IRC-Galleria

Krishnan syntymäpäivän jälkeen vietetään Nandotsavaa, Nandan eli Krishnan isän suurta festivaalia tämän kauniin lapsen juhlaksi. Riemun ja autuuden aallot vellovat kautta Gokulan, ei löydy kylästä sieluakaan joka ei juhlaan osallistuisi, joka ei tätä ainutlaatuista lapsukaista rakastaisi.

Ystäväni K. K. (Krishna Kanhaiya), eräs paikallinen nuorukainen, kutsui minut mukaansa Gokulan kaupunkiin festivaaliin osallistumaan. Hänen enonsa asuu Gokulassa, on siellä tunnettu hahmo, paikallinen pappi ja monien opettajakin. Aamuseitsemäksi saavuin K.K.:n talolle, liikkeelle lähdimme kahdeksan pintaan. Radha-kundalta autoriksa vei meidät Gokulaan vajaassa tunnissa.

Saavuttuamme kadut olivat jo ihmisiä täynnään. Istuimme ensin enon talolla puolisen tuntia, tarjosivat pientä välipalaa — vinon pinon makeisia ja pikkusuolasta. Mukana oli eräs Gokulalle yksinomainen makeinen jota ei kuulema missään muualla valmisteta, ja jonka nimi ei mieleeni painunut...

Ensimmäinen etappi vei kohti pyhää Yamuna-jokea, jonka rannalla teimme enon johdolla pienen palvontaseremonian jossa joelle uhrattiin maitoa ja makeisia. Sieltä matka jatkui kautta Gokulan katujen temppelistä temppeliin, kiersimme osaavassa opastuksessa läpi kaikkien alueen tärkeiden paikkojen. Olin alueella ennenkin käynyt muutamaan kertaan, mutten koskaan näin syvällisesti. Juhlatunnelman täyttämä kylä raikui musiikista, täynnään riemutunnelmaa.

Caturtha Pitha -nimisessä temppelissä keinui pieni Krishna keinussa, vieressä pieni orkesteri lauloi seesteistä mutta riemun täyttämää lauluaan. Totesin enolle, "Is mandir mem bhav to bahut sundar hai" — "Tässä temppelissäpä on tunne kovin kaunis..." Hän kertoi sen olevan Pushti Marg -perinteen temppeli, valoitti myös tunnelman syytä.

"Pujassa ja sevassa, palvonnassa ja palveluksessa, on suuri ero. Pushti Marg (armon tie) on tie jota täyttää läheinen rakkaus ja palvelus Jumalalle, Maryada Marg (kunnioituksen tie) etäisempi ja muodollisempi luonteeltaan." Samoista käsitteistä puhui Sri Chaitanya termein Raga Marg (viehtymyksen tie) ja Vidhi Marg (sääntöjen tie).

Temppelikierroksen jälkeen kello lähestyi yhtätoista ja varsinaisen Nandotsava-festivaalin alkua. Päätemppeleistä alkanut musiikin ja tanssin säestämä kulkue johti Nandan Aukiolle, jossa juhlinta jatkui puolisentoista tunnin ajan. Nandan Gokula oli paimentolaiskylä täynnään luonnon antimia, riemun festivaaleihin kuului maidon, jogurtin, voin ja makeisten yltäkylläisyys — ja näin myös tänään, kulkueen mukana oli lukemattomia saviruukkuja täynnään kurkumalla värjättyä jogurttia, jonka annettiin vapaasti lentää kaikkialle, jättää riemukkaat keltaiset merkkinsä jokaiseen juhlijaan.

Festivaalilavalla olivat tradition vanhemmat ja tapahtuman järjestäjät, olipa myös Krishnaksi puettu sievä pieni poika keinuun istuutuneena ja huomion keskipisteenä. Ei näkynyt yleisössä ihmistä, joka ei sydämessään olisi tanssinut, aukiolla tanssivat useat sadat osallistujat. Minä mukaanlukien, totta kai. Raikasi laulu iloinen, "Nanda ke ananda bhaiyo, Jai Kanhaiya Lala ki!" — "Hän on Nandan riemu, veljet! Eläköön, pieni Kanhaiya!" Kanhaiya on eräs Krishnan lempinimistä.

Ensimmäisen vartin ajan tanssin tunnelma haki omalta osalltani hienosäätöä, en päässyt kiinni siihen rakkauden virtaan, jonka olisi lävitseni kuulunut kuohua. Aika muodonmuutoksen, sisäisen ja ulkoisen. Sakhi-bhava. Kiedoin ylävartaloa peittäneen chadarini ylleni sari-hameen tavoin, alkoi tanssi Vrajan paimentyttöjen tyyliin. Ja siellä oli taivaiden avain; näiden jumalatarten tunteet, Krishnalle rakkaimpien, ovat henkisen täyteyden taivaanlaki. Kuuman keskipäivän tanssia jatkui reilun tunnin verran. Makeisia ja hedelmiä satoi lavalta yleisön joukkoon virtanaan. Jogurtista mutainen ja liukas maa antoi oman panoksensa koreografian sulavuuteen, jos vaikka asettikin samalla sille rajansa.

Tapahtumaa videoivat useiden kanavien toimittajat, sen myötä myös tanssini askeleet kulkivat lukemattomien ihmisten koteihin. Pyysivätpä vielä haastattelun kolmelle kanavallekin tapahtuman päätteeksi, yhdelle paikalliselle ja kahdelle kansalliselle TV-asemalle puhuin Krishnan kauneudesta ja rakkaudesta sekä festivaalin riemusta. Kymmenen tuhannen kylälle tänään saapuvan joukossa olin lienee ainoa ulkomainen.

Tapahtuman päätteeksi suuntasimme takaisin enon talolle, he olivat valmistaneet maukkaan aterian festivaalin kunniaksi. Ei liian suuri, ei liian pieni — täsmälleen sopiva ja hyvää tunnetta täynnään. Hienoja ihmisiä nämä, tykästyin heihin runsaasti. Varmasti tulemme tapaamaan uudelleen.

Paluumatkalle lähtiessämme totesimme reilun puolen tunnin etsiskelyn jälkeen kuljettajamme lähteneen livohkaan autoineen. Mikä lie miehelle tullut, ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Paluu sujui mukavasti ensin kahdella tempo-riksalla. Kuvittele sardiinipurkkiin pari tusinaa ihmistä, ymmärrät mistä on kyse; täällä on kaikki erilaista ja hämmästyttävää.

Mathuran kaupungissa törmäsimme sattumalta erääseen K. K.:n ystävään moottoripyörinensä, samaan suuntaan matkalla. Kolme ihmistä kasseineen mahtui mukavasti Honda Heron kyytiin, matka kohti Radha-kundaa. Jaa mitä kypäriä? Näkeehän niitä täällä aina joskus sunnuntaisin. Täällä kaikki on "Hare Krishna Hare Rama", kuten eräs kuljettajani ammoin totesi mainitessani hiukka hiljempaa ajosta.

Päivä oli täysi ja kaunis. Itse asiasiassa sanoisin, että kyseessä oli kenties paras festivaali johon olen ikinä täällä osallistunut. Paikallisissa on taikaa, ei jätä kylmäksi heidän luonnollinen rakkautensa Krishnaan.