IRC-Galleria

Olkoot se valkoinen. Viedään sinne niin helvetin tusinaluettelu kuva jatkojohdosta kun olla ja voi, sen mitä kuvasin lauantaina. En jaksa. photoshoppaan sen kuntoon töissä ja itken sitten kritiikissä.

Töissä kone nousi henkiin kun feenikslintu ikään. Hyvä niin. Otin sieltä pari kuvaa josta voisi nyt vääntää lopulliset. Se esine lowkey ja ihmis highkey, jälimmäistä naapuristudion setä piti ihan hyvänä "paitsi noi jalat ovat omituiset" (eihän se voisikaan olla mahdollista ettei kuvassa mitään vikaa olisi).

Ihmislowkeystä tuli palautetta, ei se nyt niin hyvä ollut kun kuvittelin. Pitää tehdä sille jotain vielä. Tai siis kouluversio siitä jokatapauksessa pitää tehdä, mutta muutakin kuin mitä kuvittelin pitää tehdä. No hyvä että sanotaan.


Eli periaatteessa nyt ois kaikki kuvattu, ja edessä käsittelyä. Kaksi kuvaa (lasi ja valkoinen) olisi kiva tehdä uusiksi, muttei riitä aika ja energia. Kai tolla keskitasolle siltikin ryhmässään pääsee.

Valkoinen ei onnistu. Kuvasin tänään taas. Niihin makrokuviin en osannut tehdä valoja. Sitten kuvasin ei makroja, mutta en osannut sitäkään. Tosi kökkö esitys tuli tehtyä, sellanen vara-vara-versio jos tässä en muuta saa aikaiseksi.

Töissä kaatui sitten työkone. Ihan kunnolla, en saanut siitä muuta kuin helkutillisen tuuletuksen päälle. Siellä on maantaintyökuvani, josta ei tietenkään ole varmuuskopiota ja käsiteltynä koulukuvia ilman varmuuskopioita (alkuperäiset on muualla kyllä). Olihan siellä muutakin ja paljon tärkeämppä, mutta ei minun kuviani. Toivottavasti se nyt kuntoutuu, ja kovalevy ei ole mennyt siitä, takuu on jäljellä, on tosi uusi kone.

Käsittelin lowkeykuvaa kotona, se ei ole täysin annetttujen vaatimusten mukainen mutta minusta silti paras kuva noista mitä nyt oon kouluun tehnyt. Siis kuvallisesti, ei kouluni mielestä.

Katsoo jaksanko huomenna palata valkoista kuvaan. Väsyttää aika paljon jo kaikki.

Sain kuvattu sen lowkey-henkilökuvan tänään. Se meni yllättävän kivuttomasti, parista syystäkin, ensimmäinen syy oli että työnantajani istui mallina. Tuli hyviä vinkkiä "sitä valoa voisi siihen toiseen suuntaa yrittää kääntää". Toinen syy oli sitten että naapurinstudion setä (tykkää muuten varmaan kovasti kun sedäksi kutsun) mutta kumminkin oli demonnut yhellä valokuvaajan alulle saman tyylisen kuvan, jossa työnantajani oli myös istunut mallina. Näin tämän kuvan ja oli helppo apinoida.

Tein kuvaan tietoisesti pari juttua josta kouluni, tai se opettaja joka arvostelee, ei tule hyppimään riemusta kattoon, juuri sitä mistä varotettiin "mutta kun kerran naapuristudiossa sellainen demottiin". Kun nurisin tästä työnantajalleni, että tästä tulee kyllä sanomista niin työnantajani sanoikin että ehkä tällä naapurin studion kuvaajalla on enemmän kokemusta kun opettajallni, ja se on aivan totta.

Olen katsonut kuvat vasta läppärin näytöltä, mihin ne suoraa kuvasin ja siinä ne näytti minusta ok:ltä. Huomenna palaan asiaan ja kuvaan sen valkoisen esineen, toivottavasti paremmin. Pitää kuvata omalla kameralla, mutta obtiikan sain lainaksi, jolla pitäis makrot onnistua. Se on hyvä se. (voi olla että haukkaan taas liian isoa palaa, kun koitan tehdä vähän lähikuvan tyylistä kuvaa).

eli jatkuu...

(alkaa tämä helpottaa kun tuo lowkey on kuvattu nyt ihmisestäkin, valkoisilla esineillä kun ei ole aikataulujua omia, tai huonoja päiviä).

Koulutyöt on edelleen vaiheessa, vajaa 2vk aikaa. Luin sunnuntaina ohjeista että kaikissa pitäisi olla erirajaus/kuvakulma. Teki mieli kirota. Eikö se saatana riittäis että tekis ne "virheettömästi", no nyt aletaan kuvaan sitten makrona varmaan valkoista. Sitten kun aletaan. Ehkä perjantaina. En minä ole uusien kuvakulmien ja rohkeiden rajausten pelkääjä, mutta kun esimerkiksi tausta on oltava (näin käsitin) joka kuvassa, niin tiukat yksityiskohdat on poissa, sitten kun tuo valojen rakentaminenkaan ei ole niin yksinkertaista... Tiedän kyllä millainen ainakin yksi rajaus pitäisi olla kouluuni, mutta kapina henkeni on siinä vaiheessa ettei sellaista huvita tehdä. Kaivan vertakin siis nenästäni.

ja peruin sen lupauksen. Mutta sellainen olo oli kyllä. No ok, heräsin aamulla kovaan hartia ja pääkipuun, olin aika tujuissa särkylääkkeissä kuvauskeikalla, pää edelleen kipeänä mutta ei sitä silti niin törttö olisi tarvinnut olla kun olin.

Kaikki lähti siitä kun en saanut akkukkeikkasetin salamaa välähtään. Kovasti yritin, kuvattava (joka kyllä oli 15min etuajassa) niin jökötti paikalla ja minä korviani myöten punaisena mietin mitä teen. Soitin sitten työnantajalle joka kertoi ystävällisesti että kamerassa kiinni oleva salama, jolla väläytän pitää olla Manuaalilla. Aivan niin kuin tätä en olisi tiennyt, ja käyttännyt kyseistä settiä ennenkin, niin nyt en sitä tiennyt. Homma pelasi kun vaihdoin sen salaman sille manulaalille. Hermostuin ja tuntui että sössin ne potrettikuvat siinä sitten.

No, kuvauksethan eivät tähän loppuneet vaan ruokapöydästä piti ottaa fiiliskuvia ravintolalle. Tällä kertaa en osannut käyttä kameranjalustaa. En saanut kameraa pystyasentoon yhtään mitenkään päin. Ei varmaan tarvitse mainita, että olen samaista jalustaa käyttänyt ennen ihan hyvällä menestyksellä. No tämän asian ratkaisin niin että "minä mitään jalustaa tarvitse" Kamera irti, unohdetaan vallitsevat valot ja salamoilla kuvaukset. Yksi salama jalustalla ja toinen kamerassa, yllättävän hyviä niistä tuli.

Kolmas kuvaus olikin sitten lehdistökuvia palkinnonjakotilaisuudesta. Oli niin pimeää että obtiikan tarkennus heitteli ihan minne sattuu. Sen lisäksi puolivälissä tilaisuutta (tietenkin ne oleelliset kuvat otettuani) tajusin että kun herkkyys on 800:sella, ei haittaa että katto on ties missä pilvissä, kyllä se käsisalamakin sieltä takaisin tulee, eikä tarvitse siis suoralla salamalla kovia pläjäytellä (mitä olin tehnyt sitä ennen).

Helkutti että oli fiksu olo kun ajoin tuolta keikalta pois, kaikki kuvaukset siis oli samassa rakennuksessa. Lehdistökuvat ovat jo sitten liikkenteessä, tuskinpa mihinkään isoihin lehtiin tulee, alansa julkaisuihin varmaan.

Olen siirtynty valkoinen-valkoisella kuvaan, joka tämän studion nuoremman kuvaajan kanssa on "helppo juttu, kyllä sä sen osaat". Joo-o, en olisi niin varma. Siinä vaiheessa kun ideat ovat hehkulampun itsemurha-tasolla, niin valaisusta olo ihan sama mitä paskaa tekee siihenkin. (high-keynä on kovin vaikea tehdä sitä paitsi tramaattista valoa).

No en nyt osannut sitä hehkulamppua valaista. Valkoinen pohja jolla se minulla oli, heijasteli siitä takaisin vieden varjoista muodon. Ajattelin antaa periksi ja kuvata huomenna jotain muuta valkoista (jos töiltäni ehdin).

Alkaa tulemaan kiire noiden kuvien kanssa. Ensi viikko nimittäin menee aika hyvin töissä, reissupäiviä jne.

Milloinkohan osaan jotain? En kyllä ollut studiolla kovin kauaa, pari-kolme tuntia, nälkä ajoi kotiin.

Meni hermot. Luovutin. En jaksanut. Annoin olla. En osannut.

Naapuri studion mainoskuvaaja kävi neuvomassa pariin otteeseen sitä valaisua, mutta kun ei osaa, niin ei osaa. Työnantaja koitti auttaa taas minua kyllä, mutta hänkään ei ole pitkään aikaan tuollasia tehnyt.

STudion toinen kuvaaja sanoi että aikoo kuvata mielenkiinosta sen lasin joskus, koska ei osannut minua neuvoa. Lupasin olla paikalla katsomassa miten se pitäisi kuvata ja miten tuon koulun vast-ikään käynyt sen kuvaa. Odotan mielenkiinnolla.

Helvetin vaikeeta on tämä kyllä.

Kuvasin lasia tänään. Taas lisää, kyllä minä muitakin töitä tein, mutta sitä eniten.

Lasin kuvaus ei edennyt, studiolla sattui käymään taas yksi valokuvaaja kahvilla joka sitten pyydettiin neuvomaan mun sen lasinkuvauksessa. Ihan hyvin neuvoikin "aloita alusta, teet l iian vaikeasti". Siirryin 3m lähemmäksi taustaa. Lasini näyttä ylhäältä alumiiniselta tällä hetkellä. Pitää ehkä huomenna keksiä jotain.

No työnantaja sitten halusi näyttää sen low-key kuvanikin. Sekin oli väärin otettu. Purin hetken hammasta, tiedän ettei se ole täydellinen, tiedän että se ei ole sellainen millainen haluiasin mutta minä nyt haluankin vihreellisiä kuvia näemmä. Ei, hyvä se on että viisaammat neuvoo, ehkä sitä tyhmätkin joskus oppii. Onhan se saapas löysällä valolla low-key kuvaksi otettu... Ja hyviä neuvoja tuli, kahden erityylisen valon käytöstä jne.

Sellaista. Opettelen nostamaan taas nokan pystyyn, eikä ne siellä koulussa kehu, kyllä minä sen tiedän.

Alotin kuvaamaan lasia illalla töissä. Eihän se ollut edes siellä päinkään aluksi. Päätin sitten vähän vakoilla miten valmistaja oli lasinsa kuvannut, mutta ikävä kyllä siellä oli sellainen kuva että minulla oli jo siinä vaiheessa parempi koneella. (kuvasin taas suoraa läppärille). Ei siis ollut hääppönen valmistajan kuva, ei kyllä minunkaan ottamani.

Kun olin ollut kellon ympäri töissä päätin jättää kuvauksen kesken, kaikki levälleen ja lähdin kotiin. Pystyn jatkamaan asiaa huomen aamulla. Ehkä saan yöllä jonkun loistoajatuksen (muuta kuin mustan spraymaalimullon) miten sen lasin valaisee. Ja ehkä keksin siihen jonkun jutunkin, koukun kuvaan. Nyt se on pirun tylsä.

Eli jatkuu...

Suunnittelin että voisin tehdä ala-nettisivuston jonne kerään noi koulutehtävät, jos jotain vaikka kiinnostaa niiitä katsoa ja kommentoida. Mutta se tehdään kun on aikaa ja kiinnostusta, jotenkin minusta oli vaikea korjailla html-koodia tällä koneella kun sitä kerran yritin.

Kohta iskee paniikki. Kuvausideoita ei ole, ja pakko olisi kuvata. Se lowkey kuva on selkeä, jahka työnantaja, jonka kysäsin malliksi (hehheh, saa saman tien neuvoa sitten että mikä on vinossa) ehtii malliksi. Siinä kumminkin menee useampi tunti aikaa, vaikka kuinka rakentaisin valot muka valmiiksi.

Kuvaan varmaan jotain valkoista (high-keynä) omaksi kuvaksi. Siihen on taas kerran pieni idea, mutten tiedä miten sitä jatkan, sitä paitsi sen eteen pitää vähän nähdä vaivaa.

Olen hyvä miettimään kuvia ja rakentamaan pääni sisällä valoja kun pitäisi yöllä nukkua.