IRC-Galleria

Chandogyan kuudennen osan 14. kappale, Svetaketu oppii lisää itsen luonteesta.


—o)O(o—


1. "Laita tämä suolakide veteen ja tule aamulla luokseni."
Poika teki työn käskettyä.
Isä sanoi hänelle: "Tuo minulle se suolakide, jonka laitoit eilisiltana veteen."
Poika, sitä etsittyään, ei sitä tietenkään löytänyt, sillä se oli liuennut.

2. Isä sanoi: "Maista sitä veden pinnalta. Miltä se vaikuttaa?"
Poika vastasi: "Se on suolaa."
"Maista sitä keskeltä. Miltä se vaikuttaa?"
Poika vastasi: "Se on suolaa."
"Maista sitä pohjalta. Miltä se vaikuttaa?"
Poika vastasi: "Se on suolaa."
Isä sanoi: "Heitä se pois, ja tule luokseni."

Hän teki niin; mutta suola on iäti olemassa.

Sitten isä sanoi: "Tässä kehossakaan, totta tosiaan, et totuutta havaitse, poikani; mutta olemassa se varmasti on."

3. "Se, joka on hienojakoinen ydin, siinä kaikella olevalla on itsensä. Se on totuus. Se on itse, ja sinä, Svetaketu, olet se."

"Hyvä isä, kerro minulle vielä lisää," poika sanoi.

"Näin olkoon, lapseni," isä vastasi.


—o)O(o—


Opetukset Svetaketulle jatkuvat, käännökseni päätän tältä erää tällä kolmannella katkelmalla hänen dialogistaan isänsä Uddalaka Arunin kanssa.