IRC-Galleria

olipa kerran kolme sarvikuonoa, jotka tallustivat Afrikan savanneilla. Oli keskikokoinen, eli normaali sarvikuono, mitättömän pieni sarvikuono ja yliluonnollisen isokokoinen sarvikuono. No, eräänä päivänä sarvikuo´not näkivät todella jykevän puun. He päättivät ksailla keskenään. Normaalikokoinensarvikuono kettuili järkälemäiselle sarvikuonokaverilleen, että tämä ei varmasti saisi kaadettua tuota suurta puuta. Isoin sarvikuono käski pitämään pienempää suuta ja usutti normaalikokoisen itse kokeilemaan jättimäisen puun kaatamiseen. Normaalikokoinen otti ja ryntäsi kaikilla voimillaan puuta kohti. Se törmäsi puuhun järkyttävällä voimalla, mutta se ei hievahtanukkaan. Sarvikuono puski, töni ja työnsi minkä pystyi, mutta kaatui lopulta lopen uupuneena maahan ja joutui myöntämään puun liian väkeväksi.
Isoin sarvikuono oli edelleen itsevarmana ja kauhoi maata jaloillaan. oli sen vuoro yrittää. Se ryntäsi puuta kohti niin, että tanner tärisi. Iso sarvikuono törmäsi kaikella massallaan puuhun ja siitä kuului järkyttävä pamaus. SArvikuonon sarvi iskeytyi puun runkoon, mutta katkesi ja jäi siihen törröttämään. Isoinkin sarvikuono kaatui pyörryksissä maahan, mutta ei luovuttanut. Se nousi ylös maasta ja hakkasi, työnsi ja puski puuta monta tuntia. Lopulta luomakunnan suurin sarvikuono joutui myöntämään tämän jylhän puun liian väkeväksi hänelle. Pienin sarvikuono katsoi kavereitaan, jotak kävelivät häpeissään pois. Se käänsi katseensa kohti puuta. Pienin sarvikuonon silmissä paloi kunnianhimo. Sen suonet pullistelivat ja se haki raivoa syvältä sisältään. Kaikkia luonnon voimia vastaan se rupesi ryntäämään puuta kohti. Sen sarvi halkoi tuulta pikkuruisen sarvikuonon yhä kiihdyttäessä vauhtiaan. Kaikkia luonnonlakeja vastaan se täräytti sarvensi puuta vasten ja..................................... No, eihän se puu mihinkään kaatunut.