IRC-Galleria

vähään aikaan tullu kirjotettua tännekään mitään. 10 päivän loma meni ohi niin että hujahti ja niin meni melkein tämä viikkokin. ma ti iltapäivät aurinkoa ottaessa uimarannan laiturilla, ke käytiin vähän tetsaamassa pitkästä aikaa ja ihan ok:han se kivassa kelissä on, vaikka taistelusimulaattorien toimivuudet olivatkin lievä pettymys. yritystä ne jonkin verran kyllä lisäsivät. ja olihan siellä ilmatieteenlaitoksen lumitilanneväittämistä huolimatta mettässä lähes puol metriä lunta ja lisäks sellanen äärimmäisen ärsyttävä puolihankikanto johon uppos polvia myöten aina kun vähiten olis odottanut (ja alla toki monasti puolen metrin oja).

ti ja to poistettiin sitten yllätteän pari viisuria lisää, molemmat ylhäältä ja tunnin varoitusajalla. kävi ilmi ettei niitä kesällä ehdi poistaa ja sattu majurilla olemaan tilaa aikataulussa ni pääsin niistä eroon. ja melko läpihuutojuttuja tuntuu nuo ylähampaat olevan siihen alahampaiden tonkimiseen verrattuna.

nyt pitäs vielä vähän loma-asioita sumplia loppuun valmiiksi, täällä kun en perjantain jälkeen tule käymään ennen kuin vasta kuukauden päästä 29.5 (jolloin se viimeinen viisurikin lähtee). eli pari viikkoa komennusta paradice cityssä alias lpr ja sit pari viikkoa sweet holidayin' in my beloved jkl - 16 päivää pelkkää squashia, tennistä ja biitsiä ja välissä ehkä vähän civ4:akin. sit hampaanpoiston ja pääsykokeiden täyttämä tynkä viikko inttiä ja pitkän viikon lopun jälkeen normivlv:n erottamat ampumaleiri ja lauantaille kestävä toinen harjotus. sit juhannus viikon lomaa ja sit onkin pari viikko enää jälellä joista en oikein vielä tiedä mitä teen.. jonkin verran ainakin lomilla, mut perustamisharjoituksesta kuulemma ei pääse luistamaan ja jossain välissä pitäs jotain kotiutumisjärjestelytkin ja -tarkastukset hoitaa. infernaalisimmassa skenaariossa voi jäädä lomapäiviä käyttämättäkin (voi sitä sirpaloitumista). aiemmmin ois niitä kannattunu ruveta kylvämään.

vois mennä vielä palvomaan hetkeksi apolloa, viikonloppuna sitten dionyysöstä ;)

päiväkirja näyttää iäksi 20,04 mut oletuskuva 20,03... fascinating

(few things are for free and they ain't worth it)

kohtuu kovan hinnan sain maksaa niistä kahdesta vapaasta viikonlopusta. valvojan nakki ja virka-apuosaston varajohtajana peräkkäin, eli kahden viikon täysgines = ei iltavapaitakaan. mut niitä aiempia velvejä ei kyl todellakaan ois ollu varaa missata (pooloturnaus ja ylikivat pirskeet) et kai se nyt sit oli tän arvoista. valvoja tehtävästäkin pääsin kohtuu helpolla khh:n vuoksi - ei ollu oppilasvääpelillä hommia nimeksikään. nyt vielä pitäs rj ykkönen selvitä hengissä (ja se yks maanantain oppituntisooloilu, sellanenkin nakki napsahti kohdalle gineksen vuoksi) ja sit on piiiiiitkä loma edessä. muutenkin kiva ajatella et alle 90 päivää jälellä ja siitä yli 45 päivää lomaa <3<3<3 eli paljon ei enää tarvii vihreissä homehtua, kassulla varmaan vaan joku 10 päivää. saa nähdä onnistuuko tulemaan ikävä tätä paikkaa. doubt it ("epäillä" on muuten suomen kielen hölmöimpiä sanoja kun se voi tarkoittaa kahta ihan päin vastaista asiaa, doubt tai suspect)

hampaan paikkakin alkaa olla sen verran kunnossa et pystyy kohta syömään lähes normaalisti, eli varmaan uskallan sen toisenkin täällä poistattaa, säästyy taas kivasti rahaa muuhun kivaan.

sain eilen muuten tehtyä jotain mitä hyvin harvoin saan: luettua kirjan loppuun. nyt on siis neljäs potteri purkissa ja vois siirtyä johonkin muuhun vaihteeks. soden kirjastosta löyty uus remes ni yritän sitä ny vähän matkaa, jos ei onnaa ni sit varmaan sitä Adamsin HsGttG:tä lopettelen tai jotain pratchettiä yritän lainata. löytysköhän englanniksi kaupungin kirjastosta... TSH:t saa odottaa, ei oo pottereissakaan varaa jäädä jälkeen. ja jossain välissä pitäs vähän matskaa ja fyssaakin kerrata pääsykokeisiin.

..kuin hammaslääkärin vastaanotolla klo 7.15 ja elämäni ensimmäisellä hampaan poistolla. odotusta lisäsi linjanjohtamme kommentit kyseisestä lääkintämajurista: suomen nopein hammaslääkäri (3 min viisurin poisto), ettei kuulemma tikiksellä ommeltas ollenkaan ja sellastat tarinaa et kun on ollu hoitaja myöhässä ni on vaan sanonu et "me tässä jo vähän aloteltiin poikaporukalla" jne.

ei siinä sit loppujen lopuks mitään sen kummempaa. piikki sattu eniten, ite operaation aikana eniten vastakkaiseen leukaniveleen kun kyllähän se aika lujaa väänsi. kiva kun se selosti miten ei meinaa lähtee ja miten pitää ottaa koko ajan isompaa työkalua kehiin. elämys kaikenkaikkiaan - toukokuun lopulla sit sama uusiks. verta kyl saanu sylkeä koko päivän, mut pääsin sentään valvojan nakista es hetkeks eroon vp:llä.

nii ja eilen kun rupesin selittään kouluttajalle et koulutustapahtuma kusee siinä että on liikaa apukouluttajia ja et kun me vaan luuhaillaan siellä ni se vetelä asenne tartuu koulutettaviinkin ni se sit "ehdotti" (tuli jälkeenpäin korostamaan että se ei ollut käsky) et tekisin lumiukon sinne tien varteen "vartiomieheksi". no mikäs sen mukavampaa loskakelillä, enkä pitkään aikaan muista tehneeni niin minähän tein. vähän kultakin tuli ehdotuksia, kuten et pistä se vetämään lippaa ja sit toinen luti toi sille kypärän ja siitä tuli sit lopulta niin heino et halusivat välttämättä ottaa siitä kuvankin. puolessa välissä se ehdottanut pyysi lupaa piirtää telan jäljen siihen päälle, mut ei sit uskaltanukaan ajaa sen yli, vaikka olin luvan antanut, kun pelkäs että mun sydän särkyy. ehkä se ois kuitenkin ollu tehokkaampaa käyttöä sille kun varmasti no nyt jo ihan maihin sulanut. joka tapauksessa jäi sit hyvä maku suuhun puuduttavasta ja turhauttavasta kahden päivän apukoulutuspätkästä.

parit nokoset aamulla ja illasta puntille lenkille ja soittelemaan.. kivan maanantaipäivän menin pilaamaan kun aattelin et pakko tehdä jotain erikoista synttäreillä ja erehdyin ottamaan sodessa kevyen lonkeron, ykkösoluen ja pari munkkia - ei näin. ei jääny hirveen hyvä olo. et sellaset synttärit

loppuviikosta kavereilta meinattiin taas perua lomat kun muiden linjojen apukouluttajat rupes avautumaan siitä kun "ei ole linja pitänyt". siis ihan kateuttaan vaan aattelivat romuttaa meidän hyvin toimineen lomienjakojärjestelyn. ite toki olin muutenkin jäämässä viikon päästä kiinni, mut kyl mua kavereiden puolesta harmitti, ja ois jääny kovin syyllinen olo. onneks yksikköupseeri saatiin kapteenin ja linjanjohtajan avustuksella uskomaan väärinkäsityksensä. on se kyl perseestä kun ei mikään oo sit varmaa ja aina saa olla pelkäämässä. kateus tosin on vielä syvemmältä

hah! mutsi soittaa ja kysyy, "mitä tarkoittaa 'olla keitolla'?". no minähän kerron ja se on ihan et "Kauhee!"

Oli jättäny töissä (se on opo jossain lukiossa) oveensa lapun, jossa luki "Olen keitolla, palaan pian." Oli ihmetelly kun opiskelijat oli naureskellu ja alkanu ottaa siitä lapusta kuvia kamerakännyköillään. Sit oli kuullu kirjotusten jälkeen samojen tyyppien puhuvan "keitolle lähtemisestä", ni oli alkanu miettiä et oisko joku slangi-ilmaisu :D

et jos näkyy jollain tamperelaisilla kuvia tällasesta lapusta ni tiedätte mistä lähtösin.

mikään ei piristä viikon alkua kuin maanantaiaamuinen vilkaisu viikko-ohjelmaan, joka kertoo yllättäen, että olet seuraavan viikonlopun kiinni. kaikkein eniten kun vuosiakin on pian tulossa lisää ihan pyöreitä lukuja ja olisi jonkinmoista halua päästä sitä edes hieman juhlistamaan. onneksi ups.kok. parkkinen oli taas ajoissa paikalla valmiina ruikuttamaan ja huikealla diplomatian näytöksellä saimme kuin saimmekin pudotettua kiinni jäävien apukouluttajien määrän 7:stä 1:een, eli jokaiselle tulee yhä vain se yksi gines. omani vielä parin viikon päästä edessä...

eikä se sit ollut ainoa loma-asia minkä kanssa joutui painimaan. koko ajan saa olla taistelemassa oikeusturvansa puolesta. kiva kun ensin anoo lomat, lomat myönnetään, sit ne perutaan ja sit kuitenkin otetaan lomapäivä käytettynä pois.. uuteen lomalappuun kun hain merkinnät ni tuli ilmi tämä vakava puutos. ja tietenkin TkkK:n lomakirjat paluuaikoineen ja kaikki muut todisteet paikallaolostani loistavat täydellisellä puuttumisellaan. ei kun vaan kirjallista selvitystä kehiin ja peukut pystyyn ja muut sormet ristiin. Ihanaa kun vaihtuu kirjat koko ajan paikasta toiseen ja saa olla vielä lisäksi viikkovahvuudessa missä milloinkin, ja yleensä vielä aivan ihan muualla kuin missä kirjoilla on. vaik ois miten lepiä ohjelman mukaan ni ajan kyl saa byrokratian kanssa painiessa hyvin kulumaan. ymmärtänette jos hieman uskoni suomen puolustusvoimiin kärsii.

nii ja sain lopulta eilen ajat sitten maksetut kurssiverkkarit <3 niitäkin sai metsästää niin että riittäs laatuquestiksi mihin tahansa mmorpg:een.

PS: varoitan vuoden pestissä olevia, että varusmiespalvelus käy kovin rankaksi viimeisellä kolmanneksellaan

ei ju*****ta mikä viikko. kuin unta, monin paikoin painajaista. tässä kesti sen verran, että nyt vasta sain valmiiksi. kyse on tosiaan viime viikosta.

kun palasin ma lomilta henkisesti valmistautuneena ensimmäiseen apukoulutusviikkooni AUK:n alussa. (yllättäen vielä sain mosakaverin kaverilta kyydin, eli sitenkin poikkeuksellisella tavalla) sain kuulla että AUK:sta oli joku jättäny ikkunan auki, putki oli jäätynyt ja halennut ja koko komppania oli lainehtinut käyttökelvottomaks. siellä lomilta palanneet raahaili patjoja muihin tiloihin. ihan friikki fiilis niinku ois jossain toisessa maailmassa.
seuraavana iltapäivänä tuli sitten käsky meillekin muuttaa RUK:hon, jotta oltas elso-oppilaiden kanssa samassa rakennuksessa, vaik siihen asti meille oli kivenkovaa intetty että TkkK:aan ollaan jäämässä ja käytäs AUK:n puolella vain töissä. ei siinä mitään: saatiin seitsemästään haltuumme normi 12 hengen tuvan kokonen tv-tupa <3 (32" laajakuvatelkkari vieläkin paikallaan katonrajassa). illalla olikin sit sen verran myöhään kaikkee apukoulutussäätöö et kun lopulta pääsin 11.30 aikaan nukkumaan oli semmonen olo et ois koko päivän tehny hommia, vaika olikin vedetty kolmeen asti aamu pelkkää lepiä.
siitä se sit jatkukin aika sellasena. otin apukoulattajavanhimpana ihan liikaa vastuuta ja hommaa ittelleni, enkä oikeestaan saanu missään välissä hengähtää. organisoin ja selvittelin ja järjestelin kaikenlaista ja kävin suunnilleen adrenaliinin voimalla pari vuorokautta putkeen. oikeastaan oli ihan kivaakin: kerrankin sai tehdä jotain ja tunsi olevansa hyödyllinen. ainut vaan että tiesi et pitäs levätä jossain välissä ennen to-pe yönä odottavaa marssi- ja majoitusharjoitusta.
siinä vaiheessa ei enää ollu kivaa kun tiistai-iltana olin aktiivisena taas selvittämässä kaikenlaista yksikköupseerilta, ja tämä sitten määräsi minut RUK:n (siis rakennuksen, myös 3. K:na tunnettu) aukkilaisten valvojaksi ja piti sit valvoa sekin illan hiljanen tunti ja ohjeistaa oppilasjohtajia petivaatteiden tuuletuksesta kun olin edelliset 3 yötä nukkunut alle 6h.
ke aamusta sama härdelli jatkui ja aloin olla jo aika väsy. vedin mm. 20 min sulkeiset ja vartin verran taistelukoulutusta ihan hihasta 5 min varoitusajalla kun piti saada järjestymisharjoitusta venytettyä. ajattelin et kyllä sitä jaksaa kun sit pääsee pe 3:n päivän lomalle ja su on pooloturnauskin. mutta kun päivällä uskaltauduin ottamaan tunnin nokoset, heräsin siihen iloiseen uutiseen, että kaikki TkkK:n puolella anotut lomat on peruttu, eli olisin jäämässä seuraavaksi viikonlopuksi kiinni.
onneksi kuitenkin olin ehtinyt armeijan aikana oppia sen verran, että hyvällä ruikuttamisella saa paljon enemmän aikaan kuin ahkeruudella ja tunnollisuudella (<- nakkimagneetit no 1 ja 2) ja kävin puhumassa koulunjohtajan kanssa, ja sopivalla tavalla asian ilmaistuani saatiin sovittua niin että puolet apukouluttajista pääsee lomille nyt ja puolet sitten elso-oppilaiden virka-apuvuorossa. alunperin olimme ajatelleet aivan samoin, paitsi että minä olisin ollut yksin se toinen puolikas. päivän pelasti sitten lopulta se, että sopivan yksikköupseerille ruikuttamisen seurauksena sain aikaan sen, että rukin aukkilaisille määrättiin virallinen valvoja ja pääsin kahdeksaan kestäneen ahkiokoulutuksen (yksi niistä monista viime viikon koulutettavista aiheista, josta tiesin koulutettaviakin vähemmän) jälkeen suht ajoissa nukkumaan. ja yllättävän hyvin nukuinkin ennen valmiushälytystä, joka suoritettiin onneksi vasta 5.30 mutta silti hiljaisena että pumpulilentorukkilaiset saava nauttia pakolliset kauneusunensa loppuun asti.
majohajon odotusta oli maustanut vielä se, että edellisenä iltana olin kuullut to yöksi ennustetun -25 lämpötilaa. johtamistaidon leirilläkin oli jälkirukkilaiset jaksanu muistuttaa miten niiden -30 asteen majohajo oli ollut heidän elämiensä ylivoimaisest helvetillisin kokemus.
loppujen lopuksi kuitenkin eniten varsinaisessa marssiosuudessa vi***ti ja väsytti to keskipäivällä. yllättävän hyvin jaksoi painaa. pukeutuminen onnistu sen verran hyvin ettei tauoillakaan kovin paleltanut eikä härätyskään ollut ruhtinaallisten kaminan vieressä vietettyjen 2*45 min yöunien jälkeen kovin ikävän tuntuinen. Kokelaskaverini tosin hommasi itselleen keuhkokuumeen ja pari äijää tippu aika komeesti. Yks meidän ryhmästä alko hourimaan sen verran pelottavasti että kuskautin sen pois ja se olikin sit hieman ollu hypotermoitunut - raajojen lämpötila alle 25 C. harjoitus oli tosiaan ihan eri kuin meillä. sillon oli ihan virallisesti tarkotus hajottaa ja hajottavahan se oli, mut lopusta jäi kuitenkin hyvä maku suuhun. tuo oli pohjimmiltaan ihan mukava: kaunistakin oli yöllä, mahtava kuutamo ja upea auringonnousu, punersi vielä vaikka miten korkealla. mutta loppu sitten hajottikin ja ihan totaalisesti. yllättäen piti komppanian pihasta vielä lähteä suorittamaan huoltoa hankeen (varuste- ja asetarkastukset, palaute!...) näytti vielä siltä että jää lomille lähtö väliinkin. onneksi tajusin sit taas huomauttaa asiasta esimiehelle ja sain jonkun paikkaamaan itseäni ja pääsin lopulta 2h myöhässä VLV:lle. Vaikka pääsinkin hajoituksesta pois niin ikävä maku jäi.
Illalla nukahdin Madagascarin ääreen, vaikka miten ois kiinnotanu katsoa ja vielä hyvin yönunienkin jälkeen olin melkoisen zombina, kunnes minut eräs henkilö sai piristymään.
Sunnuntain pooloturnaushan olikin sitten vähintään yhtä mahtava kuin odotettu oli ja peli sujui paljon paremmin kuin olisi 4kk tauon jälkeen odottanut. Voi olla että jatkossa pe illat rauhottuu aika systemmattisesti jos tulee enemmänkin lähdettyä lätsimään..

Ylpeys käy lankeemuksen edellä: hioin arvomerkkejä oikeille paikoille kauluslaattoihin ja tökkäsin salmiakin piikillä kynnen alle.

Nii ja eilen saatiin nallepuvut, sellaset pörröset lämpimät väliasut ja komposiittikypärät - ite otin hehtaarimallin kun kerrankin saa tarpeeks ison.

Ja sit näyttää siltä että muutkin pääsee viikon päästä sunnuntaiks lomille ja mä jään sit 2kk:n päästä ainoana vahtimaan ELSO-AUK:in virka-apuvuoroon. eli en sit oikeestaan hommannukaan niitä 3:a ylimääräistä lomapäivää taktisilla anomuksillani :/ mut oikeestaan mitään ei oo menetetty.

Jos kaikki eilen tehdyt esitykset ja anomukset menevät läpi (mikä on jopa mahdollista koska puolto jo kaikilla on), saan 5 lomapäivää 2:n hinnalla ja lisäksi ne kaksi takaisin. Eli melkoisia bargaineja luvassa. Toisaalta kun en taaskaan osannut pitää peliliikkeistäni suutani kiinni, ni muut ekassa koulutusvuorossa olevat ovat nyt nakittamassa minua jäämään uusien oppilaiden kanssa virka-apuun linjamme valmiusvuorossa :/ mutta virka-apu viikonloputhan ovat parhaimmillaan mahtavuudessaan lähes loman veroisia, niin kuin edellinenkin todisti (koko nakissa harmittaa lähinnä vain se, etten pääse pe katsomaan vanhojen tansseja :'( ).

Lisäksi on päästy suunnittelemaan muiden lomien käyttöä keväälle <3<3<3 ihan parasta! Melkein hauskempaa kuin itse lomien käyttäminen. Näillänäkymin saatan lyhyttä perustamisharjoitusta, ampumaleiriä ja yhtä perin unohtumattomalta vaikuttavaa viikon reissua lukuunottamatta olla "reservissä" jo toukokuun puolesta välistä lähtien ja lisäksi saada vielä yhden 10:n päivän loman heti apukoulutusjakson päätteeksi huhtikuussa xD eli alkukesästäkin ehtinee saada jotain irti.

Siitä apukouluttajahommastakin alan melkein innostua. Ja se onkin sit 6 viikkoa, eli annetaan rukkipisteet ja meille tulee myös rj1-tutkinto vedettäväks -> lisää tilaisuuksia ansaita köllejä. Kohakin kestää vain 3 päivää <3.

Oikeasti kivojen asioita ei siis kauan tarvinnutkaan odotella. ei kuitenkaan parane nuoleskella liikaa ennen kuin tipahtaa.