IRC-Galleria

on aamu
ja kaupunki vielä uinuu
kuu jossain mailleen painuu
yön usva hiljaa leijuu pois

on aamu
herään sylistäsi sinun
kiedot kätes kaulaan minun
mä tunnen kuinka maailma tää
allamme pyörähtää taas eteenpäin
ja uuteen päivään vie
minne lie

vie mut minne vaan
taivaanrannan taa
yli merten seilataan
yli vuorten kahdestaan
kanssasi nähdä saan
kun yö taas peittää maan
sen hetken kanssasi jaan
ihan kahdestaan
vie mut minne vaan

kuin varkain sä veit mun sydämen
vaikka tuntenut sua en
kuin tosta vaan teit sen hymyillen
kuin varkain anna sulle sen
ja päivän jokaisen
jonka kanssas kulkea saan
allamme pyörii maa taas eteenpäin
[Yö-Vie Mut Minne Vaan]

Yö pitkä on,
Suloinen niin se olla vois.
Jäisit, etkä kiiruhtaisi pois.
Yö pitkä on,
Kumpikin meistä tuntee sen
Yksinäisyyden.

Mä en kestä enempää,
Kuule pyyntö tää
Ja sano, että jäät.

On ilta taas,
Sinun ootan saapuvan.
Sua ootan, vaikka luulen, ettet jää.
Haaveita vain,
Sydän tahtoo niitä yhä elättää.

näinä öinä mieli matkustaa,
se kulkee missä tahtoo,
mä päättää en saa polkujaan
vaan joudun valvomaan ja matkaseuranaan,
mä nähdä valveunta saan.

näinä öinä melska hellittää,
on kotvan kaikki selvää,
ja kumman helppo ymmärtää
sä lepäät vierelläin,
kun käännyn sua päin, mä hetken aikaa vaistoan,
sä jaat tän saman maailman

niin särkyvää on onni tää, niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää.
niin särkyvää, kun meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta pitämään
en voinut ymmärtää se kuinka helppoa niin on särkeäkään

näistä öistä voimani mä saan,
sen minkä kruunu vaatii,
ja markkinoilla tarvitaan
kun itku auta ei,
ja jatkettava ois, taas tehdä taksvärkkinsä pois,
kun luja olevansa sois

niin särkyvää on onni tää, niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää.
niin särkyvää, kun meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta pitämään
en voinut ymmärtää se kuinka helppoa niin on särkeäkään,
en voinut ymmärtää se kuinka helppoa niin on särkeäkään, mitä meille silloin jää.

taas sunnuntai aamu saa
sut liittymään joukkoon
harmaaseen
kirkonkellot sua johdattaa
kun parvelle saavut sä
valkoisen kaapusi kaa
nyt olet siinä vaikka
kukaan sua siinä ei nää

taas valkoisen pilven taa
jää aurinko vuoroaan
odottamaan
se pelkää tätä maailmaa
sen hiljaista ääntä ei
joukosta voi erottaa
sillä jäänyt oot elämässäs
huoneeseen yksinäiseen
vai jouduitko kellariin
jonne valoa ei näy
ei siellä valoa näy

hei kuorotyttö minne
laulusi jää
taivaan tuulissa, parvella
taas häviää
jos et jaksa sä pois
esirippua nostaa
joka peittää sut katseilta
niinkuin sua ei ehkä
olisikaan
hei kuorotyttä miksi
laulun mä teen
siitä pääsi kun työnnät sä
pensaaseen
ehkä tahdoin vain näyttää
ettet onnistukaan
sä maailman kaikilta
katseilta piiloutumaan

sun edessäs seisoo hän
joka saa sun sydämes
läpättämään
kai tahtoisit enemmän kuin
"hyvää huomenta mitä
tänään
lauletaan"
mutta olet vain hänelle
ääni hiljainen
ääni niin hiljainen ettei
sitä kuulla voi
kukaan kuulla ei voi

ja viimeisen virren
jälkeen
pois parvelta äänet katoaa
palaat huoneeseen
yksinäisten
jonka ovea viikkoon taas
auki et sä saa

olin lauantaina Hot Rod and rock showssa. Oli kivaa! Esiintyjinä Peer Günt ja Yö, autot oli upeita <3 Kuvia tuloillaan.. ->

Vähän oon ylpee itestäni. \o/
Join ainoastaa YHEN vaikka oisin
voinu juoda kuinka monta vaa.

<3

Sanni:juulia sä oot kamala !

Juulia:nii ja sitku mulla on viel keskijakaus !

inside läppää ;D TOTTI ON OUTSIDE ! ;D <!3

JUULIA I ♥ YOU

ps.hieromatuoli on PARAS ihkutan sitä !! : D

kaikki turhat kyyneleet ehkä loppuu jo sultakin
kai ne loppuivat raskaaseen suruun
jonka yksin sä kärsinyt oot
ilman syytä sä kärsinyt oot

selaat kylmät aikataulut jotka meidät taas erottaa
saa meidät nyt tuntemaan tuskaa
mutta pian taas hengittämään
kun ne meidät taas lähentää

Niin on muistoja vaan
kai monta miljoonaa,
mutta sydämeen vain jää
niistä raskaimmat nää.

Sateen alle kastuttiin,
kun vene saapui laituriin.
Kauan suunniteltuaan
taas kaikki valuu hukkaan.
Sille nauroit kuitenkin
sait hymyilemään minutkin.
Tuo hetki takaa vuosien - kuin eilinen.

Koivut rantatielle kaartuen
ja tammet puiston hiljaisen
tunsit annoit nimetkin,
jotka muistan vieläkin.
Kesti kauan ymmärtää,
vaikken hyväksynytkään.
Ei kukaan yksin pitää saa - hyvää haltiaa.

Nyt vielä muistoja vaan
paljon mahtuu maailmaan,
Vaan sydämeen vaan jää
ne jotka tekee kipeää.

Niin on muistoja vaan
kai monta miljoonaa,
mutta sydämeen vain jää
niistä raskaimmat nää.

Muistoja vain.
Mä joka hetki enemmän
mietin onko totta hän
Vai pelkkää kangastusta vaan - vain haavekuvaa.
Vastausta kuitenkaan
en siihen saanut milloinkaan.

Nuo hetket takaa vuosien
vain mulle kertoo sen,
että muistoja vaan
paljon mahtuu maailmaan
vaan sydämeen vain jää,
ne jotka tekee kipeää.

Niin on muistoja vaan
kai monta miljoonaa,
mutta sydämeen vain jää
niistä raskaimmat nää.

Nyt vielä muistoja vaan,
paljon mahtuu maailmaan
vaan sydämeen vain jää
ne jotka tekee kipeää.

Niin on muistoja vaan
kai monta miljoonaa,
mutta sydämeen vain jää
niistä raskaimmat nää.

Muistoja vain.
Muistoja vain.

Taas lapset pihalla näät
Ikkunas alla leikkivän leikkejään.
Taas siihen paikallesi ikkunaan jäät,
Siihen ikkunaan jäät.

Lennät vuosien taa,
Ne muistot päivittäin sut valtaansa saa.
Ne joutsenlauluun etsii taas laulajaa,
Etsii taas laulajaa.

Nuo hetket syntymästä kuolemaan,
Kun silmäluomiin heijastuu,
Saa toiset uskomaan kai Jumalaan,
Toiset Saatanaan, tai mihin vaan,
Muttei kuitenkaan tähän maailmaan.

Sä kerran löysit myös sen,
Tuon puolen vuosisadan rakkauden.
Sun oli helppo olla onnellinen,
Olla onnellinen.

Nyt mitä vaistoillas teet,
Kun linnut pesästään on pois lentäneet?
On enää valokuvat kellastuneet,
Ne selaat taas uudelleen
Ja taas uudelleen.

Et ehkä sääliäni kaipaa,
Ei se saa tuskaa puutumaan.
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa.
Tuo tuska kiinni saa kenet vaan,
Tuo tuska kiinni saa.

Suruhuntusi nään,
Se viisi vuotta sitten sai hengittää.
Sut joutsenlaulu silloin sai itkemään,
Sut sai itkemään.

Tahtoisit olla niin kuin silloinkin,
Kun peityit huntuun valkoiseen.
Se jäänyt on jo ajan jalkoihin
Niin kuin sinäkin.

Tahtoisin yrittää
Mä, että silloin veden pinnalle jään,
Kun joen tulvivan mä uomista nään,
Kun joen tulvivan nään.

Nuo naiset marketeissa kärryineen
Ja miehet kantabaareissaan
Nuoruuden lähteestä kai haaveilee,
Ja tuska laimenee, tai miten vaan.

Taas hetken lähempänä kuolemaa,
Ei haihdu tuska milloinkaan.
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa,
Tuo tuska kiinni saa
Kenet vaan.
Tuo tuska kiinni saa
Kenet vain haluaa.