IRC-Galleria

hesarin joku kalju ulkomaantoimittaja kirjoitti hesariin kolumnin blogista. kuka niitä lukee, ketä ne kiinnostaa ja miksi niitä kirjoitetaan? juuri samaa mietin aina itsekin, miksi haluan kertoa ihmisille mitä tein tänään. ajatuksetkin on niin turhia.

toimittaja yritti kuvata erittäin kuivasti elämäänsä parin päivän ajan. heräsin ja menin töihin. en osannut mitään. avasin oluen. lukijalle selvisi, että mies kuluttaa ainakin olutta kiitettävästi, jos ei muuta. aivan yhtä paljon kiinnitän huomiota niihin tuhansiin blogeihin "olin bileis, dokasin, tavataan taas ihkupoika91". silti omani on aivan samanlainen. kulutan siis serveriä ja hidastan joka kerta minimaalisenhitusen sivuston nopeutta valittamalla koulusta ja monivalinnasta.

silti haluan jatkaa sitä. teenhän sitä nytkin. mikä suurempi oikeus on teatterikorkean kettutytöllä kertoa eritrean kriisistä kuin minulla valittaa kahdelle satunnaiselle lukijalle koeviikosta? en tahdo tulla muistetuksi ja palvotuksi, en tahdo että ajatuksiani ylistetään. silti jostain ihmeellisestä syystä tahdon tuoda ne julki. se on kai sitä sananvapauden hyödyntämistä pienimmillään.

ja juuri siitä syystä, että saan kertoa teille mitä ajattelin tänään, vaikkei se ketään ehkä kiinnostakkaan, kerron sen. toivotaan, että koskaan ei tule aikaa, jolloin omia ajatuksiaan ei saisi kertoa, vaikka niissä ei mitään järkeä olisikaan.