinyt tyhjäämään. Tänään minulla on juuri sellainen olo, että minun olisi pitänyt jäädä ja juoda minun kaunis mansikkaviinini ja päästää typeryyteni tulemaan tänne siivoamaan huonetta ja tappelemaan äidin kanssa kuntopyörän paikasta illalla mattojen jäätyessä ulkona kiinni mattotelineen metalliseen kaiteeseen. Huomenna kymmeneltä aamulla me pikkuveljen kanssa uhraamme itsemme vielä muutamaksi tunniksi joululahjojen metsästystä varten. Viikonloppu on tulossa, enkä minä tiedä ovatko kaupat auki epänormaalisti vasta aattona vai ovatko ne epänormaaleja jo viikonloppuna sulkiessaan ovensa nenäni edestä juuri silloin, kun minä tajuan, että jääkaapista on loppunut juusto. Ihan sama mitä sitä aattona syö. Siinäpä tuo menee samoissa typerissä perinteissä vailla fiilistä kuitenkin.

Anteeksi nyt kaikille ihan oikeasti. Ei minun ole tarkoitus olla näin hel**tin negatiivinen. Minä vain olen...negatiivinen tai sarkastinen tai tylsä tai yksi iso täysi ärsytys. Tässä nyt ei vain ole mitään järkeä. Ei ole järkeä leikkiä kotia, jos kotia ei ole yhtään sen enempää kuin seinien verran pääni ympärillä juuri niin monen neliön kokonaisuutena, etten minä kykene sen kokonaisuuden matemaattista summaa ulkoa muistamaan. Ja sama fraasini toistuu jo ties miten monennen kerran. Ehkä minä löydän jouluni sitten joskus jossakin sellaisessa paikassa, minne minä oikeasti saan tulla ja jäädä, missä minä ihan oikeasti olen kotona, missä minä olen osa jotakin kokonaista, jotakin onnellista, onnellista jotakin. Ajattelen liikaa, ja se vaikeuttaa elämääni. Pikkuveljet nukkuvat. Portaikossa valo yöperhosen leikkiessä sen lämpöisessä hehkussa minä mietin, milloin minä saan käpertyä sinun kainaloosi nukkumaan.

Unessa sinisen lampun hehku ikkunaverhoissa, ne päästävät talvisen yön kimalletta ikkunan läpi hämärään huoneeseen. Joisitko sinä minun kanssani mansikkaviinin tai ihan mitä tahansa? En minä viinistä, en minä sitä niin enkä ollenkaan, mutta sinun kanssasi minä tahtoisin olla kauemmin kuin suurin piirtein silloin tällöin miten sattuu milloin sopii jos joskus sopii siellä täällä ehkä joskus jossakin.

-Suuse-

Minä en tahdo mennä kotiin, sillä kotona odotavat joulusiivot. Tänään alueellisen ja sosiaalisen vaihtelun tentissä piti tunnistaa neljä murrenäytettä ja antaa niiden ominaispiirteistä kaksi esimerkkiä, ja se oli ehkä ainut tehtävä, jonka minä tentissä osasin.

Eteläpohjalaiset murteet tunnistaa muista suomen murteista ainakin siitä, että eteläpohjanmaalla h-kirjainta tungetaan suunnilleen jokaisen pitkän vokaalin väliin. "Mennään" on yhtä kuin "mennähän" ja "saarnataan" on yhtä kuin "saarnatahan" tai "mennään" voi olla jopa "menhään" niin kuin kaiketi kauhavalaiset puhuvat, kun eivät jaksa lausua ännää ja äätä ennen hoota, ja sitä paitsi kauhavalaisilla on oma lennosto, ja kauhavaiset naapurustavat härmäläisten kanssa, joten annetaan niiden suihkumoottoreineen olla mitä ne on.

Toinen eteläpohjalaisille murteille tyypillinen piirre on yleiskielen d:n vastine, joka eteläpohjanmaalla on siis lähes poikkeuksetta r. "Saadaan" muuttuu eteläpohjanmaalla muodoksi "saaraan", ja minun mummoni kutsuu Hulda-siskoaan Hulraksi, ja toisinaan d muuttuu jopa t:ksi, kuten vaikka nimessä David, jonka karkeat eteläpohjalaiset lausuvat kylmästi jotenkin tyyliin Taavit tai Daavit, sillä sananalkuisen d:n sentään pystyy kovapäinenkin juntti vielä artikuloimaan.

Vaasassa kaksi päivää kämppikseni kanssa minä huomaan lapualaisen kotimurteeni vähentyneen. Tai en minä tiedä mitä sille on tapahtunut, ehkä minä vain tosiaan saan vaikutteita ympäristöstäni niin kuin moni muukin saa. Jyväskylässä minun pikkusiskoni on Jyväskylätyttö; hän puhuu suurimman osan ajasta jotakin ihan muuta kuin sitä, mitä meidät lapsina opetettiin puhumaan. Toisinaan kämppikseni huvittuneesta katseesta minä huomaan puhuvani leviää lapualaasta murretta, ja lapualaasta murretta mä puhun, koska lapualaanem murre om mum murre ja paras murre ja no nii siis siältäj justihim mä oon kotoosi. Miksi kukaan ei muuten tajua sanaa "mihinä"? Näin btw.

Minä en siis tahdo mennä kotiin. Miksi minä en tahdo mennä kotiin? Minä en tahdo mennä kotiin, koska joulu on ihan tyhmä juttu. Joulun voisi kiskoa kalenterista pois kokonaan.

-Suuse-

Ennen ristiäisiä minun pikkupikkuveljeäni kutsuttiin Villeksi. Mitä minä muistan, kaksi Villen syntymään osallista syyllistä osapuolta päättivät vasta papin antamaa kastetta edeltävänä iltana, että Ville ei ole Ville, vaan perheeseen nimetään toinen s-kirjaimella alkava lapsi. Vielä kymmenen vuotta sitten keittiössä yhden kaapin ovessa sisäpuolella luki "Hermannin tavaroita". Minua odotettiin kahdeksan vuotta, ja minusta odotettiin Hermannia, ja siitä huolimatta minusta tuli tyttö. Tänään minä olen miettinyt, kenen kuningasajatus oli tehdä Hermannista tyttö, vaikka Hermannista poikaa haluttiin.

On olemassa kiero hullu sairas huumorintaju. Kiero hullu sairas huumorintaju aiheuttaa kerran kuukaudessa päänsärkyä ja kamalan kivun olemassaolosta, sillä kerran kuukaudessa minä en pidä siitä, että Hermannista tuli tyttö kuitenkin. Äiti, auta minua. Minä teen kuolemaa. Tänään kahdentoista aikaan päivällä tosin tuntui siltä, että turhaan minä sitä kuolemaa teen, kun se taitaa tulla tänään kuitenkin. Kiero hullu sairas huumorintaju tekee minut kipeäksi naisellisista vaivoista, ja minusta tytöt ovat inhottavia ja typeriä asioita; minusta tyttönä oleminen on typerää silloin, kun sen vuoksi joutuu kerran kuukaudessa kuolemaan. Yksi ystäväni sanoi syksyllä, että olisi paljon mukavampaa olla välillä raskaana kuin että joutuisi kestämään kuukautisia jatkuvasti, ja voi miten luksuslomalta tuntuisi yhdeksän kuukauden tauko tästä kuolemanteosta, sillä maailmassa joulukuun aikana on pakko ostaa joululahjat, vaikka "se aika" kuukaudesta olisikin. Anna anteeksi äiti, tänään minä en kykene ostamaan yhtään mitään. Tänään minä en kykene istumaan enkä makaamaan. Tänään minä en kykene edes ajattelemaan niin, että sitä voisi määritellä selkeydeksi.

Illalla väsyneenä minä en ole pystynyt nukkumaan edes päiväunia levottoman kipuni vuoksi. On turha yrittää kertoa maailmasta, josta kukaan muu ei tiedä ja siitä huolimatta kaikki tai ainakin kaikki mekkokulttuuria edustavat kaksijalkaiset. Ja minä ajattelen: jos minä tästä yhdestä illasta selviän.

-Suuse-