IRC-Galleria

ahhah nyt kerron taas :'D lähettii tänää käymään kaupungintalolla the maman kanssa ku mut piti jotenki virallisesti ilmottaa maahantulleeks tai jotai muuta hassua. no ajeltiin siis autolla sinne ja heti eka risteys täältä keskustaan on erittäin vittumainen. sellanen tasa-arvonen risteys, missä on pakko miltei kokonaan pysähtyä että näkee tuleeko oikeelta ketään, koska ne tulee alamäkee ja mutkan takaa. täysin vamo risteys ja inhoon sitä ja oon ehkä ajanut siihen useita kertoja vähän turhan lujaa.
niin, lähettiin siis ajamaan ja the mama totes yllättäen siinä kohtaa jotain että "tässä risteyksessä kyllä tarvii aina olla tosi varovainen ja pitää muistaa hiljentää tarpeeks. lapset tossa kerto mulle että ne pelkää sun kyydissä kun sä ajat tähän aina niin kovaa."

mitäs kummaa, voiko olla mahdollista???:D

hah, nynnyt, vähän jännitystä elämään..

Hmmm kertoisko joku joka tietää Frankfurtin paikat et mikä on nuorten paikka ja missä voi tanssia jne. Meillä olikin katsos taas niin mukava yö Frankfurtissa. Olimme liikkeellä 6 suomalaisen ja 1 brasilialaisen voimin ja Frankfurtin yöelämä yömme meni siihen että yhdet drinkit otimme jossain baarissa ja sitten käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Kysyttiin ihmisiltä ja yritettiin brassin löytämiä paikkoja ettiä osotteiden perusteella xD great siis niin ei me mihkää päästy sit eikä mittään saatu aikaan. Käveltiin vaan. Ja kun ihmisiltä kysyi niin kukaan ei joko tiennyt tai sitten ihmiset neuvoivat ristiin siinä kolmen aikaan yöllä. Onneks aamun ekat lähti itelläni sentään suht aikaseen 5:20, mut toisilla saatto lähtee vasta 7:30 tms. Noh itsekin jouduin sit kävelee 2,5km kotiin ylämäkee, mutta mieluummin olin nukkumas sängyssäni seittämältä kun lähtenyt Frankfurtista yhdeksän aikaan jotta pääsen vikat kilsat bussilla. Tuolla matkalla on sentään kävelytie (saksalaiseen malliin leveyttä ei ole metriäkään, kurveissa muutama kymmenen senttiä) sekä valaistus. Aika autioo kävellä, ihan kun jossain suomessa. Tuntuu et hei leppävirrallakin on viriilimpää kuuden aikaan sunnuntai aamuna kun mitä tuolla pätkällä oli. Tosin hyvä vaan ettei pahemmin autojakaan tullut kun täällä liikkuu enemmän hörhöjä ja kaikkee kun Suomes. Tytöt tartti pelkoo muhu Frankfurtissa, enhä mää herttilei osaa pelätä autioita katuja tai sellasta, varsinkaan kun meitä oli 7 tyttöö.

Mutta siis niin lopputulos meillä oli että joka a) Frankfurtissa ei ole yöelämää tai b) Me vaan ei löydetä sitä iklinä vaikka kilometri sotalla kävellään!

Jeps, mut aika täällä kuluu tässä ihan jees. Vähä kiireitä ja töitä ihan kivasti. Välillä miettii et oisko jossai toises perhees helpompaa. Mun ajasta kun menee melkein kaikki siihen et siivoon taloo ja teen kotitöitä ja lasten kaa oon vain hetken päivässä. Noh se muuttuu kun Helena menee töihin. Tää vaan on niin, et kyl mää tulin Aupairiks ennemminkin lapsii hoitaa kun siivoo. Sitä paitsi välillä tulee noottia vähä ettei kaikki oo niin täydellisesti siivottu, mut herttilei koetan tehdä mahd siistii jälkee, mulla vaan ei oo siivoojan koulutusta, ei tod. Kädet mulla kuolee täällä kun kokoajan saa niitä olla kastelemassa, millo tiskaa, millo pyyhkii pölyi, millo pesee sitä tai tätä, millo laittaa pyykkii, millo moppaa, millo kädet vaan likaantuu jossai.

Viime viikonloppuna tuli muuten käytyy Mainzizza. Mainz oli oikein ihana kaupunki, se on nätti paikka. Siel oli jotkut kansainvälisyys festivaalit tms. Nähtii me ruottin lippu, mut missää sit ei ollukkaa ruottin kojua, olimme pettyneitä. Oisha sitä nyt voinu ruottii mennä sinne mokeltaa xD

Ompas muuten kiva kun sataseni oon jonnekin bittiavaruuteen laittanut. Siis kukahan sitä ei taas osannut saksalaista automaattia käyttää kun ekan kerran koetti nostaa rahaa. Sit nyt sen satasen minkä koetin nostaa, mutten sit osannutkaan oikein suomennella itelleni niitä automaatin juttui niin sain lähetettyy/ladattua johki, en tiedä mihin. Pitää tässä ottaa siitä Helenan avustuksella selvää jossai vaiheessa. Mutta onneks se on vaan 100e, siis se on melkei puolet mun palkasta, mut viime palkaks sain 300 eli kolmas osan siitä hävitin. Mut siis kohta ompi taas palkka päivä ja on tutoa käteistä täs sen verta laatikossa et selviää loistavasti. Parempi ois ollut jos palkan ois käteen saanut, musta se on sillo paremmas turvas ja paremmin on perillä siitä miten paljo rahaa sul on!

Niin ja hei mä olen Frankfurtissa ja täällä tapailen Leppävirran väkee xD No mut mukava sitä on kotipuolen tuttuikin tavata ja muutenkin saada uusia suomalaisia ystäviä. Nyt tiedän kaksi leppävirtalaista täältä Frankfurtin lähellä, et te loputkin tänne eksyneet niin ilmottautukaa xD.

Ihmiset vois sit kuulumisiaan kertoilla mulle myös!

v*tun hieno idea jopa melki 9-vuotiaalta pojalta pestä kiviä lavuaarissa. niin että plumps sinne meni muutama ja lavuaari vetää ihan helv*tin hienosti, niin ja pitää erittäin hassua kolinaa. pongahti kyl heti stressipisteet ainakin kahteensataan. toivon että se on ite ennen vanhempiaan taas kotona, ja et joku tietää mitä tälläsessä tilantees kuuluu tehä.

hienosti menee :D

niin ja ps. voin sitten vannoo etten ikinä halua omia lapsia. oon sanonu tän ennenkin mut nyt oon enemmän tosissani ku ikinä!

Ah sunnuntait on mun lempipäiviä. Tänäänkin taas nukuin puolille päivin ja perhe lähti jonnekin kylään. Eli koko talo mun koko päivän, saa vaan olla. Hiljaisuudessa, omassa rauhassa ja joo nörtittäen välillä. Tänään ohjelmassa kyllä varmaan parin CSI: Miamin ekan tuotantokauden jakson kattominen. Voin kokeilla saksalaisia duppauksia, mut eiköhä nuo tuun enkuks katottua ennemmin.

Heh, mää tulin Saksaan luomaa uusia ystävyyssuhteitakin. Noh oon mää paljo suomalaisia kavereita saanut, he kyllä ovat sitä suolaa täällä. Saa puhua kaiken mikä mieltä painaa ja voi vertailla kokemuksia jne. JA no hei, nyt kun mää sit Suomee lähen reissaa niin kai mää nyt jonnekin sohvanurkalle ympäri Suomee pääsen tyttöt teidän luokse? Ihana kun kaikki tulee vähä eripuolilta Suomea. Jos työ ette Saksaa ois tullut niin tuski myö missää muuallakaa ois tavattu!

Jos teitä on joku jossai vaihees vielä Frankfurtiin tai Frankfurt am Mainin lähelle, käymään tai asumaan niin voidaan koettaa tavata. Me ollaan puhuttu et lähdetään vähä täällä kiertelee Saksassa, et jos joku asuu jossai ja on valmis toimimaan meille vaikka oppaana niin sellainenkin ois ihan kiva. Sais ehkä enemmän irti kaupungeista sillä tavalla, eikä tarviis kauheesti käyttää aikaa eksymiseen.

Olipas eilen kielikoulua, ihana kun on jotain menoa viikolla, omaa menoa. Mutta no kielioppia, wtf! Niin siis no oonha mää kurssilla kolme eikä mulla nyt ekalla kerralla mitään ongelmia ollut ymmärtää mitään. Ainut vaan ettei tuota nyt jaksais aina pilkkua nussia. Tosin on tuo paljon kivempi nyt kielioppia käydä kun silloin joskus muinoin yläasteella. Ryhmästä vaan tuskin kovin monia kavereita saa kun tokihan siellä eturivissä istui kolme keski-iän paremmalla puolella olevaa miestä. Mutta tuntee itsensä sentään jopa päteväksi vaikka sanavarasto mulla ehkä uupuu hieman heistä. Kuukauden päästä ollaan tasoissa kun vaan itselleni saan sanat muistumaan päähän :P Nyt kyllä tuntuu niin siltä et haluaa kieltäkin oppia, jopa noita nominatiiveja ja akkusatiiveja. Tosin kotiin päästessä eka tokaisunihan oli: "Vitun kielioppia, saatana!" ottakaa ihmiset se huumorilla, olin hyvällä mielellä. Taidan olla vähä vaikeesti ymmärrettävä perheen mielestä, mutta emmää pahaa oo koskaa tarkoittanu.

Ihmiset kertokaa onko savolaisilla joku oma kiero huumorintajunsa? Musta alkaa vähän tuntua et se miten kotona on vetänyt kaiken ja läpällä menty eteenpäin ei toimi täällä. Se saa mut tuntumaan vaan tylyltä, tai jotani. Hei auttakaa nyt tosi, onko savolaiset vaikeita muista? vai onko mulla vaan joku ihme tapani tms.

Niih ja kun tätä päiväkirjaa luette kuitenkin niin varsinkin työ muut aupairit ois kiva kuulla tuntoja ja kokemuksia jne.

Voi kun täällä on mukavaa olla, ainakin vielä on lämmintä. Joo no ekan lenkkini tein tänään, tai no siis lenkki suklaata syöden, siis täydellistä. Mutta autossa se lyhyt matka (on se kävellenkin se sama 2,5km) tuntuu helpolta, mutta eihä sitä autossa ymmärrä et perskuta se koko matka on helkutan ylämäkeä. Onneksi tänäänkin varmaan ihan lämmin päivä, et mukavaahan se oli lenkkeille, minä muutenkin niin lenkki ihminen että. Tai joo oonha mä nimenomaan lenkki-ihminen, makkara. Onneks täällä ei ainakaan kilot karise, vähä tuntuu siltä tässä.

Mut nyt on tuo Frankfurt am Main nähty. Oli ihan kiva paikka, tosin lauantai niin hirveesti jengiä liikkeellä. Ens lauantaina uudestaan kavereiden kanssa. On niin ihana kun täs lähellä on muitakin suomalaisia aupaireja. Netti on niin ihanan kätevä kun tutustuu ihmisiin, tosin emmää nyt suomessa sopis parin sähköpostin jälkeen näkeväni jossain kaupungin keskustassa. Mutta täällä päin maailmaa tässä tilanteessa sehän on maailman luonnollisin asia :) Niin kiitollinen saa kyllä olla ettei tarvii itekseen täällä olla ja kun pääsee puhumaan puhumaan suomee samanikäisten seurassa. Ei tarvii ite kaikkee vaan miettiä päässää. Perheen kanssa kyllä menee hyvin mutta mikään ei voita kunnon rupattelua. Kun vaan tässä nyt vielä saksalaisiakin kavereita saisi.

Nyt mää tässä mietin et kumpi on se mun paikka Frankfurt vai Wiesbaden, no mutta minäpä päätän, se on siis molemmat. Molempi parempi ja riippuu aina et kumman suunnan kavereilla on vapaata samoihin aikoihin kun itellä :) Mut kummassakin paikassa on ne etunsa. Ja kumpaankin on helppo mennä, ajallisestikin suunnilleen sama.

Tässä nyt vaan sit kavereiden kanssa vois alkaa suunnittelee vähä saksan kiertely matkoja, et sais niitä tässä tehtyäkin ennen kun toiset lähtee jouluks tai sit maaliskuussa pois. Mullahan täällä vierähtää sinne heinäkuulle, ihana vaan (ainakin vielä). Ja no kyl täs varmasti muitakin kavereita vielä saa, ettei tarvii itekseen jäähä.

Et no Frankfurtin lähimaaston ihmiset, täällä ollaan! Tarttuu hihasta kiinni elikkäs laittaa kommenttia, jos innostaa tutustua.

Kun astui koneeseen, ei oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Lentokentällä sai hyvästellä äidin ja isän. Äiti kyynelehti, isä oli varstin totinen. Vaikeinta oli poikaystävän jättäminen, vielä kerran kunnon halaus ja hymyä naamalle. Mun seikkailu alkaa tästä.

Perheen kanssa yhdessä turvatarkastuksesta ja menoks. Lapset ainakin ovat minusta innoissaan, tyttö ja poika. Perhekin on oikein mukava, niin mukava. Kentällä tapetaan aikaa tunti, istutaan, katsotaan lasten perään ja sitten jonotetaan. Paljon ihmisiä, eikä ilmastointia, konekin myöhässä. Onneksi vain puolisen tuntia. Kone ilmaan ja matka sinne-jonnekin-josta-en-tiedä-mitään voi . Nousu istuen lasten välissä, heti aloittaen leikkimisen. "Joo nyt nää menee sen luo kylään" "Nyt nää menis vaikka lenkille" Ja vihdoin parin tunnin istumisen jälkeen kone laskeutuu, tavarat mukaan ja ulos. Autoon ja matkaan, pimenevään Saksan yöhön. Samalla kovasti tirkistellen miltä täällä näyttää, onko Saksa sellainen kuin kuvittelin, vai kuvittelinko sittenkään mitään. Ja sitten ollaankin "kotona". Laukku mukaan ja "omaan huoneeseen" Tänään mennäänkin vain nukkumaan.

Ja aamulla ylös täällä-jossain-josta-en-tiedä-mitään. Perheen kanssa aamupalalle. Käydään läpi vähäj asioita ja lähdetään matkaan. Kokoajan ahmien tietoa ja autossa istuessa maisemaa. Onneksi perhe on niin mukava ja suomea saa pälättää, ei tarvitse jäädä hiljaiseksi. Iltapäivällä vielä uimalaan, polskis ja molskis.

Noh sellaista oli tänne tuleminen. Nyt vielä katselen kuinka perhe toimii, tutkailen ja opettelen kuinka vaatteet tulee viikata, missä on imuri ja mitkä tavat täällä ovat. Lapsiin tutustun ja omaa paikaani etsiskelen. Ja kyllä, ei minun tarvitse olla koko ajan läsnä. NYt kun netin sain, niin aika ei käy pitkäksi. Kun vielä ystävystyn, sitten ei varmasti ole kun vain ikävä poikaystävää. Vuosi on lyhyt aika, ja toinenkin on lähdössä vielä armeijaan. Aika kuluu kyllä varmasti.

Mutta ystäviä suomestakaan en unohda, enkä tuttaviakaan. Muistakaahan ja kertokaahan juttuja sieltä päin!!!


täältä-jostain-johon-tutustun-enemmän-ja-enemmän