IRC-Galleria

Tulipahan urheiltua eilen. Seisoin 14:00-17:00 odottamassa Happoradion keikkaa siinä lavan edessä. Olkapäät palo ja jalat oli aika vetelät illalla. Mut 17:00-18:00 oli kyllä lievästi parhautta. Ei voi muuta sanoa. Olipahan hyvä paikka. Vaikka itse asiassa siihen eteen ois päässy, vaikka ois vääntäytyny alueelle vasta neljän maissa. Mut kokemus sekin. Olen äärimmäisen onnellinen. :))))))))))

Kannattaa mennä nukkumaan ennen kahtatoista yöllä. Heräsin jo kymmeneltä. Tais olla ehkä aikaisin herätys tänä kesänä, jos ei reissun aikana ja sitä ennen sattuneita herätyksiä lasketa.

Pitää muutenkin saada käännettyä unirytmi. Pitäs perjantaina olla jo kahen maissa Kuusisaaressa. Wiiiiii.
Ja ehkä vois alkaa lukea kirjotuksiin. Ja tehä ne filosofian jutut. Joo.

Isä oli liekeissä taas.
"Minullakin on sinusta paljon semmoista tietoa, mitkä kiinnostaisi vieraita yhdyskuntia."

Ja aikaisemmin päivällä telkkarista tuli Michael Jacksonin Don't stop 'til you get enough, eikä iskä voinut olla tanssimatta samalla tavalla kuin Michael...-.-

Se oli hieno hetki.

Oli ehkä aika hauskaa.
Ismo Alanko Teholla oli kaikkea sitä, mitä odotin, ja vielä enemmän. Ihan järjettömän hyvä livenä. Wau.
SMG:tä ei itse asiassa tullu hirveästi kuunneltua, mutta menihän se taustalla.^ ^
Ja mitäpä muuta Apulanta olis voinut olla kuin upea? :) Spiikit oli vielä parempia kuin edellisiltä näkemiltäni keikoilta. Ja hauskaahan riitti.

Mut joo, loistokas ilta.

Tää on todella hämmentävää.
Oon aina vähän ihmetelly niitä, jotka jonkun fanituksen kohteensa kuollessa vetää hirveät itkuraivarit ja viettää monen viikon suruajan. (isän luokalla oli ollu yläasteella kaks tyttöä, jotka oli jonku random julkun kuollessa päivän pari koulusta pois surun takia)
Nyt, vaikkakin se yhä jotenkin säälittävältä (varsinkin äidin ja isän mielestä) tuntuu, ymmärrän niitä ihmisiä.
Viime yö meni aika pitkälti itkiessä. Tänäänkin on ollu pala kurkussa useaan otteeseen, vaikka enhän minä ole Michael Jacksonia "niin täysillä" fanittanut moneen vuoteen. Tähän voi tietysti vaikuttaa se, että se oli mun ensimmäinen idoli ikinä. Pikkupentuna kuunneltiin kaverin kanssa Michaelin biisejä ja fanitettiin ihan kympillä. Ja oonhan mä Jacksonin musasta siitä lähtien todellakin tykänny aivan älyttömästi.
Mutta että ihan itken?! Aamulla isä sai mulla aikaan hirveän itkuraivarin, kun se julisti, että Michael Jackson on kuollut. Tottahan minä sen jo tiesin. Sanoinkin sen isälle. No isi kulta jatkaa:"Joo, se oli saanu sydärin!" Siinä vaiheessa vissiin nostin volyymia ja sanoin ihan kovaan ääneen, että joo todellakin tiedän. Isä rupes huutamaan, että on se perkele, kun mun kanssa ei voi keskustella mistään. Vituttaa eniten se, että isä tietää erittäin hyvin, miten paljon mä Michael Jacksonin musasta kuitenkin pidän. Ja jumalauta, miten paljon se on koko päivän vittuillu ja pilaillu miehen kustannuksella. Vähemmästäkin sitä itkee.


-Every day create your history
Every path you take you're leaving your legacy
Every soldier dies in his glory
Every legend tells of conquest and liberty-

tää vähähiilihydraattinen ruokavalio on jees.
eipä tuu syötyä roskaruokaa yms.
kaipaan ainoastaan pitsaa ja riisiä.
mut mitäpä noista.^ ^

hahaa

oon parin illan (yön) aikana kattonu juubituubista neljä kautta project runwaytä.
elämää? ei ole.
paitsi oli päivällä. pelattiin krokettia ja mölkkyä.
ja oli itikoita. hyi.

jännää.
lähes koko tän alkukesän ajan mullon ollu semmonen maailmanvalloittajafiilis.
hyvä olo. tosi hyvä.
uudet näkökulmat ja tavoitteet tekee ihmeitä.

kannattaa kokeilla.

shoppailtiin ikeassa astioita ja muuta keittiökamaa.
kattilat ja kulhot jäi vielä ostamatta.
mut hei, sain sentään vispilän.

ja ne aterimet on tosi hienot! :D

no ei se niin paska reissu ollu.
ihan kivaa oli.
en kyllä kovin ruskettunu.
rahaa palo.
krääsää kerty.
vaatetta ja muuta paskaa kerty.
akvaariossa oli haita.

ja kävin UIMASSA!

mut joo,
nenä siellä vaan palo.
saatana.