IRC-Galleria

nyt on sit äipän talo menny kaupaksi. joku nuoripari sahalahdelta osti sen. ja äiti osti lempäälän hauralasta rivari kolmion. vähän on kaksjakoset tunteet tästä asiasta. on kiva että se kämppä meni näinkin nopeesti kaupaks (puolessa vuodessa), vaikka nyt onkin lamaa. ja on kiva että äiti ja riku muuttaa lähemmäs ni voi vaikka ihan kävellenkin mennä kyläileen. mutta sit toisaalta siel menee taas mun nuoruusvuosien koti ja sinne ei sit enään oo paluuta :( ei oo enään pihaa jonne vois päästää helinää vapaaks ja santtua juoksenteleen, ei oo enään bileita ilman pelkoo että naapurit alkais narisemaan, eikä oo enään mahdollista saunan jälkeen katsella takkatulta ja metsäistä maisemaa :( kamalinta on tosiaan ajatella että sinne ei voi enään mennä ehkä koskaan. olis niin mielenkiintosta mennä käymään siel lapsuudenkodissakin nurmitiellä ja nähdä millasta siellä nykyään on ja verestää muistoja, mutta sielläkin on jo piiiitkään asunu uus perhe. mutta nää on niitä asioita jotka on vaan pakko hyväksyä ja siirtyä eteenpäin. hmp.. nyt alko oikein harmittaan kun miettii mitä kaikkee menettää sen talon mukana. mutta yritetään ajatella positiivisesti, kun onhan tässä kaikkee hyvääkin.
21.3 äidin pitäisi viimeistään luovuttaa avaimet (meinaa tulla ihan itku kun aattelee että munkin täytyy se avain ojentaa joillekkin ihan vieraille ihmisille). ja äidin pitäis saada uuden asunnon avain 6.3. toivottavasti ronjalle ei ota koville muutto, kun tuntuu että se olis ihan sikana vanhentunu sen jälkeen kun joona kuoli. mutta siel uudes asunnos ronja saa olla "vapaana" pihalla kun äiti meinaa jonkun korkeen aidan pystyttää siihen pihan reunoille. toivottavasti se piha nyt olis sit aika iso (niin iso mitä rivareissa nyt voi olla).

täytyy nyt ottaa ilo irti siitä vähästä ajasta mitä vielä on.