IRC-Galleria

bmi 14.7
hauskinta on,et oon yrittäny syödä enemmän.eilen painoin vielä 35.8,tänään 35.3
eli yhtä tyhjän kanssa,sairaala kutsuu,halusinpa sitä tai en.selvyyden vuoksi pituuteni,eli 155cm.

kohta tosiaan tuijotellaan niitä valkosia seiniä ja ollaan sidottuna sänkyyn.
no parempi sekin,ku et kuolen,sillä näyttää kyl pahasti siltä,että en pysty edes pysäyttämään ton painon tippumista,edes sen 37kg:n alle ei ois saanu hirveesti laskee ja nyt ollaan jo tässä tilassa,vieläpä viikon sisällä.

olo on kuitenkin hyvä,olen pirteä ja energinen,jaksan tehdä edelleen asioita,jaksan kävellä,tänäänki ois pakko,sillä on pakko hoitaa noita asioita keskustassa,
pitänee tän viikon loppuun mennessä ottaa yhteys johonki lekuriin ja olla vaan rehellinen painon suhteen,sillä en halua lopettaa elämää,en vielä,kun se on näin kesken.
tosin aikasintaan menen sairaalaan perjantaina,saan silloin oletettavasti kelan rahat ja pakko maksaa laskut netin kautta,sillä sit jos se sairaala kutsuu,ni sieltä ku ei noin vaan laskuja maksellakkaan.

eli tiedoksi niille,jotka mun päiväkirjaa käy täällä lukemassa,ni ei oo sit mikään ihme,jos perjantain jälkeen mua ei täällä näy eikä kuulu,oon silloin hoidossa.
ystäville ilmotan sit tarkemman paikan,kuhan tiedän,et mihin ne mut lykkää ja toiseks,et miten mun luo pääsee,mua kattomaan.

löysin sivuston,jonka kautta pääsee tekemään ilmaseks omat sivut ja niinpä tein minäkin omani sinne.
ne käsittelevät anorexiaa,eli saattavat olla haitallisia ihmisille,jotka eivät tätä sairautta ymmärrä,tai jotka pitävät laihuuden ihannointia hulluutena,hulluhan mä oon,eli ei siinä mitään,mut tosiaan vaikka olen alipainoinen ni en silti halua,elää täysin normaalisti syömisen suhteen,syy on se,että olen saanut siitä itselleni ns suojan.
kun kaikki ympärillä romahtaa,tai vaikka muu elämä olisi kuinka sekaisin tahansa,niin syömisen kontrollointi on minun tapani pitää itseni kasassa ja saan siitä onnistumisen iloa,kun pystyn pysymään omassa ruokailutavassani,silloin koen,että kaikki on hyvin.
jos joku kiinnostui niin osoite on

www.vampirellah.suntuubi.com

juu,kävin siellä sairaalassa antamassa jonkun kilpirauhaskokeen ja sit kyselin tuloksia niistä testeistä,joita en vielä torstaina saanut.kaikki oli ok.
paino on taas tippunu,bmi 14.8
näin sattumalta kaveria,ku olin menossa sairaalaan ja se sanoi,ettei ollu tunnistaa,ku olin niin laiha sen mielestä.se sanoi,et mä näytän hirveältä??
eli nyt tämä laihuus ei siis ole enää mitään kaunista,jos kerran normaalit ihmiset pitävät minua hirveän näköisenä,huh
nyt vaan odottelen,että postissa tulee eka aika ravitsemusterapeutille ja valmistaudun viikottaisiin painon mittauksiin ja siihen että jos tämä tahti jatkuu,ni parin viikon päästä viimestään ollaan osastolla tai lappu varpaassa kylmiössä(pientä ironiaa)mutta totta kuitenkin.

ensin me olimme ystäviä,minä ja laihdutus,
olit enkeli,joka toi minut takaisin normaaliksi.
minä hallitsin sinua.
jossain vaiheessa vaihdoit nimeäsi,
sinusta tuli demoni:anorexia nervosa.
nyt pidät minut kahleessa.
teet minusta apaattisen,
et halua minun näkevän kirkkaasti.
tuot eteeni usvaverhon,
jonka takaa en enää tajua tilaani.
sinä hallitset nyt minua,
olen voimaton suhteesi.
kiellät minua syömästä,
pakotat minut kävelemään.
anon,että irrottaisit otteesi,
sillä minä alan olla jo heikko,
mutta sinä vain kiristät köyttä.
haluat minun kuihtuvan orjaksesi.
minä olen jo orjasi,
ja sinä vaadit vain lisää.
jossain vaiheessa tuo sairas suhteemme tulee katkeamaan.
viimeistään silloin,kun sinä naurat minun hautajaisissani.
toivon,että se katkeaisi jo aiemmin,
taistelen sinua vastaan,
mutta en tee sitä enää yksin.
minulla on lääkärit,sinulla vain minun heikko mieleni.
taistelu alkaa,
katsotaan,jaksatko pitää minusta kiinni,
vai kyllästytkö piinaamiseeni?

jokainen aamu,jona avaan silmät on minulle lahja ja tieto siitä,että olen vielä elävien kirjoissa.
osaan arvostaa sitä nyt,kun tiedän,että saatan koska tahansa kuolla tai joutua sairaalaan.
olen nyt yrittänyt lisätä syöntiä ja 400g on tullu lisää,ilman et ois ollu paha olo ja eilen kävin jopa puolen tunnin lenkillä,nähdäkseni,missä kuntoni rajat menevät.

tänään kans lähen ihan vaan rauhassa kävelemään tonne metsäpolulle ja nautin siitä,että jaksan liikkua ja että voin hyvällä omallatunnolla sit syödä iltapalaks sairaalasta mukaan annetun leivän,jossa on kinkkua,salaattia ja kurkkua.
olen niin iloinen ja energinen,että tuntuu uskomattomalta,että olisin aliravitsemuksen takia lähellä kuolemaa!!
omasta mielestä olen elämäni kunnossa ja en ole masentunut mistään.ihanaa olla elossa,ihanaa nähdä taas uusi päivä,varsinki ku kelloja siirrettiin taaksepäin ja olin hereillä jo neljältä,ku en muistanu koko hommaa,ennen ku tulin koneelle.

en sais siis liikkua,juu
ajattelin kyllä tänään kaveria tavata,ja kun rahaa ei ole,ni eihän se auta muu kuin kävellä sinne,missä kaveri asuu..tietysti hän voisi tulla minun luokseni,mutta joutuisin joka tapauksessa lähtemään häntä vastaan,eli molempi pahempi
sitäpaitsi,ihan hölmö tuo liikuntakielto,ei mulla oo varaa ajella taxilla,saati edes bussilla hoitamaan asioita ja ensi viikolla niitä ois pakko hoitaa,eli pitää vaan yrittää pitää paino nyt tässä,missä se on ja yrittää syödä enemmän,ei muu auta,sillä sairaalaan en mielelläni menisi,iskis pakokauhu,toisaalta pelkään,et oon jo niin alas painon päästänyt,et tässä tullaan tappelemaan mun hengestä.
ainaki lekuri sanoi,et mä oon koko ajan nyt kriittisessä tilassa,vaikka kaikki veriarvot olikin kohallaan.
tiedostan tosin sen,että aliravitun elimistö voi pettää koska tahansa,eli nyt tämä prinsessaleikki on saanut jo mustan varjon sädehtivän olemukseni ympärille,alan jo itsekin pelätä käydessäni nukkumaan,että seuraavaa aamua en enää näekkään ja joka aamu on minulle voitto,ja todiste siitä,että olen elossa.

paino on kyl taas tippunu,ei se vaan oo niin helppoo heittää 13 vuotta enemmän tai vähemmän mielessä olevaa asiaa pois,niin,että kaikki ois taas yhtäkkiä hyvin,kun minua ahdistaa henkisesti jo se,että ollakseni edes normaalipainon alarajalla,tulisi minun lihota 10 kg
ajatus siitä on vaan niin hirveä.
no toistaiseksi olen elossa ja voin vielä hyvin,maanantaina antamaan verikoe ja saas sit nähä,et miten mulle käy tulevan viikon aikana..

juu,kytät tuli illalla 8 maita ja sanoi et nyt lähet kyytiin,epäily:tapon yritys!!!
olin et mitä ihmettä??
no,sviitti valtion hotellissa,jossa sai polttaa ja lukemista riitti ja sit aamulla yhdeksältä kuulusteluihin ja onneks olin epäiltyinä ajankohtina sairaalassa,eli mulla on ainaki alibi.
kuulustelujen jälkeen päästivät ihan suosiolla pois ja siitä sit kävelin kysille niihin sisätautitutkimuksiin.
musta otettiin eri verikokeita ja sydänfilmi ja verenpaine ja sit vielä joku hemmetin testi otettiin ranteesta jumalattomalla ruutalla.
tulos,sain tietää olevani alipainoinen(ihan ku en jo ois sitä tienny) ja sit mua kehotettiin välttämästä liikuntaa ja ne antoi sieltä sairaalasta mulle vielä jugurttia,täytettyjä leipiä ja pari pillimehua ja sanoi,et maanantaina pitää vielä ennen kymmentä käydä antamas joku verikoe ja et jos vielä 2kg lähtee,ni ne ottaa mut osastolle.
sit ne oli varannu mulle jotain terapia-aikoja,joitten tarkemman päivämäärän saan postissa sit tietoon ja nyt siis yritän olla liikkumatta ja syödä enemmän.
saas nähdä,onnistunko siinä,perjantaina ku söin mielestäni liikaa,eli viikko sitten ni mun oli pakko käydä oksentamassa ku se syöty ruoka ahdisti niin paljon
mut jees,kotona ollaan ja yritän kyl kaikin keinoin välttää sen sairaalaan joutumisen,vaik kuulema jo tää paino on ihan liian vähän,mut just kuitenki sen rajan yli,ettei ne ota hätätapauksena mua.huh

eilen sain tietää,että omahoitajani varaa minulle ajan sisätautilääkärille ja hän myös kyseli,olisinko valmis osastohoitoon.
suomeksi:painoni on liian alhainen ja on syytä kartoittaa elimistöni tilanne ja mahdollinen osastohoidon tarve somaattisella tai psykiatrisella puolella.
en saisi laihtua juurikaan enää,eli jos niin kuitenkin käy,olisi minun oltava tähän hoitajaani yhteydessä.
tässä sitä siis ollaan,leikkini on loppumassa,en nousekkaan lentoon,vaan vaarana on vajota kaksi metriä mullan alle.
omasta mielestäni olen kyllä luiseva,mutta olotilani on hyvä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
mielestäni hoitajani dramatisoitui,konsultoituaan syömishäiriöiden asiantuntijakollegaansa.
en minä todellakaan ole mikään kävelevä luuranko ,vielä..
olen energinen ja tiedostan laihuuteni täysin.
minkäänlaisia oireita,ripulia ja ihottumia lukuunottamatta minulla ei laihtumiseni vuoksi ole tullut.
no katsotaan mitä se lekuri sit on mieltä ja mietitään sitten uudestaan,että olenko minä nyt niin hengenvaarassa,kuin sain eilen puhelun perusteella ymmärtää.
aion tästä päivästä lähtien kirjoittaa joka päivä tänne,sillä eihän sitä koskaan tiedä,että joudunko osastolle,tai kuolenko minä,mutta joka tapauksessa,jos olen poissa,niin valtuutan jonkun ystävistäni ilmoittamaan sen tähän minun päiväkirjaosiooni.
mut jees,uus päivä edessä,olen ollu hereillä jo viidestä lähtien ja puolilta päivin on aikomukseni lähteä keskustaan päin ystäviä tapaamaan ja tappamaan aikaa,jota minulla työttömällä riittää,liiaksikin.

ota minut mukaan äiti
älä jätä minua tänne
olen iso jo
olen valmis
olen nähnyt,että aikuisten maa on vielä ankarampi,kuin lasten
ja kaikki mitä luulin kauniiksi
onkin julmaa
älä jätä minua tänne,äiti
ota minut syliin
heijaa minut pois,
olen nähnyt elämän ja se kammottaa
ensi ihastumiseni ei kasvanut kiintymykseksi,
en koskaan solminut onnellista liittoa maailman kanssa,
älä jätä minua omaan sänkyyni nukkumaan,
älä sulje ovea,
minä haluan lähteä sinun kanssasi,äiti!!!

en voi katsoa tätä
otan oikeuden olla pieni ja surkea
menen kyyryyn itseni sisään
monen verhon taakse
näin ei luonto voinut tarkoittaa
joku käsitti väärin,ihminen,
tiede,joka teki enemmän kuin voi

jos olisin tämä potilas:
älkää raastako kylpyyn
älkää herättäkö syömään
se on väkivaltaa
haluan itse säädellä,
juoda jos janottaa
syödä jos on nälkä
antaa lämmön vapaasti kohota

olen väsynyt puhumaan,
vastaamaan yhä uudelleen,
miltä tuntuu..
päästäkää jo menemään,
en halua kuin nukkua,
te pitelette kiinni.
olisitte lähellä,
pitäisitte kädestä ihan hiljaa.
uni odottaa