IRC-Galleria

Tämä päivä on ollut ehkä elämäni vaikeimpia ja raskaimpia. Ei ehkä kuulosta niin suurelta asialta kun sanoo että koirani kuoli, mutta se oli paras ystävä mitä ikinä voi pyytää.

Se meni taas paljon huonompaan kuntoon eilen, alkoi kakoa enemmän ja joutui pitämään päätään pystyssä ja läähättämään saadakseen henkeä. Aamulla se tuli tapansa mukaan mun huoneeseen häntä väsyneesti heiluen muttei enää voinut millään hypätä sänkyyn mun viereen. Se oli niin surullisen näkönen...Vietiin se pari tuntia sitten lääkäriin. Lääkäri koski sen kylkeä ja sano samantien ettei tarvitse edes kuunnella sydänääniä, sydän on ihan loppu. Tehtiin se vaikea päätös ja Petteri nukkui mun syliin.

Onneksi vein sen eilen vielä mökille, sen rakastamaan paikkaan, viimeisen kerran. Sieltä toi kuvakin on otettu. Viedään sen tuhkat sinne. Ei tunnu oikealta haudata sitä mihinkään yleiseen hautausmaahan.

En voi edes kuvailla miten pahalta tuntuu tulla kotiin ilman Petteriä. Avata ovi ja puoliksi odottaa että Petteri juoksee häntä heiluen ja ilosta uikuttaen tervehtimään, vaikka olisin ollut vain 5min poissa.