IRC-Galleria

nii.

mistähän se johtuu, että vaikka suklaarasioita olisi auki jotain neljä jo, mutta sitten kun saa uuden niin sekin on pakko avata ja syödä siitä pari? käytiin äsken vaarilla ja nyt on kaikki vierailut ja muut joulujutut hoidettu pois alta ja tunteroisen kuluttua kuulemma saa mennä riikalle eli sinne siis ja hilpeää iltaa meille :).

apollo oli vähän arkana mutta tuli kuitenkin moikkaamaan ja kehräsikin mulle ja sain siitä monta tosi hyvää kuvaa.

lähtenen (no ei tuo ainakaan ole oikea sana mutta samapa tuo) tiistaina takaisin kotiin, odotan innolla sitä rauhaa ilman tätä hässäkkää. voin juoda viiniä aterialla miettimättä, että eno varmastikin saa hirveät viinahimpat, jos semmoista tarjottaisiin ja saan tupakoida silloin kun huvittaa eikä silloin kun olen saanut hyvän syyn mennä ulos ja saan kuulla musiikkia (täältä puuttuu kaikki taustameteli, pystyn kuulemaan tietokoneen hurinan vessaankin ihan helposti kun muita häiriöääniä ei ole, paitsi televisio aina välillä ja ihmisten puhe, sekä palapelin palasten ääni kun ne siirtyvät äidin käden tieltä) ja voin myös kuunnella sitä niin kovalla kuin haluan. poikaakin on ikävä, mutta sillä luultavasti on niin paljon omia kaverihässäköitä nyt, ettei sitä varmaan siltikään tämän vuoden puolella ehdi nähdä, mutta eipä tuo mitään. saatan toki muuttaa vielä mieltänikin tuosta lähtöajankohdasta, mutta tällä hetkellä tuntuu aika vahvasti siltä. äidin mielestä on ihan normaalia, että ne riikan kanssa kommunikoivat huutamalla, kitisemällä ja tiuskimalla ja eivät ne kumpikaan käsitä, että se häiritsee minua ja tekee koko paikan ilmapiirin jotenkin eripuraiseksi ja sitten ne vielä ihmettelevät, että miksi olen pahalla päällä ja jos luen kirjaa useamman tunnin putkeen (koska se oli hyvä kirja ja tykkään lukea kirjat alusta loppuun yhdellä kertaa, mikäli se vain on mahdollista) niin silloin mökötän ja nysvötän ja eristäydyn O_o. hankalaa käsittää, että vasta reilut pari vuotta sitten vielä asuin näiden ihmisten kanssa ja ne taisivat silloinkin olla tämmöisiä.

nyt voisin pelata ehkä vielä hetken simssiä ennen lähtöäni.

niin notta ei mulla muuta sitte.

mm, olenkin jo vähän paremmalla tuulella ^^. väsyttää ihan homona vaikken oo muuta tehnykkää ku nukkunu, mut vois kai tuota vähän lisää.

autosta katsottuna pimeässä ne isot valkoiset lumen peittämät havupuurykelmät näyttivät ihan jättisiileiltä. ja ne lehtipuut näyttivät siltä, että joku paha noita olisi ne kivettänyt sadaksi vuodeksi, niin kuin saduissa aina tehtiin, ja että ne siitä vielä joskus vaihtaisivat väriä ja alkaisivat liikkumaan niin kuin entit. oli kovin kaunista. talvi on kaunis kuolema.

ja sitten kun radiosta tuli R.E.M:n Daysleeper niin anskun isä sanoi jotta "REMMIÄ!" ja sitten tuli mieleen, että jos joku kuvitteellinen isä suuttuisi pojalleen ja karjaisisi, että nyt "Nyt tulee remmiä!" ja sitten sulkisi pojan huoneeseen, jossa soisi tosi kovalla R.E.M.

coldplayn white shadows on <3. soi päässäni, eikä täällä ole mahdollisuutta kuulla sitä. viime vuonna oli sama tilanne holen northern starin kanssa. (paitsi että haah löysinkin sen jostain ladattavaksi, toivottavasti en hanki tähän koneelle mitään viiiruksia, koska nuo ihmiset tuntuvat olevan jopa hieman vainoharhaisia niiden suhteen!)

edit: ja helvetti arvatkaa suostuuko tämä kone nyt kuitenkaan sitten lataamaan sitä... hohhoih.

saavuin äsken kokkolaan ja hmm, enpä tiedä. tämä ilmapiiri tässä huushollissa on jotenkin niin kamalan ahdas ja negatiivinen ja tahtoisin melkein jo pois. tiedostin tuossa äsken, että pikkusisko on tosiaan joululomalla koko täälläoloaikani, joten ei ole toivoakaan, että saisin minään hetkenä olla rauhassa ja täten en tosiaan voi olla täällä viikkoa.

ja olen myös havainnut, että mitä todennäköisimmin vietän uuden vuoden yksin kämpilläni vittuuntuneena ja humalassa. syystä että ilmeisesti kaikki aikovat jäädä kokkolaan ja minä en tahdo. ja 30.12. on klubilla lapkoa ja killprettyä ja tuommoisia ja sinne aion mennä. enkä jaksaisi olla täällä yli viikkoa, koska tässä paikassa tunnen itseni jotenkin niin ylimääräiseksi, kun ei ole enää omaa huonettakaan.

keittiö jäi aika hyvään kuntoon kun lähdin, luultavasti tiskit tulevat eteiseen morjestamaan kun takaisin menen.

huomenna on viimeinen työpäivä. piti olla jo tänään ja olisikin ollut, mutta lupauduin sitten vielä huomenna menemään kun se täti kysyi. ei siellä varmaan mene kuin pari-kolme tuntia kuitenkaan. mut herätys 5:10 ;<<<. viime yönä en edes nukkunut kun nukuin vahingossa eilen töiden jälkeen 8 tunnin päiväunet. way to go, laura. tänään on pakko leipoa, loppuu muuten aika kesken.

aika tosin loppuu joka tapauksessa kesken. olen tässä viime aikoina huomannut, etten oikein tule toimeen ajan kanssa. en pysty hallita. aika menee aivan liian nopeasti. tahtoisin, että olisi vieläkin kesä. parin viikon päästä on jo vuosi 2006. jotenkin toisaalta karmii, kun en tiedä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. nyt kun kaikki tuntuisi olevan niin hyvin, että en oikeastaan mitään muutoksia tahtoisi, ainakaan mitään kauhean suuria ja negatiivisia. mutta niin, turha kai sitä on jotain tulevaisuutta pelätä, itsehän siihen enimmäkseen pystyy vaikuttamaan. Parin päivän päästä alkaa päivä pidentyä ja valo lisääntyä, tulee kevät ^^. olen vasta kahtena keväänä tosissani nauttinut keväästä, ennen inhosin sitä loskaa ja koiranpaskan hajua. täytyy vain osata nähdä asiat eri tavalla.

uuden vuoden paikkeilla tulee aina mietittyä kulunutta vuotta. asiat ovat muuttuneet aika lailla siitä, mitä oli tasan vuosi sitten. ja vuoden aikana on ehtinyt tapahtua ihan hirveästi juttuja, varmaan enemmän kuin minään muuna noin lyhyenä aikana elämässäni.

torstaina pitäisi lähteä kokkolaan kotikotiin. toisaalta kivaa ja jee, mutta toisaalta en ehkä juuri nyt ole sillä tuulella. olisi edes muutama päivä enemmän aikaa ennen sitä. aikomuksenani on viipyä 28. tai 29. päivään asti. voi tosin olla, että palaan jo tapaninpäivän tienoilla, jos alan tahtoa kotiin jo silloin. kuitenkin jokseenkin ahdistavaa viettää siellä ahtaassa kämpässä niin monta päivää, minulla ei ole siellä edes omaa huonetta enää ja tarvitsen kuitenkin sen omarauhakiintiöni. ja tulee kuitenkin ikävä poikaa. mutta katsotaan nyt.

sain siitä tiedotusopin tentistä nelosen, enkä vieläkään voi käsittää. kirjoitin huonoja esseitä. muistan miljan ja paukkusen kieltäneen tekemästä niitä asioita, joita tein, koska en jaksanut miettiä muuta tapaa ilmaista jokin asia. ja kun ne eivät sisällöltäkään olleet mielestäni niin hyviä. mutta enpä nyt valittamaan ala, kyllä huikurikin niistä vastauksista olisi yhdeksän miinuksen antanut. on vähän ikävä lukiota. siellä oli niin yksinkertaista ja abivuonna oli jotain hauskinta ikinä. jotenkin kummalliselta tuntuu edes ajatella, että sitten kun joskus jonkun koulun aloitan, niin kaikki kaverini eivät olekaan samasta oppilaitoksesta. toisaalta se on hyväkin. jos koulussa on ihmiset semmoisia, ettei niiden kanssa tule toimeen tai jos ne ovat niin tyhmiä/tylsiä/ääliöitä/vastenmielisiä, niin onpahan kuitenkin oikeitakin kavereita, eikä niiden kanssa ole pakko hengailla.

olisi paljon lukemista, lainasin kirjastosta sofi oksasen baby janen ja voisin aloittaa lukemisen niihin englannin pääsykokeisiin jo silleen alustavasti. ja onhan noita kirjojakin tullut viime aikoina ostettua, voisi joskus lukeakin niitä.

pitäisi myös paketoida lahjat. ja nyt jumalauta siivoamaan keittiötä vielä kun on energiaa edes vähän.

äskfläsdfjsd. olin tänään ensin seittämän tuntia töissä ja sen jälkeen vietin lähes työpäiväni pituisen ajan jouluostoksilla! ja pienesti revin päätäni irti, kun ERÄILLE on hieman hankala kehittää lahjaa. ja pikkusiskolle tietäisin, mutta saatana kun sitä levyä löydy mistään kaupasta. huomenna uusi yritys! haluun hierontaa.

ja oon vähä katkera, koska mun naapurit panee.

hitsi. oon ollut tänään reipas ja rohkea. nukuin yöllä kaks tuntia ja oli eka työpäivä ja tiedotusopin tentti ja mielestäni hoidin molemmat kunnialla, vaikka meinasin kumpaankin paikkaan nukahtaa. pitää mennä ajoissa nukkuun tänään että jaksan huomenna herätä joskus yöllä.

ei jumalauta oli aika huhheijaa eilinen the ark<3333. en ehkä pääse yli siitä ikinä.

aloitin tänään kapinan itseäni vastaan. muistin tuossa asioita hoidellessani, että oikeasti olenkin reipaslaura enkä urpolaura, niin kuin olen tässä viime aikoina käyttäytynyt. tarvitsen selkeästi enemmän sosiaalista kanssakäymistä ja voisin alkaa käydä ulkona enemmän. etten jumitu kämpille viikoks.