IRC-Galleria

Lauantaina valmistui Vesan osalta taustoja kappaleeseen "Rakkaus on jättänyt Maan", sekä Henkan osalta "Alain Deloniin". Henkka ei enää "Rakkauteen" laulanutkaan, kun se tuntui muka niin täydeltä. Ehkä kuitenkin ois voinut...

Sunnuntaina taas olin juuri ehtinyt napsutella sormia ja kapuloita ja räimistellä tamburiinia "Rakkauteen", sekä kellopelit "Deloniin", kun Pauli ilmoitti halukkuudestaan tulla täyttämään raitoja entisestään. Samainen rockkappale täyttyi sitten Paulin toimesta, vaikka Henkka olikin mieltä, että kaikkea oli jo riittävästi. Ja niin Paulikin oli ennalta ehdotellut. "Tää vois olla silleen, että ois vaan yks taustalaulu." Nyt on ehkä noin 20 raitaa...

Ja sitten vielä "Deloniin" tuplattuna kaikki du-duut. Pauli sanoi taikasanat: "Serge ja Jane". Onneksi joku tuntee musiikin historian sellaisena kuin se on.

Pelottavin hetki oli, kun päätimme laulaa diskoiskelmäämme, "Illan kaunein tyttö". Haha, nimi on enne. Se on ensiluokkainen laulelma. Upea stemmakasa saatiin reilussa tunnissa aikaan, vaikka on modulaatiot ja kaikki.

Olavi lauloi "Rakkaus on jättänyt Maan" -kappaleeseen taustalauluja. Tämän piti olla se kappale, jossa ei olisi kuin yksi koko laulun ajan kestävä stemma, mutta toisinpa taas kävikin. Kuinka siinä kävikin niin?

Olavi veti täydellisesti alle parissa tunnissa koko setin, ja muiden ei tarvinut tänään edes vaivautua paikalle. Ehkäpä sitten heidän kanssaan viikonlopussa.

Maalarimestarit menivät laulamaan yhdeksän jälkeen, ja lopputulos oli odotettava. Väsyneitä poikia oli. Nopeasti hujauttivat Olavi, Henkka ja Heikki lauloivat yhden stemman "Rakkaus on jättänyt Maan" -laulelmaan. Studio oli täydellinen. Mukavaa kun on paikkoja, joissa voi lainailla vermeitä tällä lailla.

Yllätyslähdöllä illaksi äänittelemään.

"Sähkövirtaa" jää sitten tältäkin albumilta pois 90%-varmuudella, ja tilalle tuodaan "Bright Eyes" -nimimerkillä äänitetty kolistelu. Muutoksia on sattunut. Biisissä ei ole mitään samaa kuin siinä, johon Olavin kanssa pohjat kahdestaan tehtiin toukokuussa. Jouluaattoisten editointien tuloksena kappale lyheni aikalailla, sävellaji vaihtui, ja lopulta kaikki säveletkin vaihtuivat. Samaisen juhlapäivän iltana kirjoitin kappaleeseen lähes valmiin tekstinkin. "Kummitusjuttuja" on kertomuksen nimi. Valitettavasti soittelemaan en ehtinyt, kun mikrofonit ja kitarat olivat hiukan etäällä toisistaan.

Lönkan treeniksellä syntyy Henkan kanssa suurta taidetta. Viritämme neljäneljäneloseen, koska kämpän urut ovat moisessa vireessä. Minä soitan linjaan kompin puoliakustisella, päälle Henkka bassolla vammarytmiikkaa. Tämän jälkeen potentiaalinen delay-juttu Ibanezilla puolisäröisen pikku-Hagströmin lävitse. Henkka kehittelee samaan aikaan Höfnerillä vastaavan jutun eräänlaiseksi stemmaksi. Ja kertosäkeeseen jotain aivan muuta... Akustisia kaivataan kyllä. Alkuperäisidean Bright Eyes jäi ehkä väliaikaiseksi taakse, ja vaikutteita haetaan Ryan Adamsista ja Elliott Smithistä.

Loppuun vielä huippuvireessä olevat Viscount -urut. Yläoktaavista hurauttaa suuri kosketintaiteilija paritkin vaihtoehtoiset linjat "Kummitusjuttujen" kunniaksi. Lopputulos on taas Leevi and the Leavingsiä. Vois opetella soittamaan joskus.

Huh. Aika raskas päivä. Kello 10 aamulla alkoi vahvasti Juliuksen osalta otsikossa esitellyn kappaleen miksaus. Itse suunnistin viereiseen huoneeseen. Siellä tapahtui päivän aikana kauniita asioita. Studio Kekkosen Telefunken -mikrofoni osoittautui itse täydellisyydeksi. Sillä laulettiin ennalta ajatellut "Rakkaus on jättänyt Maan" stemmaehdotelmineen.

Iskelmädiskobiisiä kokeilin useilla eri vaihtoehtosanoilla. Saa nyt nähdä, mikä on lopulta edes laulun nimi. Ajoissa toimitaan. No se on nyt hyvä. Joku niistä on.

Sitten kun mikrofoni oli siinä hyvin, niin kokeilin muitakin... "Wildworld" eteni jo kokeiluasteelle. Ei puhuta vielä senkään biisin nimestä. Huh.

"Alain Deloniin" halusin jälleen vaihtaa sanoja. Tai siis kaksi sanaa. Niinpä koko juttu (lead + oktaavi) meni uusiksi. Hyvä näin, sillä TF oli parempi tähän kuin edelliset laulut mikrofonina toiminut AKG. Lisäksi muutamat perkussiiviset stemmat. Hienoa. Chanson.

Itse pääasia - miksaus - oli Jupun työmaa. Minä tutkiskelin ja kommentoin asioita väleihin. Lopussa kuuntelin Jupun ideoinnit, ja toivoin korjauksia. Niihin suostuttiin aika kiltisti. Hyvä niin, ne olivat sellaisia, joita olisin harmitellut vuosikausia.

Lopputulos on raskasta kuultavaa. Laulu- ja rumpuvetoinen liki seitsenminuuttinen progressiivinen rockkappale, jossa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. Teksti toimii, jopa näinkin oudossa sovituksessa.

Uusi Vuosi vaihtui Suomen entisessä pääkaupungissa, joka on ensiluokkainen turistikohde aina. Viime vuodesta vietin siellä lähes kuukauden päivät.

Samalla tuli kirjoiteltua lopputekstejä levyä ajatellen, sekä laulettua "En tahdo elää toisten elämää" -lead uusiksi. Pikkaisen muutoksia sanoissa oli näet. Ja lauloin kiireisesti pari stemmaa ja niiden editointiakin suoritin. Ja lojuin.

Matka Joulun ajaksi Heinolaan takasi laulurauhan. Mikrofonikin eksyi mukaan pienen mutkan kautta. Ensin kuitenkin tekstien viimeistelyä ja muka jotain editointia. Jouluaattona editoiminen ei ole viisasta, mutta sitäkin oli nyt tehtävä.

26.12.

Tapaninpäivän iltana sain laulettua lead-raitoja. "Vaeltajasydän", "Alain Delon", "Radio Suomi soi", sekä "Kosketus" syntyivät muutamissa tunneissa. "Vaeltajasydämeen" lisäksi myös stemma, koska se oli seuraavana päivänä miksausvuorossa. Laulu tapahtui kellarissa, jossa lämpötila oli noin seitsemän plusasteen kohdilla. Kaulaliinoihin ja villapaitoihin sonnistautuneena ei tee mieli tuntikausia lauleskella.

Äänittäjää ei ole, äänitän siis itse. Tietenkin.

27.12.

Aamulla pois Heinolasta, ja suoraan Puotilaan lisä-äänityksiin. Kiire on ennen miksauksen alkua. On jäänyt taas viime tinkaan. Juustourku pitää soittaa "Kosketukseen". Kolmisormiotteella pohjasoinnut, onneksi sävellaji on a-molli. Lisäksi molliterssi Paulin kitarasoololle samaisella urkusoundilla.

Tuli pyhinä mieleen melodia, jonka voisi soittaa "Vaeltajasydämen" a-osiin ja introihin. Hiukan monotoninen on laulu kuitenkin kaikkineen. Akustista ei tarjolla ollut, joten tehdään sitten mandoliinilla. Se sopii ihan hyvin tunnelmaan. Se pitää tuplata akustisella ehkä. Ehkä. Päätän soitella vielä kertosäkeeseen lead-laulun tuplauksen hieman varianttirytmiikalla. Olen mandoliinitaiteilijana vertaa vailla.

Ja tärkeimpänä meinaa unohtua vielä uusittu bassoraita akustisella bassolla "Vaeltajasydämeen". Henkka on darrassa, eikä ehdi siis soittamaan. No ei se edellinenkään basso (kontrabasso) ollut Henkan soittama. Tämä on näitä biisejä ajalta ennen uutta miehistöä. Toivottavasti H. ei loukkaannu.

Jännittävää aina aloittaa miksaukset. Taas se lopullinen vaihe. Korjauksia ei kamalasti enää tehdä. Julius Mauranen miksaa tämänkin albumin pääpiirteittäin, kuten on tehnyt edellisetkin kaksi. Miehellä on viimeinen vuosi ollut kiireinen uuden oman studion rakentamisessa. Hienot ovat tilat. Studio Kekkonen oli ensimmäisen levymme äänityspajan nimi, tällä kertaa julkisivu on "hiukan" prameampi. Nimi kuitenkin sama. Kahvi pahaa täälläkin.

Ensimmäinen laulu, em. "Vaeltajasydän". Kappale on ollut listalla jo vuosikaudet eri nimiehdotuksilla. Lopullinen teksti on kolmas samaan runkoon kirjoitettu, nyt siis kelvollinen julkaistavaksi. Alkuperäishenki oli jotain alkuaikojen Neil Youngin ja modernimman alt.countryn rajamailla. Soitinnus on tehty samalla ajatuksella. Tamburiini, akustiset ja urku vetävät eteenpäin.

Juppu tekee perusasioita ja minä touhuilen samaan aikaan toisella puolella "En tahdo elää toisten elämää" -kappaleen tekstin ja lauleskelun kanssa. Illalla olemme hyvin tyytyväisiä aikaansaannoksiin. Jyrää hyvin sellovetoisesti.

28.12.

Korjaamme "Vaeltajaan" jotain pikkuasioita. Julius fiksaa bassoraitani kuntoon, se suurimpana. Minä laulan yhden sanan uusiksi. Tehostaa tekstiä. Yhdellä sanalla näköjään suuri merkitys. Olisi jäänyt harmittamaan loppuiäksi.

Kokonaisuutena eilisöinen miksaus oli hyvin toimiva, huomattavasti raskaampi kuin alkuperäisidea oli. Mutta en puutu nyt kamalammin Juliuksen visioihin. Päätin sen jo edeltä. Miksaaja miksatkoon ensin. Minä korjautan vain ne asiat, joista olen ehdottomasti eri mieltä. Puoli vuotta kun on aktiivikuunnellut noita biisejä, niin ehkäpä niihin on kuuroutunut jo.

Uutena biisinä otetaan työstöön "Kosketus". Henkka tulee soittamaan siihen basson uusiksi heti alkuun. Demobasso ei naulannut bassorumpuja tarpeeksi tarkasti. Uusi tekee niin, mietimme myös kertosäkeeseen hiukan mielenkiintoisemman jutun.

Pitää tehdä stemmoja vielä aikamoinen kasa. Ensin minä, sitten Henkka, sitten Heikki ja illalla vielä Olavi. Olavi ja Heikki laulavat samalla myös stemmakasan "En tahdo elää toisten elämää" -kappaleeseen. Minun ja Henkan on tehtävä nuo asiat myöhemmin. Pauli tehköön omansa sitten myöhemmin.

Tämäkin miksaus on varsin jyräävä. Radiosoundia hiukan. Olemme tyytyväisiä ja poistumme koteihimme kuuntelemaan.

29.12.

Korjataan tänään kanssa ensin. "Kosketuksessa" on yksi laulumelodia väärin, sellainen löytyy oikeanakin versiona. Jotain volume-muutoksia tehdään toki. Stemmalauluja lisätään, rumputacetilla otetaan myös tamburiini pois... -osaston muutoksia. Haha.

Pääsimme aloittamaan aika myöhään, ja noiden muutosten kanssa meni aikansa. Olimme alkuperäissuunnitelmissa kaavailleet tekevämme "En tahdo elää toisten elämää" -laulun, mutta se tuntui kamalan raskaalta klo 17 aloitettavaksi. Niinpä teimme "Radio Suomi soi" -viisua. Lauluraita oli vedettävä uusiksi, ja se hiukan hankaloitti Jupun toimia. Lisäksi stemmoja ei ollut laisinkaan. Suurimmaksi ongelmaksi taisi lopulta kuitenkin koitua Paulin kitarasoundi. Se oli aika tukkiva, etenkin nyt, kun Juppu kaivoi esiin myös akustisen kitaran ja pystypianon. Siinä sitten eequutettiin tuntikausia. Lopputulos on kuitenkin hieno. Se, onko tämä miksaus miten lähellä lopullista, on vielä avoinna. Jatkamme viikon päästä lauantaina. Välissä voisi lauleskella stemmat valmiiksi. Ja tamburiinin. Ja ehkä jotain muutakin. Hahaha.

Hih, olen aloittanut elämäni kriitikonrottana POP-lehteen. Laitanpa piruuttani linkit arvosteluihin, niin näkee mitä on tullut taas tehtyä.


http://www.pop-lehti.fi/fin/index.php?s=news&p=Levyarvostelut&m=166&print=
http://www.pop-lehti.fi/fin/index.php?s=news&p=Levyarvostelut&m=157&print=
http://www.pop-lehti.fi/fin/index.php?s=news&p=Levyarvostelut&m=147&print=
http://www.pop-lehti.fi/fin/index.php?s=news&p=Levyarvostelut&m=145&print=
http://www.pop-lehti.fi/fin/index.php?s=news&p=Levyarvostelut&m=144&print=
http://www.pop-lehti.fi/fin/index.php?s=news&p=Levyarvostelut&m=140&print=
http://www.pop-lehti.fi/fin/index.php?s=news&p=Levyarvostelut&m=139&print=
http://www.pop-lehti.fi/fin/index.php?s=news&p=Levyarvostelut&m=138&print=



Muutenkin olemme ihmisten kanssa kovasti mietiskelleet ja koonneet yhteen vuoden albumeita vain saadaksemme todeta, että Suomessa ei kovinkaan montaa mielenkiintoista albumia vuoden aikana tullut. Palataan siihen vielä, jos vaikka olen missannut jonkun tärkeän tekeleen. Määrätyistä syistä jäävään itseni sanomasta, mikä omasta mielestäni on vuoden paras ja tärkein kotimainen albumi. Mutta muitakin tasapainoisia ja onnistuneita kokonaisuuksia on julkaistu. Ainakin seuraavat:

* Matti Johannes Koivu
* Markku Peltola
* Kuusumun profeetta
* Risto
* Circle

Kevin Tihista´s Red Terror - Don´t Breathe a Word
Ted Leo / Pharmacists - The Tyranny of Distance
PMMP - Kovemmat kädet
Damien Rice - 9

Paula Koivuniemi - Nostalgia