IRC-Galleria

Kun illalla raahauduin työharjoitteluun, en osannut kuvitellakaan kuinka hyvä siitä yöstä tulisi. Potilaita oli kerrankin vähän, niin että oli jopa aikaa istahtaa hetkeksi ja miettiä että oliskohan sitä jotain tehtävää.
Niin mä olin just istuskelemassa kun sä tulit työparis kanssa uutta potilasta tuomaan. Olin mä sut ennenkin nähny mut nyt juttu lensi loistavasti. Annoit mulle raportin ja muutenkin siinä läppää heitettiin. Jälki käteen mä huomasin hymyileväni edelleen.
Labraan mennessä näin sut ohi mennen kun olit palaamassa autolle toiselta puolelta. Mä tunsin kuin meidän katseet kohtas ja mä tajusin punastuvani! Koko matkan labralle mä vaan hymyilin ja hyräilin teinimusaa mielessäni.
Safkiksella se sit iski: mä taisin ihastua suhun! Sinne katosi ruokahalu kun istuin vaan eteeni tuijottaen että taasko mä onnistuin ihastumaan väärään ihmiseen? Siitä alko mun piinallinen odotus, josko vielä toisit meille potilaan sinä yönä.
Kyllä olikin sitten hiljanen yö! Puol seiskaan asti meni. Mä istuin taas jalat tuolilla ja voihkasin kun näin paarien rullaavan kanslian eteen. Seuraavaks mä näinkin sut ja sä halusit ehdottomasti antaa raportin mulle, et juuri ees vilkassu muita hoitajia siinä ympärillä. Onneks potilaan hoitopaikka ei ollutkaan niin selvä niin jäit vielä viettämään aikaa siksi aikaa kun vuorovastaava rupes selvittelemään jatkoja. Vein sulta kansion kädestä ja sä seurasitkin mua kansliaan istumaan. Siinä taas läppä lensi ja tarjosit jo kyytiä kotiinkin. Harmi että asun väärällä suunnalla.
Saatiin sitten varmuus siitä että potilas jää meille eikä lähde toiseen sairaalaan. Lähditte auttamaan potilasta paikalleen ja mä tulin sit kiltisti perässä ja vähän jo unen tokkurassa. Ihan vitsinä heitin että saisit suomentaa mulle harakanvarpaas ennen lähtöä. Niin sä sit kiltisti teitkin. Siinä me seistiin olkapäät yhdessä ja mulla meni ihan ohi mitä sä mulle potilaasta selitit. Kiltisti kuitenkin rustasin nimeni kaavakkeeseenne ja yritin palata potilaan luokse.
Onneksi vuoro oli lopussa sillä en olisi enää pitkään kestänyt vaan olisin pakahtunut hyvään tuuleeni. Kävellessäni bussipysäkille en enää voinut itselleni mitään vaan bailasin koko matkan.
Väsymyksestä ei tietoakaan. Nyt odotan vain, josko nähtäisiin viikon kuluttua.

Nyt vast iski todellisuus et siit on jo viikko ku menin Santikseen leireilee ja leikkimään lääkintämiestä. Tuli jotenkin ihan tyhjä olo äsken kun ei oo mitään tekemistä. Viime viikonloppu oli kyllä niin huippu että ei mitään rajaa! Mä ainakin nautin telttailusta hyvässä porukassa vaikka vettä satais ja kamiinan kanssa olis kuin ongelmia =) Kuinka monta lääkintämiestä tarvitaan kamiinan sytyttämiseen? Vastaus: 11, yksi yrittää sytyttää, toinen puhkuu ilmaa ja loput jännittää ympärillä. Valopetroli on aika taika-aine mutta sitä ei aina ookaan saatavilla ;)
Syksyllä sitten uudestaan seuraavalla kurssille! Toivottavasti porukkahenki on yhtä hyvä!
Terkkuja kaikilla kurssilaisille, erityisesti Arolle: oot aika hottis =)

Ei tsiisus että oli taas semmonen vuoden vaihde et oksat pois! Oltiin Flyden mökillä juhlimas isolla porukalla ja meni oikeestaan ihan hyvin kun kukaan ei örveltäny yli... En kyl muista et mihin sitä aikansa tuhlas mut ainakin jäi tosi hyvä fiilis! Mitä nyt ennestään venähtäneellä nilkalla EI pitäis hyppiä tasajalkaa mut kun vähän innostuin =P se kyllä sitten kostautu aamulla kauheena kipuna nilkassa mutta eipähän kerenny päätä särkemään ;)
Eli kiitos kaikille ihkuille jotka olitte paikalla!