IRC-Galleria

On vissiin inspikset aika vähissä kun kesti kaks tuntia miettiä kahden piirakan ja yhden täytskärin täytteet. :D Noniih, eiköhän tää ala taas tästä rullaan. :D

*Hääpäivä lauantaina*

Arvatkaa kuka ravaa kaikki askartelumestat jotka vain sattuu ehtimään??? Uuujeah!

Ollaan maxin kanssa tänään tehty vaahtokarkkimassakoristeita ja leivottu kääretorttua. :D Isin kanssa poika kävi kaupassa ja suihkussa, sillä aikaa kun me tytöt hassuteltiin ja remuttiin niin ilolla kun sydämestä lähtee ja siivoiltiin lelut pois. :D Hyvä päivä, ehdottomasti, huomenna askarrellaan maxin kanssa <3

Rakastan, rakastan, rakastan mun pientä perhettä. :) <3<3<3<3

Niin, sitä olen viimeiset kolme päivää kysynyt.

Mikä siinä on niin pahaa, jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan?
Miksi se vaan aina on joidenkin mielestä väärin?

Minä olen rakastanut hullun lailla jo monta vuotta. Rakastan edelleen, enkä usko että se ikinä mihinkään katoaa.

Minä olen löytänyt sen, joka oli juuri minulle täydellinen.

Silti joidenkin mielestä olen tehnyt väärin rakastaessani aviomiestäni.

Minä sanoin tahdon.

Mutta en minä luovuta, en muiden, ilkeiden ihmisten takia.

En ikinä.

Sanonkin nyt teille, jotka ette voi olla onnellisia miedän puolesta,
lähtekää pois meidän elämästämme.

Sillä me emme teidän päämäärinne taivu.

Meitä ei ulkopuoliset erota.

Jos ette voi sitä hyväksyä, tehkää itsellennekin palvelus ja unohtakaa meidät.

Ennenkaikkea me haluamme elää rauhassa.

Kukaan ulkopuolinen ei tätä voi käsittää, ei ainakaan sellainen, jolle ei ole sitä omaa löytynyt.

Se ehkä kertoo jo jotain, kun miettii mistä kaikesta olen rakkaani vuoksi luopunut.

Sitäkään nämä itsekkäät, ilkeät ihmiset eivät näe.

Eivät olleet paikalla, kun jätin kotini.
Eivät nähneet, kun hyvästelin ystäväni.
Eivät tunteneet, mitä minä tunsin, kun huomasin, ettei Hämeenlinnalla ollut minulle muuta tarjota, kuin rakkaani. Ja rakkaani vuoksi minä jäin, vaikka välillä tuntui että ilkeät puheet ja katseet, se ettei ollut ystäviä, rikkoisivat minut.

Ja rakkaastani minä sain voimaa, saan nytkin, kun kaksinaamaisuus satuttaa.

Rakkas aviomieheni, oma hupsuni, minä rakastan sinua. Sitä ei muuta mikään, sillä sinä olet minulle se, se täydellinen ihminen. Minä en olisi voinut olla onnellisempi, kun synnytin sinun lapsesi. Minä en olisi voinut iloita yhtään enempää, kun pienimuotoisesti maistraatissa sanoimme tahdon, pujotimme hopeiset renkaat toistemme sormiin. Minä olen sinun, aina.

---

Tällaisia mietteitä tänään. Ehkä juuri sinä ajattelet minusta pahaa, minun rakkaudestani aviomiestäni kohtaan. Jos näin on, sinä olet minulle kuollut. Sinua ei ole.
Aivan sama kuka olet, aivan sama, millainen merkitys sinulla on ollut meille.
Minä tiedän, olen tehnyt virheitä. Mutta tuollaiset ihmiset herättävät minussa leijonaemon, niin lapsia kuin aviomiestänikin kohtaan. Sinun ilkeät sanasi saavat minussa täysin päinvastaisen reaktion kuin sinä haluaisit. Sen sijaan että sinun odotustesi mukaan murtuisin, ja pääsisit väliimme, minä vahvistun. Vahvistun päivä päivältä.

Sinä olet väärässä, minä näytän sinulle. Olitpa ystäväni, mieheni perhettä, tai ihan tavallinen kadun tallaaja, sinä et meitä murenna.

Haahaa! Pääsenpäs risteilylle, ihanaa...ja ihan vaan äitin ja siskojen kanssa, ukot jää maakravuiksi. :DD

...vasta n. kuukauden päästä. Mut onpa ollu ihanan rauhallista, tästä sen näkee että ilman puhelintakin voi elää! :D

Suren menetettyä iloa.
Suren menetettyä uskoa.
Suren ihmeen loittonemista luotani.

Suren vaakalaudalla olevaa luottamustani elämään ja ihmisiin.
Suren maailman pahuutta.
Suren voimattomuuttani sanoa, etten jaksa tällaista.

Kun jotakin hyvää ja ihanaa viedään pois, olo on petetty, surkea ja alakuloinen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta minulta se loppui ennenkuin kerkesin saada siitä kiinni.

Kysyn miksi?


Kysyn itseltäni, mikä on ystävyyden arvo? Tätäkö se on, ihan missä tahansa käänteessä voidaan vetää matto jalkojen alta.

Minä en usko enää ystävyyteen, en luota ihmisiin. Se on nyt mennyt. Ollaan kavereita, ollaan tuttuja. Nyt olen nähnyt että kuka tahansa voi satuttaa, jopa se joka oli kaikein lähinnä.

Ja tätä on jatkunut koko mun elämä. Nyt riitti.


*******************************************************************

Ja kenenkään ei tarvitse vetää hernettä nekkuun. Kehenkään en ole välejä katkomassa, mutta en myöskään luota enää. Rakkaita olette, mutta en päästä teitä liian lähelle sydäntäni. En enää.

Kaikki toiveet on toteutunu, jeeeeeee!!! Tuhkimotarinasta tulee dvd-boxi, tahtoooooooooooo!!!

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

1. Kuka olet?

2. Pidätkö minusta?

3. Milloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

7. Kuvaile minua yhdellä sanalla

8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä olen sinusta

Reissuhan meni oikein mukavasti, jos ei lasketa jokakertaista stressiä junamatkoista (yhä edelleenkään en voi käsittää miksi matkantekoa piti vaikeuttaa yhdellä ylimääräisellä vaihdolla, kun yhdessä vaihossa oli jo tarpeeksi...i hate vr.)

Ihana joulu oli, aivan toista kuin täällä. Tuossa oli tunnelmaa, yhdessäoloa ja kiireetöntä meininkiä. Sitä saa täällä hakemalla hakea. Kaikkein eniten liikutti ystäväni vierailu aattoiltana <3 Kiitos Sanna.

Harmi etten kerennyt Katjaa nähdä, enkä Janiakaan kuin ohimennen. :/

Lahojakin tuli, olen vissiin ollut aika kiltti, kun paketista tuli pusero, koruja (Yksi hopeinen ja sitten Kalevala korun talon sydän-korivikset), PIRATES OF THE CARIBEAN 3 (JEEEEEEEEESSSS<3<3<3<3<3<3), kakkualusta, muotteja, kynttilälyhty, ja varmasti jotain muutakin jota en just nyt muista. :D

Kaikkein kivoin yllätys kotiin tullessa oli SLY-ringin (SalainenLeivontaYstävä) kiitokset emolle (eli minulle), suklaata ja 100€ lahjakortti kakkutarvikeliike confettiin ( www.confetti.fi ) Sieltä lähteekin sitten pari isompaa juttua mukaan, joita olen kuolaten katsonut. :)

Joona muuten kettuili koko loman et ollaan jossain siperiassa...*****na!!! :D Mie olen aika herkkähipiäinen mitä tulee mulle rakkaisiin asioihin. :D

Äh, vois tää joulukuu jo loppua että pääsis odottamaan kesää <3

Mua ei muuten haittaa yhtään ettei oo lunta, ei oo väliksi tullakkaan. Yäk. Ja ilman lunta ei ole kovin isoja pakkasia, voi kulkee hameella ja saappailla ilman et tulee liian kylmä tai liian kuuma <3

Siitä tulikin mieleeni että mie löysin sieltä "siperiasta" uudet kengät, ja joona myös. :D

Siinä olikin sitten taas iloa seuraavalle puolelle vuodelle, et jaksaa taas täällä kituuttaa....