IRC-Galleria

Muutto takana, pari yötä nukuttu uudessa kämpässä ja kaikki nurkat vielä muuttolaatikoita täynnä.. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa kämpältä alkaa näyttää. Tuli mutkia matkaan netin suhteen, mutta ehkä sekin sieltä jossain vaiheessa aukenee(te vain kuvittelette lukevanne tätä, en oikeasti pääse nettiin).

Koulusta ei voi vielä sanoa mitään, mutta ah miten terapeuttista on päästä jauhamaan taiteesta muiden saman henkisten kanssa. I'm in the right spot right now. Alkufiilikset siis maan mainiot.

Ja nyt on sitten Green Wingin kaksi ensimmäistä tuotantokautta katsottu. Absolutely fantastic, nauroin itseni hengiltä. Onneksi oli tallennuspiste lähellä niin ei tarvinnut elää pitkään uudestaan. Ensimmäinen kausi on aivan mestariteos. Toinen meinasi aluksi vaikuttaa takapakilta, mutta nämä viimeiset jaksot pelastivat sarjan, ehdottomasti. Tämä sarja on ehdottomasti yksi parhaista tv-sarjoista ikinä. Sarjalla olisi ollut älyttömän tyylikäs loppu, jos se olisi päättynyt ensimmäiseen tuotantokauteen (vähän kuin jos Buffy olisi loppunut toisen kauden lopussa). Toisella kaudella meno muuttui yhä surrealistisemmaksi ja henkilöhahmoihin kiintyi entistä enemmän, mutta varsinkin kauden alkujaksoista oltiin menetetty jotain sitä mikä ensimmäisellä kaudella imi mukaansa. Kun sarjoja kattoo omassa tahdissa niin moneen sarjaan ja niiden henkilöhahmoihin kerkeää kiintyä. Kun urakka on ohi niin minut on vallannut nyt jo monesti hyvin haikea olo, ikäänkuin joutuisi luopumaan jostain todellisesta omassa elämässään, vaikka näiden sarjojen pariin voikin palata halutessaan. Mutta näin on nyt käynyt viimeksi Spacedin ja nyt tämän Green Wingin kanssa. Voimakkaimmat fiilikset on kuitenkin jääneet Buffysta *niisk* pitääkin katsella Buffyn kaudet uudestaan ensi talven aikana..

Oi, bloody hell. Muutto olisi edessä. Puolet tavaroista pakattu, huomenna pitäisi viedä yksi kuorma Imatralle. Odotan muuttoa ihan hemmetisti, mutta samalla on hemmetin ontto olo. Kun katselen ympärilleni tätä huonetta niin tuntuu oudolta. Olen kuitenkin viettänyt tässä about 6 vuotta ja nyt lähden pois. Ihmeellistä miten sitä voi kiintyä tällaiseen elottomaan tilaan. Well, katsellaan mitä Imatra 2. otos tuo tullessaan.

Ja sitten vielä tämän viikon suositukset YouTuben ihmeellisestä maailmasta. Thomas D:n ja Franka Potenten duetointi Wish (Komm zu Mir) soi useasti vuosina -97 ja -98 Vivalla ja siltä ei voinut välttyä kun suoritin jonkinnäköistä palvelusta valtion leivissä tuona aikana. Nyt kaivoin biisin esiin YT:stä ja täytyy sanoa, että biisi on vielä parempi mitä muistin. Tässä on vain aivan loistavaa energiaa: http://www.youtube.com/watch?v=QHIAwOwndR4

Tuo innoitti tutustumaan Thomas D:n tuotantoon enemmältikin ja täytyy sanoa, että sen verran mitä YTubessa on mahdollista häneen tutustua niin hyvältä vaikuttaa. Ihastuin etenkin tähän Liebesbrief -biisiin, tämä on vain jotenkin hyväntuulinen ja hypnoottinen kokemus.
http://www.youtube.com/watch?v=rEitx7DJ76A&mode=related&search= Niin ja tuo Saksan kieli kuulostaa vaan niin jotenkin hyvältä. Ehkäpä pitäisi kerrata ja opetella itse se uudestaan (eikä tarvitsisi aina turvautua kaikenmaailman Babelin kaloihin ja Googlen käännöksiin..) Katsotaan mitä tuleva talvi tuo mukanaan...

Toinen kappale joka jäi mieleen vuosina 97-98 on Peter Heppnerin (Wolfsheim) ja Joachim Witt:n yhteistuotos Die Flut. Jostain syystä minulle oli jäänyt muistikuva, että tämä olisi ollut Rammsteinin ja Heppnerin käsialaa, mutta olinpa väärässä, hassua. Tämä on kuitenkin varsin tunnelmallinen kappale, jossa on pirun tyylikäs video, joka edustaa saksalaista kansallisromantiikkaa pienellä postapokalyptisellä twistillä. Olen vain niin otettua. Tätäkö on olla taivaassa (no ilmaisu on pienen punaviinitilkan vaikutuksesta kirjoitettu :)
http://www.youtube.com/watch?v=2cqSsy9U2Ew

Viimeisenä sitten Saul Williamsin nerokasta paasausta tuettuna Dj Krustilla. Saul Williams osaa vain tuon preachaamisen sen verran hyvin, että olisin valmis jo nousemaan barrikadeille
http://www.youtube.com/watch?v=HerpGwbLSM8

Miul oli taas jotain niin pirun tärkeetä mistä ois pitänyt kirjoittaa, mutta oon näköjään unohtanut mikä se oli... oh, well. Mutta oon kertaillut Spacedia, aivan mahtava sarja. Kuuluu ehdottomasti Black Booksin ja Green Wingin rinnalle.

- What about the Ewoks eh? They were rubbish. You don't complain about them.
- Yeah but Jar Jar Binks makes the Ewoks look like... fuckin'... Shaft.

Ich geh zurueck zur alten stelle
bis ich es alles wieder weiss
hier wurden dopamine, endorphine, serotonine ausgeteilt
oder vielleicht durch kuesse
vollendet zur geltung gebracht
Ich konnte alle molekuele einzeln tanzen sehen
weiss
tagelang weiss

was im morast unbezwungener lebensluegen
zwischendurch versunken war
Ich finde es wieder, find' mich wieder
unter einer duennen schicht aus eis
es gibt mich unveraendert wieder
sie gibt mich unbeschadet preis
kein schwarz aus ende abend
es bleibt tagelang weiss

Ich geh zurueck zur alten stelle
bis ich es alles wieder weiss
und ich bleibe bis zum morgengrauen
zwielicht daemmerung
Ich geh nicht mehr weg von dieser stelle
bis ich es fuer immer weiss
unter der milchhaut
fuer immer weiss
immer weiss
weiss

I go back to the old spot
until I know it all again
Here dopamine, endorphin, serotonine were dealt out
or maybe through kisses
brought to utter perfection
I could see molecules dancing one by one
White
White for days

What in the meantime has drowned
In the morass of unyielding lifelong deceit
I find it again, find myself again
Under a thin layer of ice
Reflecting me in unchanged form
Revealing me unharmed
No black out over evening
It stays white for days

I go back to the old spot
Until it all dawns on me again
And I stay until daybreak
Twilight dawn
I'll not leave this spot
Until it all dawns on me again
Beneath the skin of milk
White forever (finally know)
Forever white (always know)
White (know)

Einstürzende Neubauten - Tagelang Weiss


http://www.youtube.com/watch?v=GVW3TMBAVgU

Onneksi telkkarista tuli Green Wing (Vikatikki).

Tai älkää hänen antako koskea enää yhteenkään Potteriin! Kävin juuri katsomassa Feeniksin Killan ja tulin pahalle tuulelle. Ei tämä ei ole tilitystä siitä, että miten kirja on raiskattu elokuvaksi sillä en ole yhtäkään Potteria kirjana lukenut.

Potterileffat ovat olleet ihan kelpo viihdettä, tai ainakin niiden parittomat osat (Trek-syndrooma). Ykkönen oli ihan kelpo esittely maailmaan ja erittäin viihdyttävää fantasiaa noin muutenkin. Siitä tuli hyvälle tuulelle. Ohjaaja osasi hommansa. Toka osa samalta ohjaajalta oli mielestäni melko paljon huonompi, mutta tämä johtui ilmeisesti tarinan köyhyydestä. Kirja oli kai enemmänkin väliosa ja siihen nähden leffa kai oli hyvä sovitus.

Päästäänkin kolmanteen osaan, mestarilliseen Alfonso Cuaron ohjaamaan Azkabanin vankiin. Tässä otettiin askelta tummempi ote tarinaan. Tummuus tulee tarinan puolelta ja tämä astetta synkempi ote säilyy seuraavissakin osissa, mutta Cuaro onnistui tahdittamaan tarinaa onnistuneesti. Synkkään tarinaan saatiin ilmaa hienolla ympäristön kuvauksella. Ympäristöstä löytyi paljon mielenkiintoisia huomionkohteita ja henkilöhahmoille annettiin tilaa. Ympäristö todellakin tuki hahmojen kehitystä eikä varastanut niiltä tilaa. Olin aivan lumoutunut leffan ilmeestä. Tämä sama ote on muuten Cuaron toisessa leffassa Children of Men:ssä. Minusta on kasvanut näiden kahden leffan jälkeen pieni Cuaro fanipoika :) Pitänee tsekata se hänen Ja äitiäs kans -leffakin.

Mike Newellin luotsaamaan Potterin neljänteen osaan en tahdo koskea pitkällä kepilläkään. Se oli varsinainen kalkkuna. Tässäkin osittain kai voi syyttää kirjaa mene ja tiedä. Mutta mikä hukattu potentiaali! Pimeyden ruhtinas Voldemort on heräämässä eikä siitä saada puhallettua tunnelmaa pihausta enemmän. Asiaa ei edes pelasta Ralph Fiennes Voldemortina, vaikka osuva valinta rooliin onkin.

No sitten tämä viides osa ja jos Trek-logiikkaan on luottaminen niin jälleen on lupa odottaa hyvää katselukokemusta. Ja pah! Tarinassa on tällä kertaa imua ja potentiaalia, eli siinä suhteessa Trekit pitivät paikkansa. Mutta mitä tekee Yates, kuvaa puhuvia päitä. Ympäristö on suurinpiirtein unohdettu kokonaan. Kuvat rajataan hyvin lähelle henkilöhahmoja tai sitten ympäristö on niin tummaa, että katse vetäytyy pakosti vaaleisiin kasvoihin. Ne pari kertaa kun kameran annetaan kuvata ympäristöä niin se on sellaista sillisalaattia ja mielenkiinnotonta tauhkaa että haukottaa. Ei siinä mitään jos draama ja dialogi kantaisi, mutta ne eivät onnistu kantamaan kuvan taakkaa. Aikaisemmin mainiot näyttelijätkin tuntuvat olevan väsyneitä touhuunsa. Sarjan tähän mennessä synkimmästä osasta on luotu varsin depressiivinen katselukokemus. Stop the press! Pidän synkistä ja masentavista tarinoista, mutta niihin pitää luoda ilmaa, synkätkin tarinat voi paradoksaalisesti kertoa värikkäästi. Niissä pitää olla jokin joka kantaa katsojan katselukokemuksen yli. Hyvinä esimerkkeinä toimii Cuaronin leffat, Del Toron Pan's Labyrinth tai vaikkapa klassikko Imperiumin vastaisku ja pidennetty Jacksonin Kaksi tornia.

Mutta voi surkeutta Yates näyttää ainakin IMDB:n mukaan ohjaavan myös seuraavan Potterin.. Voi olla, että sitä ei tule lähdettyä teatteriin katsomaan vaan odotettua dvd-julkaisua..

On se vaan hienoa. Ensimmäisen kerran törmäsin tähän ryhmään muistaakseni vuonna 2004, kun löysin Perpetuum Mobile levyn. Ihastuin heidän hypnoottisen monesti suhteellisen monotoniseen ulosantiin. Ryhmän historiahan ulottuu jo vuoteen 1980, jolloin he alkoivat tehdä tätä omaperäistä industriaalikolinaa. Industriaalikolinasta he ovat matkanneet pitkän matkan juurikaan rajoista välittämättä. Tältä porukalta voi odottaa mitä vain.

Tässä pari Sogo Ishiin ohjaama videota Neubautenin vierailulta Japanissa. Nämä edustavat sitä mikä oli parasta 80-luvussa.

Halber Mensch: http://www.youtube.com/watch?v=8gW7VYQSqVQ&mode=related&search=
Armenia: http://www.youtube.com/watch?v=OCZXGLub6jM&mode=related&search=

Tässä paljon uudempaa Neubautenia. Tämä on sitä hypnoottista osastoa johon ihastuin ja joka on jo varsin kaukana industriaalikolinasta:

Stella Maris: http://www.youtube.com/watch?v=pm_aut6RDAY&mode=related&search=
Sabrina: http://www.youtube.com/watch?v=_TssuSYrxVI&mode=related&search=

Ja aivan mahtava Blume-video. Tässä on jotain hyvin Lynchmäistä:
http://www.youtube.com/watch?v=lL-LskD0C5s

Garden näyttää miten videosta saa mielenkiintoisen hyvin vähin elementein, minimalistista kauneutta: http://www.youtube.com/watch?v=PBP57yI-jmY

"Is", "is." "is" — the idiocy of the word haunts me. If it were abolished, human thought might begin to make sense. I don't know what anything "is"; I only know how it seems to me at this moment. -R.A.Wilson

They only want you when you're seventeen
When you're twenty-one
You're no fun
They take a polaroid and let you go
Say they'll let you know
So come on

We only want you when you're seventeen
When you're twenty-one
You're no fun

-Ladytron: Seventeen



Enpä päässyt tälläkään kertaa sinne Jyväskylään taidehistoriaa lukemaan. Ensiksi ei kelvanneet kiitettävän paperit suorahakuun ja nyt pääsykoepisteytys näyttää jälleen siltä, että pitäisiköhän kohta unohtaa se suunta... No oli miulla muistaakseni paremmat pisteet kuin viime vuonna, mutta edelleen jäin niistä ensimmäisen yrityskerran pisteistä aika rutkanlaisesti. Fraggin' brilliant. Mutta onneksi tulevaisuus ei kuitenkaan näytä ihan niin kolkolta, sillä pääsin Imatralle AMK:hon kuvataidetta opiskelemaan.

Niin ja ostin aika mainion tikarin tänään torilta (kuva löytyy arkistosta).