IRC-Galleria

"I still recall the taste of my tears.
Echoing your voice just like the ringing in my ears.
My favorite dreams of you still wash ashore.
Scraping through my head Â’till I donÂ’t want to sleep anymore.

Come on tell me.
Make this all go away.
You make this all go away.
IÂ’m down to just one thing.
And IÂ’m starting to scare myself.
Make this all go away.
You make this all go way.

I just want something I can never have"

- Trent / Something I Can Never Have

Onpa nyt sitten tullu oltua Hämeenlinnan Metropolissa housut kintuissa. Mietittiin, että milloin nää ylihauskat viikonloput loppuu... vanha ei jaksais enää nauraa. x)

Tädää!

Koko yö valvottu ja leivottu yli 100 tuulihattua huomisiin tärkeen ystin ylläripylläritupareihin!

Riika, hier vii kam! <3

Ärsyttää. Menin sitten rikkomaan synttärilahjoista parhaimman. =,/ Mut mie ehjään sen vielä varmana.

Telkussa mainostettiin näkymätöntä meikkiä. Kuka uuvatti ostaa NÄKYMÄTÖNTÄ meikkiä? Mä näen tossa nyt pienen ristiriidan. Ehkä olen vain niin hyvänäköinen.

Lullacry soittaa tossa ihan vieressä... ei jaksa silti valua kattomaan. Olen vanha ja ryppyinen ja minua rakastaa moni. Mitä muuta voin enää toivoa?

Edit: Ai niin! Sen perkeleen vedenkeittimen. x)

Sain ehkä persoonallisimmat lahjat ikuna <3

Ellulta: Ehkä ihunin lahja koskaan! <3 Iso lasitaulu, jossa n. 70 Vilsun naamaa vuoden ajalta eri bileistä. =D

Janilta: Hiustenlähtöä ehkäisevä lääkekuuri! xD

Jaanalta: Itse tehty maailman hienoin kaulaliina! <3

Äipältä: Korkea paistinpannu, johon kerrankin mahtuu niin paljon mättöä, että Vilsukin tulee omista kokkauksista kylläiseksi; kun olen pieni kasvuikäinen pojankloppi.

Plus miljoona korttia, onnittelulaulupuhelua ja viestiä!
Kaikille muistaneille halit! Ootte tärkeitä!

Perjantai: On The Rocks, suojat lauantain keikkaa ajatellen. Suojat lähti totaalisen lapasesta. Yllätys.

Lauantai: Synttärit. Niin paljon naurua, että vatsalihas repes. Nosturiin: Lullacry ja Turmion Kätilöt. <3. Ainakin Outisen Jukka kuuli, että oli Savitaipaleen kasvatit yleisössä. Kätilöt oli uskomattoman kova. Laulettiin. Juotiin. Oltiin pelkät kalsarit jalassa yleisössä. Jani meinattiin puukottaa. Mitäs pienistä. Keikan jälkeen Lady Mooniin. Miut ja Jani meinattiin pahoinpidellä. Minua nauratti. Tanssivat androgyynit selkeästi ärsyttävät perusjuoppoja.

Sunnuntai: Tasoittelua. Nyt pesemään meikit ja kynsilakat pois.
Mie niin tykkään ystävistäni. <3

Luin äsken jutun lappeenrantalaisesta miehestä, joka vaatii baarilta korvauksia, koska olivat juottaneet miehen liian känniin --> ukko veti sitten ketaralleen ja löi päänsä. Ihme uuvatti! =D

Mutta: Päätin haastaa kaikki baarit ympäri Suomea, jotka ovat tarjoiluillaan aiheuttaneet minulle tämän pysyvän aivovaurion, jota itse kutsun vain "sympaattisen erilaiseksi persoonallisuudeksi".

Mutta: Tarviin vähän ystien apua. Ku en muista, mis oon ollu.
Kohta uidaan seteleissä! Potti jaetaan auttajien kanssa.

Jos pitää koppakuoriaisia tarpeeksi kauan kattilassa, niistä tulee kaurapuuroa. Ja osaan matkia Sohvi-toopermannia. Öitä ötökät!

*klips*
Tuija sanoo:
tökin sua grillikepillä
Vilsu sanoo:
ja mie huuan ku delfiini
Tuija sanoo:
mut miten ne delfiinit huutaa?
Vilsu sanoo:
ne huutaa 'Saatanan särjet, pois tieltä!'
*klips*

Mietin tänään ihmisiä, jotka tuppaavat olemaan täydellisiä. Ihmisiä, joilla on tapana tuoda esille toisten huonot puolet ja ne hyvät jätetään synkkään varjoon; jos niitä nyt tohditaan edes huomata.

Se on jännä juttu, miten näillä täydellisillä ihmisillä tuppaa sitten kuitenkin olemaan muita enemmän ongelmia ja elämä menee kahtasataa tiiliseinään. Onhan se toki sinällään ymmärrettävää, koska vain itse on täydellinen ja muut enemmän tai vähemmän puutteellisia. Ja edes täydelliset ihmiset eivät voi rakentaa elämäänsä kokonaan yksin ja oman onnensa nojaan. Brutaalia, eikö?

Se on jännä juttu, miten nämä täydelliset ihmiset tuppaavat sitten lopulta jäämään yksin ilman tosiystäviä - saati mitään sen vakavampaa. Tosin täydellisten ihmisten on huomattu välillä elävän laumoissa, mutta toisen täydellisen ihmisen ystävyys on yhtä tyhjän kanssa, koska keskustelu ja palaute on tietenkin aina täydellistä - luonnollisesti. Ja ihminen ei kehity, jos ei saa peilattua, hyväksyttyä ja kehitettyä omia heikkouksiaan ystäviensä kautta. Toisaalta, eihän täydellisillä ole heikkouksia...

Se on jännä juttu, miten jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää neuvoa täydellisiä, joilla silti jostain kumman syystä menee huonosti ja jotka eivät ole valmiita tarttumaan itseään niskasta kiinni ja tekemään asioilleen jotain neuvoista huolimatta. Samalla huomasin tänään, kuinka paljon elämässäni on minulle rakkaita ja minua rakastavia ihmisiä, joille lupaan pyhittää tästä päivästä eteenpäin enemmän aikaa.

OT: Tein taas ruokaa. Maistui. Ja nostin putkimiesten arvostusta.

Mieleen tuli vielä, kun tilasin Hämeenkadun joltain nakkikopilta meille hodarit. Se oli siis pienenpieni nakkikoppi, pieni luukku oikeastaan. No mie fiksuna ja filmaattisena täräytän kuitenkin myykille, että "3 hodaria, ja me otetaan ne mukaan!" Aiheutin jonossa "pientä" hilpeyttä... Jani sanoi vielä, että "eiku sano sille et me tullaan syömään ne sinne koppiin!" x) Mutta ei se myykkikään täysillä jauhoilla leiponut, kun kysyi vielä varmuuden vuoksi "Niin, nää tuli siis mukaan?"

Ärsyttää. Ku ei voi kertoa sitä Laten vitsiä netissä, kun siihen tarvii sormia.

Sunnuntain suurimpiin mietteisiin lukeutui ajatusleikki, jos puhe tulisikin takapuolesta ja pierut suusta. Paljon enemmän naurua maailmassa. Ja sanojen syöminen vaikeutuisi.

Nyt ruoan laittoon. Rauhaa, rakkaat.