IRC-Galleria

räjähdin tänään äidille.räjäytin kaikki elämäni paskat päin sen näköä ja odotin,että äitib ois tehny saman.
se ei tehny sitä,totes vaan,et se ei oo koskaan nimitelly mua,kuten mä tein kub sanoin sitä juopoks huoraks ja toivoin et se tu8kehtuis siihen viinaan..
äiti ei oo koskaan tuominnu mua,sanonu mua narkkariks,joka huoraa tms..nyt se sen sanoi,oot kurja narkkari,joka ehkä jakaa persettään saadakseen aineita,sana ehkä siksi,että äiti tietää,että en ole käyttänyt naiseuttani hyväksi saadakseni aineita..
äiti romutti mun toiveet riidasta,jonka päätteeksi äiti löisi luurin korvaan jne,
mulle jäi tosi sekava olo,ei auttanu yhtään sekään ku äiti otti puheeks,et aikoo antaa mulle joululahjaks lahjakortin johonki liikkeeseen.
yritin laittaa vastaan.
äiti oli liian rauhallinen,olisin hallunnu,et se huutais itkis tai löis luurin korvaan,mut ei,mä jäin taas yksin omien vihojeni keskelle,täyteen turhautumia,patoumia,joita yritin vähentää soittamalla äidille,tehdäkseni selväksi sen,että se ei enää oo mun äiti..

paino on perseestä,pakko tottua siihen.viikonloppuna paasto,haluan tuntea,mitä on oikea nälkä,nyt oon syöny ilman nälkää ja se ahdistaa niin vitusti,voi ku olisin taas edes 4kg laihempi,haluan seikkailla lähellä sitä rajaa,jossa elintoiminnot heikkenee,masokismia,ehkä,olen sekaisin,sekaisin kaikilla tavoilla,vain askeleet,jotka kuljen,ovat järkevä asia,mikään mkuu mun elämässä ei sit ookkaan muuta ku kaao9sta

paino nous 40kg:n enempää en sitä halua,sivuilleni tonne suntuubiin kirjotin enemmän,pääasia et oon nyt tässä ja vaikka fyysisesti oonkin ok,ni henkisesti oon sairas,niin kipeä,sairas päästä jalkoihin.
osastolla onnistuin pakkoliikunnan iloon pääsemään,eikä jääkaappini todellakaan näytä,eikä täytä sitä,mitä silmät sinisinä lääkärille lupasin,että pääsen pois.
vittu mä oon kiero.

huomenna eli tiistaina se sit alkaa,eli mun elämän ehkä isoimman ongelman hoito,joka vaatii ihan konkreettisen osastollaolon ja sen,että joku muu ottaa ohjat käsiinsä tän mun syömisen suhteen ja takois mun kalloon,että vaikka en koskaan tulis täysin normaalipainoiseksi,ni ainakin tulisin siinä määrin kuntoon,että osaisin elää tämän sairauden kanssa itseäni vahingoittamatta.
on kuin kivi olisi pudonnut harteilta.
huomenna ennen osastolle menoa on tossa sairaalassa vielä sisätautilääkärin tutkimukset,eli mua tutkitaan ihan perusteellisesti,selvitetään elimistön tila ja mahdolliset vauriot ja sen jälkeen sairaalan edestä lähtee linja-auto kohti hoitopaikkaa.
olen nyt kerennyt asennoitumaan tähän hoitoonmenoon ja oon iloinen,että pääsen jo heti huomenna aloittamaan työskentelemään tämän ongelman parissa asiantuntijoiden ympäröimänä.
eka kerta,kun tämmösen ongelman takia ihan osastolle menen ja tietysti se jännittää,mutta toisaalta olen valmis ottamaan vastaan oppeja,joiden kautta voin elää edes suht normaalisti,tappamatta itseäni,saati aiheuttamatta vahinkoa enää yhtään enempää,sillä kuten olen aiemminkin tuonut esille,niin minä haluan elää!!
tästä on hyvä jatkaa
nyt ei ainakaan enää tarvitse ihmetellä,kun olen poissa täältä,olen hoidossa ja kunhan sieltä pääsen,niin ensimmäisenä tulen tänne ja kerron kaiken,miten menee ja mikä on tilanteeni muutenkin.
hyvästit kaikille,jotka ovat minut tunteneet,palataan taas,kunhan olen kunnossa.
hyvää joulua kaikille ja parempaa uutta vuotta.jos pääsen lomilla käymään netissä,niin sen teen,mutta muuten minut tavoittaa hoidon jälkeen
tsemppiä kaikille

en jaksa enää purkaa huolia,käykää ton otsikon sivuilla blogiteksti lukemassa,siellä kerron tilanteestani tällä hetkellä.any case,huonosti menee

noniin,osastolle mennään niin että hippulat vinkuu,ens viikkoon asti sain lisäaikaa ku mul on synttärit ja kaikkee hoidettavia asioita tällä viikolla mut topi bmi 14.4 on kuulema sitä lajia,et se lääkäri,joka mua tänään jututti,ni ihmetteli,et oon näinkin hyvässä kunnossa.

en jaksa sen enempää siitä mainita muuta kuin,että sain tietää olevani melkein 2cm luultua pidempi
leposyke oli yllättävän alhainen 48
maanantaina kerron enemmän,silloin varmaan tiedän jo verikokeittenkin tulokset,ku on aika jolllekki kallonkutistajalle..

huomenna ois taas aika sairaalaan verikokeisiin ja sit eka aika ravitsemusterapeutille.eli jos vaan pääsen ni tuun kirjottamaan päiväkirjaan huomisesta koska silloin oon viisaampi kaiken suhteen.

olen nyt muualla kuin kotikoneeni äärellä,siitä syystä,että yhden maksamatta jääneen laskun takia sulkivat netin,eli en cälttämättä pääse mtänne aivan joka päivä,yritän kuitenkin mahdollisimman usein.
hyvin menee muuten vielä,paino on pysyny kohillaan ja oon taas niin energinen,tänään tulee mun kaks veljee käymään joista 16vuotiasta en oo nähny ku viimeks isäpuolen hautajaisissa.
eli lämmin jälleennäkeminen tiedossa.
yllätyin ku kirjauduin sivuille,et kuinka moni on laittanu mulle kommentteja eri kuviin ja näihin mun päiväkirjamerkintöihin,kiitokset kaikille siitä,olen otettu!!!
yritän huomennakin päästä käymään koneella jossain,kuten myös jatkossa,kunnes saan rahaa maksaakseni sen nettilaskun ja saan taas oman nettini käyttööni.

joo,eilen oli tarkoitus hieman iloita sitä,että oon saanu painoo pidettyä jo yli viikon samoissa lukemissa,sit vaan tapahtui asia,mikä on mulle erittäin harvinaista,mutta joka tullessaan tekee todella paljon hallaa ajatellen,et mun maailma koostuu itseni tarkkaan kontrolloimiseen syömisen kautta ja että silloin kaikki on kunnossa,kun tuo kaava syömisen suhteen ei säröile.

eilen siis,otin keksin,fasupalan,hyvällä omalla tunnolla,otin toisenkin,enkä potenut syyllisyyttä,join teetä siinä ohessa ja huom,olin iloinen,sitten kaikki vaan karkasi käsistä.
en pystynyt hallitsemaan enää keksien määrää,jotka söin,pyysin vielä leipää,pullaa ja hapankorppuja,jotka kaikki söin.
huom,en ollut kotona vaan eräässä paikassa kylässä.

lopulta minua huimasi syödyt ruokien määrät ja oloni oli fyysisesti ja henkisesti todella paha.
kävelin kotiin rivakasti,mielessä vain yksi ajatus,että se epämiellyttävä täysi olo piti saada pois,vaikka tiesin kyllä,että sen päivän aikana oli jo kerennyt osa siitä kaikesta imeytyä elimistööni,mutta halusin vain itselleni takaisin sen tyhjän olon vatsaan ja koin itseni todella pettyneeksi,koen edelleen,vaikka tänään on tänään ja painokin on eilisen syömisistä tippunut,sillä tiedän sen olevan vain väliaikaista,huomenna painan taas enemmän,kunhan nestetasapaino palautuu.

haluan painottaa sitä,että tätä ahminta,oksentelua todellakin tapahtuu harvoin ja siksi se on minulle niin iso asia,sillä se romuttaa hyvin alkaneen päivän ja vielä kohdistuu lähipäiviinkin niin,että en pysty syömään normaalisti,vaan mielessäni kummittelee se ruokamäärä,ne rasvat,sokerit ja ylipäänsä se,että menetin kontrollin itseni suhteen ja todella pahasti.
tästä tuli melkoinen vuodatus,huh,mut sitä vartenhan mä tänne kirjotankin.

elämä on laiffii...ja paskat,elämä on perseestä,mä olen sieltä,ja suksin viivana vittuun takas,pois tästä maailmasta

olen nyt päässyt jyvälle ns siitä,että miten saan tän painon pysymään edes tässä ja se on toiminut ainakin edellistä viikkoa kun ajattelee,niin ruokamäärien kasvattaminen näyttäisi lopettaneen painoni tippumisen,toki se heilahtelee,mutta alle 35 se ei ole kertaakaan mennyt j se on ihan hyvä,voin syödä nyt tietyn määrän ruokaa,pitäen painoni tuossa samassa jee!!!!
ja jos se mielestäni on liikaa tai liian vähän niin tiedän ainakin,että mitä tehdä.
mahtava tunne,kun ei elä enää epätietoisena,vaan on löytänyt punaisen langan,jonka avulla voi pysyä laihana,mutta ei pakastinkunnossa kuitenkaan heh