IRC-Galleria

ja hyvä pössis kun sai nukkua pitkään, siivottuakin ja vielä rattastella omalla heppasella.

Käytiin Vekan kanssa ihan kaksistaan pienet pätkät tallin ympäristössä. Mettässä meni taas ku traktori, sitä nelivetoo ei ihan pienet puskat pysäytä.
Vitsi kun oli kivaa kun pari pätkää ravattiinkin. Olis mielellään jatkanut pidempääkin, mut pätkät riittää täs vaihees. Sen jälkeen kyseli lupaa mennä reippaampaa, mutku vastaus oli nou, niin oli sit et okei.
Ihan ykkösvarmajalkatraktoriVeikko. Ei pöllöilly mitään vaan oli ihan kurko äijä!

Ja on mahtavaa, kun lunta on vihdoinkin ja kelikin muutama aste pakkasella. Voiko hienompaa olla. Ja Veksi oli sitä mieltä, et SF vaikuttaa asialliselta menopeliltä ja voi tulla kyytiin.

ekaa kertaa kolmeen kuukauteen! Tehtiin tunnin metsäkävely mukana Joeka omistajineen. Kyllä oli ihanaa. Metsä oli ihan kuin satumetsä ja polut ihan lumen peitossa. Siellä me harhailtiin ja yritettiin arvailla, missä ne kulkee. Veksi oli ihan supertraktori. Miehekkäästi raivasi tiet' ja yritti metsätöitäkin tehdä havuja haukatessaan. Ei yhtään töhöttänyt mitään turhia. Ihana justsopiva itse varmuus Veikko. Olispa aina tuollainen. Pari lyhyttä ravipätkää otettiin tilsojen vuoksi. Ravi oli selkeästi elastisemman tuntuista.
Oi oi oi miten oli mukavaa.

(siis Airi ja Ilpo, eivätkö esim. Vokker ja Arvan Viri)...kävivät kylässä tuomassa pari pussia porkkanoita ja harjailemassa. Veikko vei ne myös pienelle kävelylenkille. Syöttelivät vuoronperään ja Veen mielestä tuo tekee niistä huippuhyviä tyyppejä.
Autokaupat melkein tehty...odotellaan alkuviikkoon.

Kangasalapvä. Viimeinen kerta. Jännitti. Pelotti - varsinkin kelin vuoksi.
Veikon kohtalo ei niinkään, johan sen eläkepaperit laitoin vetämään syksyllä Hyvinkään nivelrikko tuomion jälkeen.
Mutta oikeasti, niitä ihmeitä voi tapahtua. Tämän pvän tutkimusten lopputulema:
Nivelpussin tulehdukset - parantuneet!
Selän revähdyksestä aiheutunut tulehdus - parantunut!
Kinnerjänteen revähdys - kauniisti parantumassa ilman kummempaa ylimääräistä arpikudosta!
"Nivelrikkopolven" uudelleen röntgaus varmuuden vuoksi - ei merkkiäkään nivelrikosta tai luupiikeista! Siitäs sait Hyvinkää.
Veikko liikkeessä: uskomaton muutos liikkeissä. Ensimmäistä kertaa ikinä kolmeen vuoteen (kuka tahansa selässä, liinassa tai vapaana juostessaan), sai poika takasensa rungon alle! Siis ihan oikeasti, takajalat polkivat etusten jälkiin. Silloin tuli tippa linssiin, kaiken tämän yli kahden vuoden kierteen jälkeen tälläinen palkinto. Tätä ei voi vieläkään käsittä.
Tuula hypetti täysillä uskomatonta muutosta, mikä liikkeissä oli tapahtunut. "Katso, katso, huomaatko. Veikolla on nyt ravissa LIITOVAIHE". Katsoin vain silmät suurina tajuamatta mitä näin. Harmitteli, ettei ensimmäistä kertaa videoitu jolloin olisi voinut käyttää sitä havaintomateriaalina.
Ihana ihminen kertoi, että rakastaa työtänsä eikä isompaa palkintoa voi olla, kuin nähdä, kuinka kipeä hevonen paranee ja kuinka sen koko olemus muuttuu. Veikko ei enää kyntänyt etuosallaan maata, vaan oli ryhdikäs ja niin kaunis. Voi itku, kun olisi ollut kamera mukana.

Nyt jatkuu kävelyliikunta muutaman vkon, sitten voi esitellä vähän ravia ja siitä eteenpäin aina sen mukaan, miltä hevonen tuntuu. Kentällä työskentely saa vielä odottaa, ohjeistus oli puoli vuotta puskailua sen mukaan miltä hepo tuntuu ja miten liikutuksen pystyy järjestämään. Mitään 7 pvä vkossa stressiä ei tarvitse, enkä aio ottaa. Sellaiseen ei nyt ole vain mahdollisuutta. Onneksi olemassa on M, joka lenkittää vkolla ja Riikkakin varmasti tulee raskautuksensa jälkeen jossain vaiheessa takaisin kuvioihin. Kyllä me tällä porukalla pärjätään.

Päivä oli raskas ja pää tällä hetkellä aivan turta. Vielä eilen mulla oli hevonen, jonka Hyvinkää oli tuominnut oloneuvokseksi. Nyt mulla onkin kovaa vauhtia tervehtymässä oleva mahtava hevonen, jonka kanssa voi olla edessä ties minkälaisia seikkailua. Kenties, jonain päivänä, me päästään todellakin kokeilemaan sitä työajoakin. Nyt vain mietityttää, missähän mun rats.kamat on? Jonnekin ne jemmasin syksyllä, kun sain kuulla, että ruuna pärjää vain oloneuvoksena.

Olen oikeasti kiitollinen Pialle, joka sai mut vakuuttumaan, että älä usko muita, vie se Tuulalle ja Hessulle. Olen kiitollinen kaikille ihanille ystäville ja kavereille, jotka ovat jaksaneet myötäelää ja valaneet uskoa. Olen oikeasti kiitollinen kaikille kaikesta tällä hetkellä.
Juuri nyt olen onnellinen, tapahtui huomenna sitten mitä tahansa.

Alkakoot sillä loistouutisella, että painomitan mukaan Veksi on laihtunut 30 kg! Juhuu!. Vaivaiset 580 kg enää. Kohtahan sen joutuu punnitsemaan neuvolassa :)

Joekan ja omistajansa kanssa käyteen tekemässä reilu tunnin lenkki. Kerran kivuttiin kuopan reunaakin. Veetä harmitti, kun liina kahlitsi, kun se olisi ollut mukava vähän rötvätä ylös.
Muuten käyttäyty niin cool, että hienomies. Tai melkein laiska oli.
Varmaan psylliumikin siellä vatsassa vähän hidasti menoa.

Nemppa ja Vee pukeutuivat tänään samaan kuosiin. Rakkaat liimapaperit.

Veksin kanssa kun on niin rikkinäinen olo. Mentiin n. tunti umpimettässä. Veikko tajus emännän fiilikset ja käyttäyty hienosta. Ei sekoillut eikä ollut liima vaan just sopivan reipas. Vaikka yhtä närheä meidän piti pysähtyä kuuntelemaan ja ihmettelemään pitkäksi aikaa.
Mulla ei pää selvinny, mutta Veksi kovasti suukotteli että kyl se siitä taas. Se vähän auttoi.

Aloitettiin taas hiekanpoistokuuri, joten herkkumenyytä tarjolla seuraava kaks vkoa.
Tarhaan halusi laittaa päälle uuden Mastansa. Vähän peppuposket sieltä vilkkuu, mutta ei niin pieni ollut kuin pelkäsin.
Nemo oli ihan että ou mama...