IRC-Galleria

sitä odottaa koko koulu-uransa ajan että sieltä pääsee pois, ylioppilasjuhlapäivänä bailaa villisti että SE ON OHI NYT JEE ja sit syksyllä huomaa olevansa opiskelupaikaton nobody ja kaipaavansa sitä tympeää ja silti niin ihanan turvallista vanhaa rutiinia mikä piti elämän kasassa. eipä tässä nyt sinänsä mitään, mutta tuntuu vaan oudolta kun töitä on millon mihinki aikaan, joskus voi vaan olla vaikka tekemättä mitään koko päivän ilman että siitä koituu minkäännäköisiä seuraamuksia ja joka päivä joutuu oikein miettimään että mikähän viikonpäivä nyt oikein onkaan, sunnuntai, keskiviikko, ihassama. ei muka ole mitään tekemistä ikinä, ja silti, kun juttelin mummin kanssa puhelimessa yks päivä ja selitin että mitä kaikkea mun elämässä nyt oikein tapahtuu, niin jotenkin sain sen kuulostamaan tosi vauhdikkaalta ja kiireiseltä - pyörätuoli-ihmisen avustusta, iltalukiota, aerobic-ohjaus-kurssia, autokoulua, satunnaisia promo- ja isin-työssä-avustamis-keikkoja.. joo. ja tässä istun taas, keskellä iltapäivää kirjottelemassa blogia paremman puutteessa. jep jep.

vaan kuten sanottu, mikäs tässä on ollessa. kaipa sitä vielä elämässään ehtii olemaan kiireinen opiskelijanuori. tuskin pieni hengähtäminen 12 vuoden koulu-uran jälkeen pahaa tekee. kun vaan sais edes jonku rytmin päälle, tuntuu vieläki vaan ihan siltä ku ois kesälomalla. jos vaikka hankkis jonku uuden luovan harrastuksen. maalaaminen olis kivaa. ja viulun vois kaivaa varastosta pölyttymästä.

autokoulusta sen verran että mä näemmä todellakin kaipaisin jotain stressinhallinta- ja keskittymiskoulutusta. on se kumma, että kolme kertaa menee inssiin ajelemaan täysin päin helvettiä, kun ajotunnit puolestaan sujuvat pääosin täysin moitteetta.