IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Sykemittari on maailman paras keksintöTorstai 25.10.2007 21:32

Vähänkö juoksu- eli hölkkälenkistä saa enemmän irti kun osaa pitää sykkeen oikeana. Oli ihan hirmu kivaa juosta eli hölkätä pitkästä aikaa. <3

Siilistelyä 5 tms.Perjantai 28.09.2007 02:37

Eläimet osaa halutessaan olla tosi ovelia.

Nostettiin otus lattialle juoksentelemaan. Kaverina lattialla oli pyyhe. Noh, tänään ei oikein juoksentelu maittanut ja otus kyhnytteli pyyhkeen lähimaastossa. Ajattelimme samalla testata, mitä tuo tuumaisi uudesta ruuasta. Otin pienen palan etanaa pinsetteihin ja ojensin otukselle. Kyllä otus malttoi pari kertaa puraista sitä palasta, mutta ilmeisesti pinseteissä oli paljon mielenkiintoisempiakin hajuja, kun otus sitten äkkiä haukkasikin kiinni keskeltä pinsettejä.

Naureskeltiin, että onpas tuo höntti, ja jätettiin etanat rasiassa lattialle. Istuskelin siinä lattialla myös, pinsetit jäi käteen odottamaan pois vientiä. Otus jatkoi höntteilyä ja alkoi kaivautua suurella vaivalla pyyhkeen alle (joka on muuten melko postimerkin kokoinen, sai otus tehdä vähän töitä että mahtui kokonaan sen alle). Sitten se lähti pyyhkeen suojassa liikuskelemaan ja näytti entistäkin höntimmältä. Ovela veto otukselta; eihän sitä nyt tuollaista otusta älyä varoa.

Otuksella oli selkeä suunnitelma. Se matkasi pyyhkeen turvin käteni luo ja perille päästyään salamannopeasti iski kätensä pinsetteihin saadakseen tuon metallisen mutta mitä ilmeisimmin hyvin houkuttelevan herkkupalan itselleen. Kyllä sitä hetken aikaa tunsi itsensä aika hölmöksi, kun höntteydelle naureskelu päättyykin siihen, että tulee itse kusetetuksi. :D

Tilannekomiikkaa joo, mutta tarinan opetus on joka tapauksessa se, ettei koskaan pitäisi aliarvioida hönteimpiäkään.

Meidän peto. <3

Random-ajatuksiaPerjantai 28.09.2007 02:26

* löysin kirjaston uudelleen. Pyörähdettiin pikaisesti töiden jälkeen eilen tossa viereisessä kirjastossa, ja se oli aika huisia. Mulla oli tiedoissa vielä lapsuudenkodin osoite.

* Väsyttää.

* Niskat on ihan törkeen jumissa. Jännä sinänsä, kun normaalisti ei ole ollut minkäänlaisia selkävaivoja.

* Aloin harkita ompelukoneen hankkimista. Harmi ettei taida olla ompelukone-saumuri -yhdistelmiä. Olisi kivaa ajankulua tehdä itse jotain vaatteita.

* otus on tosi söpö (vaikka onkin nimetön).

Yhm.Tiistai 25.09.2007 21:53

Pitäisi päättää, lähdenkö marraskuussa häihin Epsanjaan vai en.

En osaa päättää.

LounastaukoTiistai 11.09.2007 15:05

Käytiin Torissa syömässä hillittömän isot lihapullat muusilla. Olo on ähky.

Johan oli bileetMaanantai 10.09.2007 00:00

Perjantaina oli siilinristiäiset. Juhat oli muuten kovin onnistuneet, mutta siili ei saanut nimeä. :-) Pitänee perheen kesken vielä keskustella ja koittaa päästä yksimielisyyteen... ;)

hmm Terve kaikille ja kiitos kivoista pirskeistä. :)

[Ei aihetta]Keskiviikko 22.08.2007 13:52

Täytyy kyllä sanoa että nämä viime aikojen myrskyt pelottaa aika paljon.

[Ei aihetta]Lauantai 11.08.2007 14:56

Sepi kumpulainen on parasta. :D

AnkkarockMaanantai 06.08.2007 03:07

Eilen olin Ankkarockissa.

Aamulla vielä oli sellainen olo, ettei olisi millään jaksanut lähteä. Viikonlopussa pitäisi olla enemmän päiviä, että ehtisi puuhailun lisäksi rötväilläkin kunnolla. No, lähdin toki kuitenkin. Tiketistä oli mahdollista ostaa Ankkaan tekstarilippu, mikä oli kyllä kovin ilahduttava juttu. Ei oikein houkuttanut ajatus siitä, että joutuu johonkin pitkään lippujonoon, kun seuralaisilla oli liput jo ennakkoon.

Menimme siis porteille iloisin mielin. Jonotimme hetken aikaa päästäksemme laukkujen tarkastukseen.

"Jaa teillä on retkituolit. Ei niitä saa tuoda alueelle."

No eikun pois jonosta ihmeissään, kun missään ei ole moisesta mainintaa. Veimme retkituolit narikkaan vähän harmissaan, kun istumapaikat meni. Kysyimme narikasta, miksi retkituoleja ei saa ottaa alueelle.

"Minä en kyllä yhtään tiedä."

Palasimme porteille jonottamaan ja hetken jonotuksen jälkeen olimme taas laukkujen tarkastuksessa. Nöyryyttävästä käsilaukun ympärikaivamisesta seurasi takapakki.

"Sinullahan on täällä sateenvarjo. Ei niitä saa festarialueelle ottaa."

No eikun pois jonosta ihmeissään ja harmistuneena. Ei auttanut kuin mennä takaisin narikalle ja maksaa toiset kaksi euroa että sai sateenvarjon säilytykseen. Pyysin narikkaneitoa välittämään eteenpäin terveiset, että näiden kiellettyjen esineiden lista voisi olla jossain esillä, ettei tarvitse rampata jatkuvasti tuomassa lisää tavaraa narikkaan. Sain vastaukseksi jotain "ok":n tyyppistä.

Palasin jonottamaan ja pääsin viimein festarialueelle. Myöhemmin menimme porukalla oluttelttaan. Yksi meistä jäi varaamaan sopivasti vapautunutta pöytää ja me kaksi muuta menimme ostamaan koko porukalle oluet (3 kpl).

"Näitä saa myydä vain yhden kerrallaan per henkilö. Sen kolmannen henkilön pitäisi tulla näyttäytymään että voin myydä nämä."

No minä sitten kipitän takaisin pöytään ja kolmas henkilö lähtee näyttäytymään. Hän palaa pian oluensa kanssa ja lähettää minut takaisin: ei se näyttäytyminen kuulemma riitäkään, vaan kaikkien pitää ihan itse omakätisesti hakea oluensa tiskiltä. Tuttu harmistuminen palasi taas, mutta onneksi olut ja hyvät bändit veivät sen pian pois.

Toiseksi viimeisen esiintyjän jälkeen suurin osa ihmisistä lähti isona massana pois festarialueelta ja päätimme tappaa hetken aikaa ja virkistää itseämme yhdellä oluella ennen massan sekaan lähtemistä. No, olutteltathan eivät enää olleet auki. Eipä sitten auttanut muu kuin lähteä massan mukana kohti portteja. Matka meni ihan hyvin, kunnes pääsimme narikalle. Narikka oli aivan täysin tukossa. Tungos oli koko ajan sitä luokkaa, että jalat olisi voinut nostaa ilmaan ja silti pysyä pystyssä.

Hetken siinä odotettuamme seisovassa massassa päätimme lähteä yrittämään toiselta puolelta läpi, ja pääsimmekin jossain vaiheessa narikkatiskille. Narikkatiskillä "eturivissä" ollessa tungos oli jo niin kova, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla 90 asteen kulmassa metalliaitaa vasten niin, että aita painautui keskivartalosta melkein läpi ja toivoa, että pysyisi edes jotenkin tolkullisessa asennossa että pääsisi vielä poiskin. Pyysin nätisti narikkaneitiä, joka vielä sattumalta oli sama kuin aiemmin, jättämään vielä sellaisiakin terveisiä, että tässä tungoksessa tulee kohta ruumiita kun loputkin alueelta pamahtavat esiin, josko sunnuntaiksi voisi yrittää vielä ehtiä keksimään jotain helpottamaan ruuhkaa.

"No yritetään mutta en minä sitä (palautetta) mitenkään eteenpäin saa."

Onnistuin ihmeen kaupalla saamaan tavarat narikasta ja jotenkin pääsimme vielä tungoksestakin pois. Pysähdyin kuitenkin vielä järjestysmiehelle ystävällisesti sanomaan että voisiko hän mahdollisesti välittää eteenpäin sellaisia terveisiä, että narikan edustalla on niin paha tungos, että siellä ei henki kulje.

"Kyllä täällä kuule kaikki paikat on ihan yhtä tukossa ettei pääse etenemään."

Niin varmaan onkin, sen uskon. Mutta nyt ei ollut enää kyse siitä että ei pääse eteenpäin vaan se että oikeasti pelotti välillä kun ei meinannut saada henkeä.

"Katsotaan mitä voimme asialle tehdä kiitos hei."

Se oli samalla kiitos ja hei Ankkarockille minulta.

Ajatuksethan neTiistai 31.07.2007 18:34

Viime viikkoina on pyörinyt päässä tosi syvällisiä ajatuksia. Monesti matkalla töihin olen jo päässäni kirjoittanut blogimerkinnän jostain tosi korkealentoisesta (kuten yhteiskunnan normeista), mutta töihin päästyäni se sitten unohtuu enkä muista sitä enää kotona. Olette siis jäänyt paljosta paitsi, vaikka yritystä täällä päässä onkin ollut.