IRC-Galleria

Tänään opin taas sen, että hormoonipyrähdyksistä on todella hyötyä monessa eri suhteessa.

Me oltiin eilen viettämässä miehen kanssa yhteistä laatuaikaa Naistenklinikan päivystyksessä, sillä viime päivät ei oo ollu kauheen herkkuu tämän raskauden suhteen ja vointikin on alkanut hiukka rakoilee huonompaan suuntaan. Reissu oli aika kova, vaikka kaikki todettiinkin olevan varsin hyvässä kunnossa. Papukin on jo aika potra kinkkupotka, mutta 6 tuntia voida pahoin muualla kuin kotona on hiukka ankeeta.

No tänä aamuna heräsin taas ankeeseen oloon, mutta posti oli tuonut vihdoin lapun äitiyspakkauksen saamisesta, niin se paha olo kaikkosi aikalailla taka-alalle. Mä olen odottanut sitä jo monta viikkoa kuin kuuta nousevaa, sillä moni kaveri on jo saanu ko tuotteen vaikka laskettu aika on kauan myöhemmin kuin mulla. Tietty se, että aikaa on kulunut saattaa olla hiukka kelankin syytä.. Kai ne aatteli et oon vaan lihonnut?

Lähdin maailman iloisimpana noutamaan kauan odotettua tuotetta, sillä hiukka eilen saadut varoitteet raskausmyrkytyksestä painoivat mieltä (siihen kun ei auta ko synnyts oikeestaan). Arvaa siis miten kivalta tuntuikaan kun postin neiti tyrkkäs eteen laatikon joka oli _aivan_ säpäleinä. Pakkauspahvista viis, mutta niin oli lapsen sänkykin soseena ja tavara tursus ulos. No postin mielipidehän oli, että se on vaan paketti, että sillä viis kun tavara siellä sisällähän vaikuttas olevan ok. Mua kohdeltiin taas "ystävällisesti" ja sanottiin syvään huokasten, että kai se sit lähetään takas. Pyynnöistä huolimatta puhelinnumeroa lähettäjälle ei tuntunut löytyvän ja asiakashan ei voinut olla oikeessa. No onneksi tässä vaiheessa vesiputoukset silmäkulmista aukes ja itkin kuin olisin menettänyt vähintään parhaan ystävän.. Alle 10 sekunnin löyty puhelinnumerot ja pikasella soitolla tilattiin uusi laatikko lähetettäväksi mulle vielä tänään.

Kyyneleet hakkaa siis edelleen ystävällisen käytöksen mennen tullen asiakaspalveluhommissa. Töissä mä kyllä totesin tän toimivan, mutta että näinkin päin? Aika jees.