IRC-Galleria

* 11.10. Forssa, Blue Pool *Sunnuntai 19.10.2008 22:06

(Aamulla ensin siltahommia Turussa, niistä kerron lisää myöhemmin. Jos ei huhut ole jo kantautuneet lukijoille asti.)

Aijai, ensimmäinen mainos yhtyeestämme ravintolan ulko-ovessa keskittyy mainostamaan julkkisrumpaleitamme - siis molempia. Ja kun Blue Poolin ovelta raput alas päästään, niin julisteessa on korostettu samoja henkilöitä tyylillä, joka antaa kuvan, että OU olisi mukana kiertueella. No, sitä piti korostaa jokaiselle, että asia ei niin ole. Ja oli korostettukin.

Vielä iloisempi olin siitä, että paikallislehdessä oli juttu yhtyeestämme, jossa ei puhuttu lainkaan yhtyeestä - vaan siitä, kuinka Olavi luotsaa yhtyeensä Forssaan. Ja siitä, että mukana on myös Idols-Heikki. No, itsepä tätä kerjäsin. Onneksi jutun päälle oli pantu Olavin kuva hänen omalta keikaltaan - laulamassa. Että semmoista. Annoin palautteen jutun tekijälle, omalla asiallisella tyylilläni.

Muuten Forssa oli meille hyvä. Yhtye sai tehdä rauhassa pitkän soundcheckin, koska uusi väliaikaiskitaristimme Jaakko Murros piti ajaa sisään settiin. Emme olleet treenanneet biisejä yhdessä lainkaan. Edellispäivänä nopeasti katselleet Jaakon kanssa hiukan biisejä lävitse. Nyt checkissä saimme soitettua koko setin läpi. Plus se, että yhtye istutettiin takahuoneeseen, joka olikin alkoholivarasto.

Laskimme ennen keikkaa, että kyseessä oli 14. Soma-kokoonpano vuosien varrella. Ja siinä ei ole mukana Olavin, Jirin ja Jussin kiippariesityksiä. Tai jousilla varustettuja kokoonpanovariaatioita. Huh. 14.

/ Kultainen palomino /
/ Tehdas kauneimpanaan maa /
/ Radio Suomi soi /
/ Hollywood /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Vaeltajasydän /
/ Olen tuottanut surua /
/ Vaiheita /
/ Kosketus /
/ Kaanaan vesitornilla /
/ Olenko koskaan kertonut? /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Viimeinen surmanajaja /

/ Kummitusjuttuja /

Päätimme aloittaa akustisilla, koska uskoimme, että tapahtumaan ei saavu juuri kuin istuvaa yleisöä. Akustisissa on ollut ongelmana se, että niitä tulee liiaksi samaan kasaan ja intensiteetti kärsii. Yllätyimme, kun paikalla olikin runsaasti ihmisiä, mutta setti päätettiin pitää suunniteltuna.

'Palomino' sopi tässä ajatusmallissa hyvin avaukseksi. 'Tehdas' meni sähkishommiksi, kun akustinen kuulosti epävireiseltä. Omituista. Heikin kallis kitara kuitenkin. Hurinat monitoreissa hiukan häiritsivät kun miksauksesta vastannut ihminen katosi tokan biisin aikana johonkin. Muutenkin monitorit olivat jälleen kerran murheena, miten ne aina kuulostavatkin aivan muulta kuin soundcheckissä. Huh.

'Radio Suomi' tuntui jo checkissä hauskalta, koska Jaakko soitti sen niin erilailla kuin aiemmat kitarasolistimme. Nyt se oli aivan ehdoton. Minä muokkasin omaa rytmiäni lennossa Jaakon soiton mukaan vähäisemmäksi. 'Hollywood' jälleen kerran herätti jengin.

'Suru' oli myös onnistunut suoritus, vaikka sähkishommina taisi mennä sekin. 'Kosketus' sai tavallista enemmän suosionosoituksia. Itse en vieläkään osaa sitä soittaa niin, että siinä olisi mitään järkeä. Opin vielä, tai sitten tiputan sen setistä. Hahhaa.

'Vesitorni' hämmentää yleisön aina erilaisuudellaan, hyvällä tavalla toki. Täällä yleisön ilmeet olivat tavallistakin hupaisampaa seurattavaa.

'OKK' viihdytti minua erityisesti, koska Jaakko oli poiminut kaikki jutut levyltä yksi yhteen, samoin 'Vaiheiden' kertsin kiipparijutun kitarariffiksi. Ah. Hienoa.

Encoreen emme olleet (oikeastikaan) varautuneet, joten jouduimme vetämään hihasta jotain. Se oli erityisen helppoa, kun Jaakko ei ollut koskaan meidän kanssamme soittanut. Hän ilmoitti suvereenisti osaavansa 'Kummitusjutut' mennen tullen. Aivan ensiluokkainen encore muutenkin. Tähän pitäisi pyrkiä, muuttujia.

Settilista oli yksi historian parhaista. Vaikkakin akustisia ei oikeisiin kohtiin tullutkaan.

Levyjä ja paitoja meni enemmän kuin juuri koskaan keikan jälkeen. 90 maksanutta katsojaa, varmasti 15 myytyä albumia. Hyvä prosentti, todellakin. Forssa jeee!

Loppuilta Autokeitaalla, kuinka järkevää. Haha. Samoin Jaakon aamulähtö töitä kohti hiukan venähti. Soma-yhtye on pahoillaan tapahtuneesta.

(Erityiskiitos Iirikselle kuskauksista, myyntiavusta ja settilistan haltuunotosta. Jee.)

* 18.10. Salo, Golfklubi *Sunnuntai 19.10.2008 18:33

Alunperin meidän oli tarkoitus toki valua perjantailta Vaasasta etelään ja Salon kautta kotiin. Mutta lopulta hommasta tulikin pistokeikka. Näinpä päätös oli olla jäämättä yöksi Salon kaupunkiin. Onhan paikka meille toki jo entuudestaan hyvin tuttu, ehkä tämä päätös siis oli perusteltu.

Kyseessä oli vanhan ystävämme Jarkko Anttilan ja hänen kolmen ystävänsä järjestämät bileet kavereille, johon oli kutsuttu runsaasti tuttuja ja kadunmiehiä paikalle.

Liekö tapahtuman poliittinen yhteys, klubin syrjäinen sijainti vai vetonaulan kiinnostavuus syynä, mutta paikalle saapui konsertinantotilaisuuden ajaksi noin 30 ihmistä. No, en ota tästä itseeni, tapahtuman mainostaminen oli ainoastaan poliitikkokokelaiden harteilla.

Erikoisuutta tilanteeseen lisäsi se, että kyseessä oli Soma-yhtyeen 15. julkinen kokoonpano (puhuttaessa perussoittimistamme), ja ensimmäinen kerta kun esiinnymme sähköisesti triona - ilman lead-kitaraa. Vesalle jäi vähän enemmän vastuuta ja soiteltavaa. Riffejä on kuitenkin orpoa soittaa ilman komppia, etenkin kun omat kitaristintaitoni ovat lähinnä rytmiosastolla. Haa!

/ Hollywood /
/ Kaanaan vesitornilla /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Kosketus /
/ Vaeltajasydän /
/ Kultainen palomino /
/ Kummitusjuttuja /
/ Olenko koskaan kertonut /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Viimeinen surmanajaja /

/ Vaiheita /

Jotta jengin saa jotenkin messiin, on pakko tehdä setti tuohon tyyliin, 'Hollywood' alkuun. Jussilla ja itselläni oli välittömästi laitteistoon liittyviä ongelmia, joten oli hyvä aika ilmoitella poliittisia kannanottoja heti kärkeen ja yrittää äänitekniikan kanssa samalla kommunikoida asioista. Itselläni monitori antoi täysin eri signaalia kuin soundcheckissä. Liekö pari paikallista esiintyjää välissä muokanneet sen asetuksia.

'Vesitornin' jouduin pakon sanelemana aloittamaan pian sen jälkeen, sillä Jussin bassopiuha alkoi surista ja sen säätämisen aikana piti tapahtua jotain - silläkin riskillä, että bassoa emme siinä kappaleessa kuulisi. Jussi ehti hyvin mukaan toiseen säkeistöön. Vai kolmanteen?

'Rakkaus' meni aika mainiosti ilman sooloakin, minulla on tapana riffi- tai soolokohtien kohdalle osuessa aina rymistellä vaan jotain. Se on hauskempaa, kuin yrittää ohuella soolonpätkällä täyttää tyhjää tilaa.

'Kosketus' akustisella toimii luonnollisesti, sooloa lukuun ottamatta. 'Vaeltaja' toimii tietenkin tälläkin kokoonpanolla. 'Palomino' saa jengin tanssimaan, ja se on aina merkki onnistuneesta suorituksesta. Tietenkin riffi kumisee päässä.

Kunnallispoliitikkokokelas Anttila joukon etunenässä pitää myös huolta välispiikeistä, ettei minun tarvitse liikaa ääntäni enää kappaleiden väleissä kuluttaa. Hahaa.

'Kummitusjuttuja' on selkeästi se kappale, joka jopa hyötyi trio-olosuhteista. Akustisen yksinäisyys korostaa leirinuotiofiilistä. Muuten sen kanssa on ollut aika ajoin ongelmia.

Sitten sähköiseen loppuosuuteen. Ja sinä katso! Kitaramaailmassani on jälleen jotain hämäräperäistä, mutta jotain sellaista joka ei ole tuttua. Monitorista tuli hyvin erilaista signaalia kuin vahvistimesta. Äänitarkkailijamme tutki laitoksia ja nuppeja käännettiin kovemmalle. On toki mahdollista, että nauhakaiussa on taas ollut jotain. Itsestäni siltä ei tuntunut. Ei ollut sen tyylistä suhinaa.

'Olenko koskaan' siis meni moisia asioita miettiessä. Samoin 'Kysymyksiä'. 'Surmanajajaan' sain väännettyä namiskoja ja nostettua liukuja, ja siinä vaiheessa selvisi, että kitarasoundien vika ei tuntunut ainakaan olevan minussa. Noh, sattuu sitä. Harmi vaan kun tällaisella keikalla, jossa ei ollut kuin se yksi kitara. 'Surmaaja' oli tappavan hidas, mutta saivatpahan slovarinkin tanssittavakseen ihmiset.

Kokonaisuus oli aivan mainio, vaikka tapahtuma omituinen olikin. Hämmentävä vähintäänkin.

Pakko sanoa, että ne vähät ihmiset, jotka paikalla olivat, osallistuivat aivan hyvin toimintaamme. Samoin paikan henkilökunta, joka toi vielä poislähtiessäkin juomaa pöytään kaikille seuruueemme jäsenille. Saunaa lämmitettiin useaan otteeseen, yöllä tuloksetta. Samoin osallistumisinto 'Dead Man's Catch' -peliin illan jälkeen terassilla. Peli osoittautui täydelliseksi. Pitää vielä ehkä tutustua tarkemmin sääntöihin. Eräs ei aivan uskonut sääntöjen menevän niin kuin ne menivät - tällä kertaa ainakin.

Sitten 'paaluttamaan', eli siltahommiin avustavan tukiryhmän kanssa. Kiitos seurasta ja avusta teille kaikille jumalaisesti.

* 10.10. Bar Kuka, Turku *Maanantai 13.10.2008 18:26

Perusmenoa, Stadin päässä taas säätöä tavaroita kerätessä. Samoin puolisen tuntia matkaa hidastanut auto-onnettomuus kakkostiellä. Jeah.

Turun suosikkikuppila Kuka oli painottanut, että soiton tulee olla hiljaista. Rumpukapuloita ei tullut käyttää ja muutenkin menon oli oltava akustispainotteista. Niinpä soundcheck ei myöskään ollut ihan niin justiinsa. Kun homma venyi, niin yleisöä oli jo paikalla tsekatessamme.

Monitoreita ei ollut, niinpä jouduimme Heikin kanssa kuuntelemaan laulumme samoista kaiuttimista kuin yleisökin. Sijaintimme niiden suhteen ei vain ollut yhtä hyvä kuin muilla todistajilla oli.

Ongelmana oli vain se, että ihmisten puhe alkoi kuulua omaa soittoamme kovemmalla lavan edestä. Oli pakko siirtyä kapuloihin ja nostaa hiukan muidenkin soittimien tasoja.

// Vaeltajasydän //
... muutama muu epämääräisessä järjestyksessä...
// Ei ole kysymyksiä //
// Viimeinen surmanajaja //

//Kaanaan vesitornilla //

Jossain vaiheessa alkoi taas vire pelottavalta kuulostamaan. En ymmärtänyt, että homma taisi olla Juhan kitarassa. Virepelkotilojen vuoksi vaihdettu Vaiheita akustisella kitaralla oli järkytys. No, tulipahan sekin koettua. Samoin olin hyvin pettynyt kokeiluuni soittaa ilman säröjä. Kuiva Höfnerin F-aukkoinen (vaikkakin kahden putkivermeen lävitse) ei jotenkin irronnut soundiltaan. Ensi kerralla ainakin kompressoria tai jotain buusteria mukaan, okei.

'Ei ole kysymyksiä' esitettiin (joskus treeneissä naureskeltuna) kantriversiona. Juhan introjen ideat ovat ensiluokkaisia. Samoin soolo. Haa. Sen sijaan kertsissä lead-melodia ei toimi tässä sovituksessa originaalin lailla. A-osien alas viedyt laulut tuovat mieleen Kari Tapion. Uuh. Ensiesitys. Soundcheckissä oli ensimmäinen melkein läpimeno. Aikamoinen kokeilu. Raiskasimme oman kappaleemme. Juhlavaa.

Encorea ei päässyt odottelemaan mihinkään, niinpä Heikki meni kyykkyyn lavan eteen ja muut jäimme palloilemaan lavalle. Haha. Säälittävää! Vesitorni erinomainen ylimääräinen tähän kapakkiin.

Paljon hyviä ihmisiä katsomossa. Samaan aikaan oli Egotrippi (in English) Dynamossa, City-lehden 'Vuoden paras' -pileet Onnelassa, sekä Hellacopters Caribiassa. Siltikin Kuka oli aivan täynnä. Jopa niin, että ovimies mainitsi JONOA muodostuneen. Haha. Valehteli lämpimikseen.

(Ruokaa emme saaneet. Olin siitä hyvin pahoillani. Tietenkin.)

* 4.10. West Coast Billiard, Kokkola *Tiistai 07.10.2008 14:53



Eilisen PA pois autosta tilaa viemästä. Kaikenlaista toimintaa hahah.

Etukäteen useasta suunnasta kehuttu rokkipaikka Kokkolan keskustassa osoittautui nimensä veroiseksi. Homma toimi ensiluokkaisesti. Vastaanotto oli hyvin sympaattinen, tarjoilu pelasi (niin ravintopuolella, hotellivirkailun puolesta kuin baarihenkilökunnankin osalta). Kenties artistiläheisintä toimintaa, johon itse olen virkavuosinani törmännyt.

Kolmospäivä alkoi näkya kasvoilla ja ruumiissa. Soundcheck oli aikamoinen kokemus kyllä, monitorit olivat hiukan sekavat. Bassovahvistin ei kelpaa kunnolla edes monitoriksi, koska aiemminkin ilmennyt vika takapaneelissa (tms.) uusiutuu. Höhlää.

/ Vaiheita
/ Kosketus
/ Radio Suomi soi
/ Kultainen palomino
/ Tehdas kauneimpanaan maa
/ Vaeltajasydän
/ Hollywood
/ Rakkaus on jättänyt Maan
/ Olenko koskaan kertonut?
/ Ei ole kysymyksiä
/ Viimeinen surmanajaja

/ Kaanaan vesitornilla

Alku hyvin, Vaiheet meni mallikkaasti. Kosketuksen aikana alkoi oma laulu etääntyä. (Heikki sanoisi asian niin, että tuntuu kuin olisi jonkun muun ruumiissa.) Ehkä ajatus taustalla on sama. Radio Suomi meni leppoisammin. Ei tosin aivan yhtä hyvin kuin Kalajoella, jossa se oli it. Tehdas miellyttää yhä enemmän.

Akustinen osuus ei tuntunut uppoavan kokkolalaisnuorisoon, niinpä tulkitsin ennen 'Kummitusjuttuja' ja 'Surua', että settiä pitää hiukan typistää. Harmillista tavallaan. Jatkossa pitää upotella akustisia tai hitaita tai vähemmän meneviä lauluja sekaisin. Olen tähän asti pyrkinyt välttämään sitä. 'Kummitus' ois varmasti mennyt läpi, mutta oli 'Hollywoodin' aika.

'Hollywood' on tällä hetkellä setin tärkeimpiä biisejä, sen on oltava merkittävässä kohdassa. Niin, että setti räjähtäisi sillä kohdalla. Nyt tekniikka alkoi osoittaa jotain pieniä uupumisen merkkejä kappaleen aikoihin. 'Hollywood'-'Rakkaus'-'OKK' -trion aikana siirtelin piuhoja ja letkuja ja ohitin efektiketjun osia ja vaihdoin kitaroita useampaan otteeseen. Lopullinen syy ongelmiin taisi olla kuitenkin huonosti kiinni olleessa piuhassa. Hahaha. Kuten miksaaja-omistaja Juhi sanoi, "piiritason suoritus".

Loppua kohti sentään sai jonkinlaisen soundin pysymään kitarassa, vaikka hankalaa oli.

Piiritason mies toi siihen tahtiin pieniä mustia juomia, että illan loppusuoritus oli maailmanluokkaa. Kamalaa toimintaa. Sociksen kautta Transhotel-jatkoille. Olimme ihmishirviöitä. (sensuroitua tekstiä, ja Heikin starttaamaa --- oletan --- pullonpyöritystä, josta HP karsi heti alkuun totuudet ulos. Harmi, etten ehtinyt siihen peliin mukaan.) Paljon mukavaa jengiä mukana, sattumia ja tapahtumia.

Haha. Kokkola. Hieno kaupunki. Aamupuhalluskin näytti nollaa, poliisi halusi retkut pois kaupungistaan.

Lähtö myrskyä kohti klo 16. Kiitti aamuherätyksestä.

* 3.10. Kultakala, Kalajoki *Tiistai 07.10.2008 14:51





Lähtö ei ollut ihan kello 12, kuten alunperin kaavailtiin. No, aikoja ei ollut tiedossamme, joten ehkäpä vähän myöhemminkin ehtii.

Tehtäväksemme tuli vielä ennen Kalajoelle saapumista käydä Kokkolasta hakemassa hiukan äänentoistolaitteistoa (varastettujen tms. tilalle). Miksaajakin säädettiin paikalle ihan viime hetkillä. (Kiitos Aino.) Homma toimii kuitenkin taas, koska asioilla on edelleenkin tapana järjestyä.

Kalajoelle saavutaan kahdeksan jälkeen, ja sen jälkeen alkaa verinen tavaroiden kokoaminen. Kaksi äänimiestä on saapunut paikalle, ja nuoret herrat hoitavat asiaansa todella mallikkaasti. Äärimmäisen mukavaa.

Kultakala-ravintola itsessään edustaa minullekin kovin tuttua lähiökulttuuria. Päiväkänniä sulatellaan, yhteislaulua viritellään, kappaletoiveita esitetään (jo soundcheckissä), Paasosta ahdistellaan. Tätä ihan perusmeininkiä.

Heikki alkaa olla aika kypsänä keski-ikäisten rouvien kysymyksiin ja yleiseen kärvistelyyn. Jätämme soundcheckin kahteen biisiin ja teemme katoamistempun takatiloihin. Meni aika myöhäiseksi, check valmis vasta yhdentoista jälkeen. Soittoajaksi sovimme kohtuullisen klo 01. Haha. Mahtavaa.

Setti meni todella hyvin, lavalla oli oikein hyvä olla ja esiintyä. Soitto suuntautui vähän sisäänpäin, ulkopuolella oli hiukan liiankin aktiivista. Eräs paikallinen pyysi saada kuulla 'Apassi' -kappaletta ainakin 30 kertaa. Jäi kuulematta. Soundcheckissä Juha oli soittanut sitä noin kahden tahdin verran, ja tähän mies vetosi keikan aikanakin. "Hän osaa sen." Hahaha. Erinomaista!

Samoin eräs naisihminen oli kovasti halukas omistamaan kitarani (tai ainakin pitämään siitä kiinni). Mainitsin aiheesta useampaan otteeseen, ja ilmeisesti tämä riitti. Enempää kappaleenaikaisia kosketuksia ei tullut.

Paritansseja veivattiin ahkerasti. Se oli ensiluokkainen tunne. Viihteemme vetosi myös kansanosaan, joka ei tavallisesti Soma-keikoille eksy.

/settilista/

Keikan jälkeen kamat kasaan ja äkkiä. Heikki halusi vapauteen, samoin ehkä minä. Asuinsijoille (Hiekkasärkkien lomakeskus) on matkaa 8 kilometriä, mutta saamme kyydin äänitekniikalta, ja päätämme käydä vielä parilla paikallisessa Dyyni-yökerhossa koko porukalla. Aikamoista. Fisuja ja harmaita kaatui aivan liian monta tunnin sisään. Miksi on aina pakko olla idiootti juuri ennen pilkkua?

Neljän jälkeen lähdimme etsimään tietä majapaikkaan. Dyynin ovimies ajoi edellämme kierroksen, jotta löysimme avaimet pimeästä metsästä, postilaatikosta. Avainten mukana oli kartta, joka johdatti mökille. Vajaan tunnin etsimisen (ja kohtuullisen sananvaihdon) jälkeen oikea talo löytyy. Minä toki sen löydän lopulta, vaikka epäileviä olikin kartanlukutaitoni suhteen. Heikki halusi kovasti koko ajan saada kartan itselleen, vaikkei edes nähnyt lukea mitään. Hahah.

Samoin em. mies kävi kokeilemassa lähes kaikkia alueen talojen lukkoja todeten: "Ei se voi olla täällä, koska näissä taloissa on erilaiset lukot." Lopulta talo löytyy kello viiden aikoihin. Se oli koko ajan edessä, mutta pihassa ollut auto ja sisälle sytytetyt valot hiukan vähensivät uskallustamme lähteä kokeilemaan onneamme.

(Heikki ilmoitti aamulla, että löysi "aikamoisia kuitteja". Olin taktisesti jättänyt pankkikorttini autoon. Hyvä Vesa, viisas teko. Pieniä mustia juomia.)


* 2.10. Doris, Tampere *Maanantai 06.10.2008 15:31

Huh. Kirjoitetaan lähimuistista, jottei unohdu. Aika spektaakkelinomainen viikonloppu. Yritetään taas värittää/välittää tarinaa sopivasti.

Lähtö Helsingistä oli - taas kerran - asenteella "lähdetään kerrankin ajoissa". Alku oli lupaava. Heikki puskee kiireellä taksilla Hakaniemeen starttaamaan (kunnostettua) asuntoautoamme. Ensin tajuan, että meillähän ei ole bassovahvistinta. Sitten soittelemaan. Risto Juhani lainaa laitettaan (kiitos jälleen siihen suuntaan). Sen jälkeen haetaan Heikin uudenkarheat hardkeissit musiikkiliikkeestä. Kaikki näyttää menevän aivan hyvin... Kunnes saavummen entisen treenikämppämme ovelle. Lukko on vaihdettu. Mahtavaa! (Jotenkin alitajuisesti olin osannut odottaakin vastaavaa toimintaa.)

Reilun tunnin soitteluiden jälkeen saamme avaimen - vain huomataksemme, että kämppä on siivottu aivan uuteen uskoon, ja suurta osaa Heikin ständeistä ei näy missään. Luksusta.

Lisää puheluita. Saamme kuulla, että eräs helsinkiläinen kohuyhtye on lainannut osaa ständeistä. Ei muuta kuin hakemaan. Sieltä löytyy kaksi kappaletta lisää. Enää puuttuu kolme. (Niin luulimme.) Ne haetaan musiikkiliikkeestä. Huh.

Nyt kuulostaa, että kaikki on jo aivan hyvin. Olemme aikataulusta toki myöhässä melkolailla. Soittoja Tampereen suuntaan.

Hämeenlinnan kohdalla (vaihtaessani Heikin tomeihin kalvoja) HP tajuaa, että lattiatomin ständiä ei ole. Hahaa. Lisää puheluita. Miksaaja-Jarno lupaa lainata omaa lattiatomiaan. (Koko viikonlopuksi jopa. Kiitos.)

"Asioilla on tapana järjestyä."


* 2.10. Doris, Tampere *

Torstai-ilta. Sateinen sää. Tampere. Ei julisteita paikan seinissä. Tietenkään ei.

Lopulta paikalla on ehkä 17 ihmistä, toki sitäkin parempia ihmisiä. Aika moni siis missasi yhden parhaista keikoistamme. Doriksessa on tapana soitella melko alhaisella volumella. Jarno tekee todella hyvää jälkeä. Myös lavalla pärjätään - vaikka monitoreja ei olekaan kuin kaksi kappaletta.

(settilistat ovat autossa)

Akustinen alku toimi tosi hyvin tähän tilaisuuteen. Rokkia sitten hiukan hillitymmin, mutta ihan sähköisesti kuitenkin. 'Tehdas' palasi keikkasettiin, samoin Juhan kanssa ensikertaa 'Olenko koskaan kertonut?' Muitakin harkitaan. Molemmat toimivat erinomaisesti. Spesiaalikehuja tuli alhaisesta äänenvoimakkuudesta.

* 6.8. cafe mascot, helsinki *Keskiviikko 17.09.2008 15:38

Jaahas. Taas vähän venynyt tämänkin kirjoittaminen.

Kalliossa Tejan järkkäämällä Mascotin keskiviikkoklubilla ilmaiskeikka.

Olimme paikalla yllättävän ajoissa, mutta PA ei ollut. Kaiken piti olla valmiina klo 17 kun saavumme, mutta paskat. Tuli kohtuullinen vitutus, kun kaveri ei ollut saanut monitoreja eikä mikkejä pystyyn päivän aikana. Siinäpä meni sitten se soundcheck-aika. Etenkin ärsyttävää, kun muutenkin tiedettiin, että laitteisto tulee olemaan ties mitä. Ja miksaaja ei tunne yhtyettä yms.

Sitten alkoi kerääntyä, minun akustinen oli pamahtanut rikki. Sähkökitaroissakin oli jotain elämää. Pauli ei ehtinyt edes tähän lyhennettyyn check-hetkeen. Kaikki toimi jokseenkin, päätimme lähteä hetkeksi pois, ja tulla ennen keikkaa tsekkaamaan linjat. Joku lupasi laittaa ja tsekata monitorit, ja pistää loput mikit pystyyn siinä välillä.

No, eipä ollut mitään tsekattu ennen keikkaakaan vielä. Siinä sitten hikisesti katsotaan hommia, monitoripyynnöt menevät kuuroille korville. Ja just minuutteja ennen keikkaa hirveä säätö, kun Heikin akustistakaan ei sitten tsekattu kunnolla ajoissa. Paristo on väärinpäin. Jes! (Ei osoitella syyllisiä.)

Just lavalle mennessä Heikki ilmoitti: 'Mites se yks biisi jota mä en ole koskaan soittanut?' Joku kerettiläinen ehdotti ääneen, että 'ei soiteta sitä', mutta onneksi yhtye ei tässäkään asiassa ole demokratia. Kävimme 'Puhu kanssani nyt' -laulun nopeasti Heikin kanssa läpi. Ilmoitusluontoisesti, että 'kyseessä on 3/4, vähän kolistelua sinne sekaan ja loppuun pitkä tauko ja lasket 1-2-3-2-2-3 ja mättöä määrä X'.

Soittelin sitä siinä vähän, kun Henkkakaan ei muistanut koko biisiä loppuun asti. Lupasin kompata biisin aikana homman lävitse. Näissä hommissa tulee esille Heikin varmuus ja pelottomuus, joka varmasti juontuu hommista joita hän tekee sivutoimisesti kuulemma. Haha. Kaikki eivät lähtisi vetämään keikalle täysin tuntematonta biisiä, jossa on vieläpä kaiken maailman rumputaukoja.


/ Et saisi tietää /
/ Päiväni jumalana /
/ Vaeltajasydän /
/ Kaanaan vesitornilla /
/ Radio Suomi soi /
/ Hollywood /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Olen tuottanut surua /
/ Kummitusjuttuja /
/ Kultainen palomino /
/ Vain vähän puhutaan /
/ Kosketus /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Viimeinen surmanajaja /

/ Ilta huvipuistossa /
/ Olenko koskaan kertonut? /
/ Puhu kanssani nyt /


Oho. Kirjoitettuna ihan jumalattoman pitkä setti. Hahaha. Ei se soittaessa siltä kyllä tuntunut, onhan tuolla nuo muutamat tosilyhyet seassa.

Alunperin olin kaavaillut vieläpä aloittavani 'Alain Delonilla' yksin tai Jussin kanssa, ja lopettavani yksin 'Olen nähnyt taas niitä unia' -teokseen. Haha. Se olisikin ollut sitten jo 19 biisin setti. Nyt oli VAIN 17. Delonia ei ehditty kuitenkaan treenata, eikä se olisi soolona kuin laimea versio alkuperäisestä. Ehkäpä sitä ei vedetä koskaan keikalla. Ei koskaan sanota ei koskaan.

* Et saisi tietää: Aloitimme Paulin ja Jussin kanssa, Jussi veti viululla kitara- /alttomelodiaa, ja Pauli surisi ja liu'utti sekaan. Kai se sitä melodiaakin toisti. Monitori oli päällä jotenkin, todellakin vain jotenkin.

* Päiväni jumalana: Heikki sutimaan sekaan, Jussi veti ykkösviulumelodiaa. Hyvin toimi, mulla oli pelko, ettei Jussi kuule viuluaan. Kyllä sitä kyselinkin, mutta yleisön ilmeistä päätellen kaikki oli hyvin.

* Vaeltajasydän: Jussi otti sellomelodian viululle. Hyvin toimi sekin. Oli yksi leppoisimmista Vaeltajista ikinä. Laulua en kuullut monitorista yhtään. Onneks on helppo laulu suorittaa päänsisäisesti, kun metelitaso ei ole kovin korkea.

* Kaanaan vesitornilla: Mahtavaa, kun saatiin ekaa kertaa vetää tämä viulun kanssa. Tuli aivan erilainen fiilis. Muutenkin Vesitornista on tullut selkeästi näiden keikkojen vetonaula. Haa. Tietenkin. Kaipailen nauhakaikuani, mutta Henkan Rocktronin delay ajaa asian sekin.

*Radio Suomi soi: Alkaa tuntua, että ilmassa on jotain henkilökohtaista, koska monitori on selkeästi kiinni. Mainitsen asiasta, ja sitten se herää henkiin uudemman kerran. Oliko se nyt liikaa vaadittu? Jussi menee tilaan kuuntelemaan hetkeksi soundeja (=hänet erotetaan väliaikaisesti). Toteaa kuitenkin kaiken olevan siellä puolella aevan hyvin. Laulu kuuluu jopa liian hyvin. Siitä olin etukäteen antanut maininnan, että sen pitääkin olla kovalla. Tällä keikalla tuntui, että RSS oli ihan jees, monilla keikoilla siitä ei ole saatu oikein mitään irti. Siitä puuttuu jotain, stemmat ainakin.

* Hollywood: Kuten tunnettua, tämä saa selkeästi jengin hereille. Olenpa ehkä huomannut, että se pitää vaan vetää röyhkeästi ja laulaa rokimmin kuin levyllä.

* Rakkaus on jättänyt Maan: Jussi tekee comebackin yleisön puolelta - nyt Elgam-urkujen taakse. Se täydentää kivasti keikkasoundia se. Pitäis olla joku toinenkin retrourku mukana, jos ois soittaja vaan olemassa. Haha.

* Olen tuottanut surua: Sama homma, urut jatkavat mukana. Tässä niillä etenkin on niin suuri osa melodisesti, että on jäänyt kaipaamaan niillä keikoilla, joilla Olavi tai Jiri ei ole ollut soittamassa. 'Suru' ei muuten oikein lähde takuuvarmasti. Eipä sitä ole tällä kokoonpanolla juuri kyllä soitettukaan. Se on hyvä muistaa. (Niin kuin ei monia muitakaan toki ihan just TÄLLÄ kokoonpanolla.)

* Kummitusjuttuja: Jussi vetää Rhodes-melodiaa orjallisesti. Se tuo lisää myös, mutta 'Kummituksen' kanssa mulla on samoja ongelmia päässäni. Jotenkin se ei tavoita sitä levyn fiilistä just koskaan. Pitää syyskiertueelle sovittaa se akustisemmaksi kenties.

* Kultainen palomino: No tämä onneksi toimii aina. Jussi lomailee, vai soittiko tamburiinia? Ei kai.

* Vain vähän puhutaan: Pitkästä aikaa setissä. Ei treenattu kyllä, mutta ehkä me checkissä sitten kokeiltiin, kun kerran muistettiin. Ei kun testattiin takana ennen keikkaa. Niin se meni. Haa! Urut mukana tässäkin, kuten levylläkin on, vahvasti. Jussi on hieno avustus Henkka-bassokeikoillekin, kun osaa biisit ja rakenteet ja mukautuu soittimesta toiseen. Alunperin piti olla mandoliinissa Jussi, mutta ei näissä ympyröissä sentään...

* Kosketus: Meillä on ollut jatkuvasti epävarma olo myös 'Kosketuksen' livemeiningistä. Välillä mua on arveluttanut, mitä mun kuuluisi soittaa. Välillä Heikkiä oma soittonsa. Tänään K. meni ihan mainiosti lävitse, mutta JOTAIN vielä uupuu. Urut soivat. Ja soolossa molliterssi. Ah.

* Ei ole kysymyksiä: Jepjep. Siinähän se, rumpujen volatasoltaan tätä ei sais näin pienessä paikassa ehkä enää soittaa. Tai saa, muttei saa.

* Viimeinen surmanajaja: Jussi ois vetänyt viulua muuten, mutta ajattelimme, että saattaa hukkua yksinäinen viulu sinne sekaan. Pauli soitti mukaillusti mun Coldplay-kitaraa. Se toimi aika mainiosti. Jussi taisi soitella valituissa kohdissa (kertsit, introt, outro) taas sitä urkua. Alkoikohan soundi kyllästyttää yleisöä? Haa!

* Ilta huvipuistossa: Encoreksi oli jätetty epämääräinen päätös. Ajattelimme tilanteeseen sopien soittaa 'Huvipuiston' ja 'OKK?':n, ja kenties vielä lisäksi 'Puhu kanssani nyt' tai 'Unia'. 'Huvipuisto' on toki takuuvarma aina. Samoin 'OKK?'. Tämä kokoonpano saa niihin spesiaalimeiningin, ehkä ne edustavat just Pauli-Henkka -tyyliä enemmän.

* Puhu kanssani nyt: Jälkikäteen vois sanoa, että turhaan soitettiin enää tätä. Halusin sen lopun mättöosuuden mukaan keikan lopuksi kuitenkin. Tavallaan se päätti hyvin 'Et saisi tietää' -laululla alkaneen keikan. Sinkkujen bonusbiisit päätyihin. Ne on kuitenkin tunnelmaltaan ihan laadukkaimmasta päästä Soma-yhtyeen tuotannossa. Jazzmaster vaikeni jossain osassa laulua, lopussa ehkäpä. Olin osunut riehuessani switchiin, joka oli näköjään nollavolalla sitten se toinen asento. Se ei siinä tullut mieleen heti. Niinpä hätäisesti akustinen käteen, toimivaa.

Jengiä oli arvion mukaan 120+, joten tyytyväisiä voimme olla. Mainoskampanjaa ei oltu hoidettu aivan riittävän hyvin mielestäni, joten kaverikeikasta oli toki kyse. Niin kuin niin usein. Onneksi on edes tuon verran kavereita.

Paitamyynnit ja muut jäi, kun sitä säätöä siinä ennen keikkaa oli taas runsaasti. No, meni reppukaupasta taas muutama tuote. Hyvä näinkin. Kiitos paikalla olleille.

* * *

...ja jokainen, joka jaksoi lukea tänne asti, sais kyllä kuitata jotenkin, jooko? Hahah. Tietäis, ettei kirjoita näitä ihan turhaan.

* paidat ja kauppakassit *Keskiviikko 03.09.2008 16:24

Vihdoinkin saimme paidat ja kangaskassit myyntiin myös sivujen kautta (kun Iiru otti kuvat jee). Eli niitä on tilattavissa samasta osoitteesta kuin levyjäkin, www.soma.mycashflow.fi.

Ja kannattaa etukäteen varmistaa paidoista, että oikeaa kokoa on saatavilla.

Hophop!

Keikkakalenteri.Maanantai 01.09.2008 18:56

Eli kuten on monessa yhteydessä tullut mainittua, syyskiertue starttaa lokakuun alusta liikkeelle.

Ohessa vielä mainittuna päivämääriä.

to 2.10. * TAMPERE, Doris *
pe 3.10. * KALAJOKI, Kultakala *
la 4.10. * KOKKOLA, West Coast *

pe 10.10. * TURKU, Bar Kuka *
la 11.10. * FORSSA, Blue Pool *

pe 17.10. * VAASA, Superstereo *
la 18.10. * SALO, yksityistilaisuus *

to 20.11. * HELSINKI, yksityistilaisuus *
to 20.11. * KUOPIO, Henry's Pub *
pe 21.11. * JYVÄSKYLÄ, Katse *
la 22.11. * (varattu)

to 4.12. * (varattu)
pe 5.12. * IMATRA, WooDoo *
la 6.12. * (varattu)

**************************************************

- Kaikki keikat ovat K-18.
- Aloitusajoista / sisäänpääsymaksuista informoidaan myöhemmin, kun ne selviävät (jos selviävät).

Keikkapaikkaehdotuksia otetaan vastaan esim. tähän postiin vastaamalla.

Soma-yhtye pidättää oikeuden muutoksiin. Vai miten se sanotaan? :D

KEIKKAMYYNTI:
Henri Koskiniemi / GAEA Booking
henri(a)gaea.fi
http://www.gaea.fi/booking
Olavi oli joskus toukokuun vaiheissa ilmoittanut järjestävänsä synttärit 'jossain Orimattilassa', ja että "Somakin esiintyy siellä".

Asiaan ei sen kummemmin palattu, kunnes kuukautta ennen tapahtumaa ystäväni Aatu ilmoittaa, että olemme hänen festareillaan soittamassa. Palaset loksahtelevat, ja huomamme, että olemme todellakin ihan oikeassa tapahtumassa esiintyjälistalla. Hahhaa. Eipä alkuun siltä kuulostanut Olavin säätö.

Kokonaisuus oli sekava, joku pieni kyläjuhla jossain Orimattilan lähellä. Maanantai-ilta. Seurantalo. Moni epäili edeltä.

Paikalle saavuttuamme huomasimme kyllä välittömästi, että tilanne oli hyvä. Aurinko paistaa, järkkärit ovat ystävällisiä, palvelu pelaa. Tila vaikuttaa erinomaiselta, kuin kansakoulun juhlasali. Onneksemme tapahtuma on vieläpä maksuton, se tarkoittaa sitä, että ihmisiä todella voisi ollakin tulossa.

Kari Lahti on lupautunut miksaamaan meitäkin ystävällisesti. Soundcheckkejä ehditään pikapikaa tehdä, yleisö pääseekin itse saliin jo yllättävän aikaisin. (Salissa on enemmän porukkaa soundcheckissä kuin keskiverto Soma-keikalla ikinä.)

(settilista yyh jossain, mutta perussettihän se: vaeltaja<3, kummitus, surua, hollywood, radio suomi, jumala, palomino, kosketus, kysymyksiä, surmanajaja. encorena vesitorni.)

Setti vedetään ilman sähköistä komppikitaraa. Paulikin vähentää volumea runsaasti. Se oli viisas päätös, kuuluu yleisöstäkin keikan jälkeen. Tämä aiheutti myös sen, että 'Vaiheita' jätettiin soittamatta huhuhuu.

Porukkaa on paikalla aivan helvetisti, sali on jo tuntia ennen keikkaa ihan täynnä ja osa joutuu kuikuilemaan lavan reunalta ja toisesta tilasta. Täysin käsittämätöntä. Olemme kuitenkin keskellä peltoa.

Täydellistä kun ihmiset kuuntelevat, eivätkä liiku penkeiltään/lattialta/seisomapaikoilta yhtään mihinkään. Yleensä kaljahanoille on meno jossain vaiheessa. Nyt kolmen vartin shown aikana ei monikaan lähtenyyt asemistaan. Harvinaista.

Keikka on kaikkineen täydellinen menestys. Encore ei itsessään yllätä, kun paikalla on 250+ ihmistä. Sen sijaan se, että kaikki levyt myydään keikan jälkeen (ja enemmänkin olisi mennyt), kertoo onnistuneesta tapahtumasta. Ja se, että on MAANANTAI. Mykistävää.

Me Paulin kanssa jaamme Olavin basistin paikkaa, Kämpyn ollessa muissa touhuissa. Olin hiukan jännittynyt siitä, kun onhan noissa sen viisuissa aika tunnistettavia bassolinjoja. Hyvin se meni. Pauli soittelee sitten cover-osuudessa ja korvakuulolta Olavi-viisujakin. Hän on kova. Samoin fiittaajat: Antony, Mika, Merja, Jonde ja Reetis.

Harvoin keikkailtana tulee sovittua, että "pakko tulla ensi vuonna uudestaan". Nyt Aatun kanssa sen suuntaisia alustavia suunnitelmia kuitenkin diilaillaan. Se olisi oikein hienoa, jos pääsisi seuraaviakin Olavin synttäreitä tuolla lailla juhlistamaan.

Asiaa on puitu useasti jälkikäteenkin, harvoin on näin täydellistä iltaa. 'Matkalaulun' rivejä lauloi suuri osa joukkiota matkatessamme traktorin perässä vaunussa kohti jatkopaikkaa.

Jatko- ja yöpaikkana Peltoloiden maatila - täydellistä sekin. Saunaa ja uima-allasta, ei tosin Vesalle.

(Jatkan tarinaa, koska varmastikin unohdin jotain olennaista.)