Kaivoin vihdoin maalämpöä varten poratun lämpökaivon esiin. Poraaja pari vuotta sitten valitteli että vaikea porata kun vettä tulee niin paljon. Meidän tontti on vaan aika korkealla, joten veden pinta on melko alhaalla. Mittasin veden korkeudeksi seitsemän metriä kaivon kannesta. Suurin teoreettinen imukorkeus on ~10 metriä, sillä vesihän menee alipaineiseen putkeen ilmanpaineen työntämänä. Käytännnössä häviöiden ja epäideaalisuuksien takia pumput pystyvät yleisesti imemään 7-9 metrin syvyydeltä.
Kävin kokeeksi ostamassa putkea ja lainasin naapurilta vesiautomaattia. Kyllähän sieltä vettä piisaa. Kastelin eilen nurtsia tunnin eikä se vesi vaan loppunut.
Tänään oli tarkoitus pestä matot käytännössä ilmaisella porakaivovedellä, mutta ei sieltä tullutkaan mitään! Vähän aikaa hölmistyneenä ihmetelin ja lopulta pestiin matot kraanavedellä. Ei penskojen kanssa kerkeä kovin kauaa kelailemaan kun tulee ruoka-aika ja päikkärit jne.
Veden pinta ei ollut laskenut ja olisihan se outoa jos pinta olisi laskenut pumppauksen lopettamisen jälkeen jotenkin dramaattisesti. Syyksi paljastui imuputken alapäässä olevan takaiskuventtiilin jumittuminen. Aukeni kun käytti vähän voimaa. Täytyy ostaa joku toinen malli, sillä todennäköisesti toi tapahtuisi joskus uudestaan. Vähän sama kuin kyykkäilevän tietokoneen kansssa. Jos se kyykkää kerran ni kyykkää se sitte myöhemminkin.
Täytyy ens viikolla käydä ostamassa oma vesiautomaatti ja tehdä joku siisti asennus. Laitan sen varmaankin sisälle tekniseen tilaan.
