IRC-Galleria

Poliisi keskittyi vapun aikana näkyvään valvontaan ydinkeskustan sekä Kaivopuiston alueella. Poliisin tavoitteena oli näkyä juhlijoiden joukossa ja samalla ennalta estää katurauhaan liittyviä rikoksia ja häiriökäyttäytymistä.

Helsingin poliisi valvoi tehostetusti ja aiempaa tarkemmin lasten ja alaikäisten nuorten alkoholin käyttöön ja luvattomaan hallussapitoon. Pääasiassa alaikäisiltä juhlijoilta hävitettiin poisotettua alkoholia 54 litraa väkeviä ja 630 litraa mietoja alkoholijuomia.

Koulujen loppuminen kerää taas nuoria juhlimaan. Pitäisikö mielestäsi poliisin jatkaa silloin samalla linjalla?

Olen kevään mittaan selvitellyt useita juttuja, missä henkilö on kirjoittanut omasta elämästään tai lähipiiristään todella raflaavia tapahtumia. Keskustelupalstoilla, blogikirjoituksissa tai päivityksissä kerrotaan elämätarinaa, missä esimerkiksi isä on vuosia käyttänyt tytärtään seksuaalisesti hyväkseen ja pahoinpidellyt tai lähipiirissä hyväksikäytetään lapsia. Itsemurhalla uhkailu ja jäähyväiskirjeen tapaiset päivitykset ovat lähes viikottaista kauraa. Pahimmillaan ”elämäkokemuksilla” kilpaillaan ja joku pistää aina paremmaksi. Näiden tarinoiden sekaan hukkuu ne todelliset avunpyynnöt tai avuntarvitsijat.

Tällaiset kirjoitukset aiheuttavat lukijoissa huolta ja ahdistusta. He koittavat auttaa kirjoittajaa, mutta kokevat sen usein toivottomaksi yritykseksi.

Kirjoitettua uhkausta tai tarinan todellisuutta on hyvin vaikea arvioida. Poliisin on usein selvitettävä asiaa ja puututtava siihen tarpeelliseksi katsomillaan tavoilla, etenkin kun kyseessä on vakavampi rikos ja kirjoittaja on oletettavasti nuori henkilö. Suurin osa käsittelemistäni tapauksista ovat olleet keksittyjä tai todellisista tapahtumista väritettyjä. Syynä on ollut huomionhakuisuus, ajattelemattomuus ja jännityksen kaipuu. Positiivista on, että kirjoittajat ovat jälkikäteen ymmärtäneet asian laidan ja sen, että kaikki nettikirjoittelut eivät todellakaan ole totta, koska ovat itsekin pystyneet tarinoita keksimään :).

Tilitykseni pointti on siis se, että ihmiset miettisivät ainakin hetken, mitä kirjoittavat ja miksi. Seuraus tekaistusta tarinasta voi pahimmillaan olla vaikka se, että isä istuu poliisin kuulustelussa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Työn touhusta toivottelen teille iloista ja aurinkoista työväen juhlapäivää!

Kevät, aurinko ja mopojen pärinä. Mahtavuutta!
Nyt on kuitenkin tärkeä aika pysyä valppaana liikenteessä. Eilen autoillessa hyppäsi sydän kurkkuun, kun kolmion takaa eteeni kaarsi ihana pinkki purkkapalloa muistuttava moposkootteri. En tiedä huomasiko mopoilija erheensä, toivottavasti. Olkaapa siis varovaisia ja ottakaa autoilijat erityisen hyvin huomioon kaksipyöräiset kanssaliikkujat!

Mopo on kuljettajalleen vaarallisin moottoriajoneuvo: riski joutua vakavaan liikenneonnettomuuteen on yli kymmenkertainen henkilöautoon verrattuna. Viime vuonna liikenteessä kuoli kymmenen ja loukkaantui 1111 mopoilijaa. Heistä suurin osa oli nuoria. Tyypillinen onnettomuuspaikka on risteys.

Käykääpä tutustumassa täällä ja tykätkää:
https://www.facebook.com/elakoon

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on selvittänyt raiskausrikosten viimeaikaista rangaistuskäytäntöä, rikollisuuden muutoksia sekä tapausten oikeuskäsittelyä eri viranomaisportaissa. Selvitys löytyy kokonaisuudessaan täältä: http://www.om.fi/Oikeapalsta/Haku/1330603001020

Laki porrastaa raiskauksen kolmeen törkeysasteeseen. Teoista tuomittavat rangaistukset vaihtelevat teonpiirteiden mukaan muutaman kuukauden ehdollisista vankeusrangaistuksista 6-7 vuoden ehdottomiin tuomioihin.

Perustunnusmerkistön (RL 20:1) mukaisen rikoksen (raiskaus) tilastollinen keskirangaistus on noin kahden vuoden mittainen ehdoton vankeus. Vajaa kolmannes tuomitaan keskimäärin puolentoista vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja joka seitsemäs ehdollisen vankeusrangaistuksen ja yhdyskuntapalvelun yhdistelmään. Törkeän raiskauksen (RL 20:2) keskirangaistus on 3-4 vuotta vankeutta ehdottomana. Lievin tekomuoto, pakottaminen sukupuoliyhteyteen (RL 20:3) johtaa tavallisimmin hieman alle vuoden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Joka kuudes tekijä tuomitaan keskimäärin runsaan vuoden mittaiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Rangaistuslajin valintaan ja rangaistuksen pituuteen lähemmin vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa tekijän aikaisempi rikollisuus, rikoksen tekotapa ja seuraukset, teon suunnitelmallisuus, aseen käyttö, tekijöiden lukumäärä, tekijän ja uhrin välinen suhde, sekä uhrin ominaispiirteet.

Raiskausrikokset rinnastuvat rangaistuksiltaan vakavimpiin väkivaltarikoksiin. Törkeän raiskauksen rangaistukset vastaavat tapon yrityksestä tuomittuja rangaistuksia. Raiskauksen perusmuodosta langetetut rangaistukset ylittävät vuorostaan jonkin verran törkeän pahoinpitelyn rangaistustason.

Ehdottomien vankeusrangaistusten osuus näyttää Suomessa olevan jonkin verran muita Pohjoismaita alempi, mutta keskipituus joko hieman korkeampi tai samalla tasolla.

Rangaistuskäytännöt kiristyneet runsaan 10 vuoden aikana

Raiskauksista tuomitut rangaistukset kiristyivät 1990-luvun jälkipuoliskolla noin puolella vuodella. Muutos oli yhteydessä vuonna 1999 toteutettuun lainmuutokseen. Tuomioistuinkäytäntö on pysynyt 2000-luvun puolella vakaana, joskin keskirangaistuksissa on havaittavissa hienoista nousua. Kaikista seksuaalirikoksista vankilassa suoritettavien vankeusrangaistusten pituus on kasvanut 2000-luvulla neljänneksellä. Vuonna 2009 seksuaalirikoksista tuomittujen vankien suoritettavana oli kaikkiaan 300 vankeusvuotta; vuonna 1998 suoritettavia vuosia oli vielä 150.

Raiskausten tietoon tulo tehostunut

Viranomaisten tilastoimien raiskausrikosten lukumäärät ovat kaksinkertaistuneet viimeisen 10 vuoden kuluessa. Taustalla ovat ennen kaikkea ilmoitusherkkyyden kasvu ja syyteoikeutta laajentaneet lainmuutokset. Myös entistä useampi rikos etenee poliisilta syyttäjälle syytetoimia varten.

Raiskausrikosten keskimääräinen kokonaiskäsittelyaika tekopäivästä tuomioon oli puolitoista vuotta vuonna 2008. Aika on selvästi pidempi kuin väkivaltarikoksissa yleensä, mutta lyhyempi kuin talousrikoksissa. Raiskausrikoksen kokonaiskäsittelyajat ovat olleet 2000-luvulla tasaisessa kasvussa. Tämä muutos koskee kaikkia rikoksia.

Rikoksista valtaosa tuttujen välisiä

Selvä valtaosa rikoksista tapahtuu toisensa jo ennestään tunteneiden osapuolten välillä. Joka kolmas rikos tehtiin parisuhteessa. Kuudennes rikoksista oli uhrilleen ennestään tuntemattoman tekijän tekemä. Valtaosa rikoksista tapahtui tekijän tai uhrin asunnossa. Joka kuudes rikos tehtiin ulkosalla. Joka kolmas tuomittu oli kansalaisuudeltaan ulkomaalainen.

Uhrille suoritettavien korvausten taso vaihtelee 3 000 ja 12 000 euron välillä

Raiskausrikosten yhteydessä tekijä määrätään säännönmukaisesti maksamaan uhrille korvauksia haitasta ja rikoksella aiheutetusta kärsimyksestä. Kokonaiskorvausten mediaani on 6 000 euroa. Sukupuoliyhteyteen pakottamisesta maksettavaksi määrätty keskikorvaus on 3 000 euroa, raiskauksesta määrätty korvaus 5 000 euroa ja törkeästä raiskauksesta määrätty 12 000 euroa. Korvaus suoritetaan ensivaiheessa valtion varoista, jolloin uhrille maksettava summa voi jossain määrin poiketa tuomioistuimen määräämästä. Korvaukset ovat linjassa henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten kanssa.

Jo tehty lainmuutos tullee lisäämään raiskaustuomioiden lukumääriä

Raiskauksen tunnusmerkistön soveltamisalaa laajennettiin lainmuutoksella vuonna 2011 siten, että sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa katsotaan kaikissa tilanteissa raiskausrikokseksi. Uusien tunnusmerkistöjen soveltamiskäytännöstä ei vielä ole saatavilla tietoa. Tutkimusaineiston perusteella lähivuosina on joka tapauksessa odotettavissa raiskauksiksi nimettyjen rikosten merkittävä lukumääräinen kasvu, joka tulee näkymään myös tuomiotilastoissa.

Perjantaina 13. huhtikuuta vietetään valtakunnallista Tapaturmapäivää. Tapaturmapäivän teemalla Ennakoi, etteivät jäisi viimeisiksi sanoiksi kiinnitetään huomiota arjen tilanteisiin, joissa hetken harkinnalla voi olla suuri merkitys.

Käy ehdottamassa kuolemattomia viimeisiä sanoja Tapaturmapäivän Facebook-sivuilla. Parhaita ehdotuksia käytetään ensi vuoden kampanjassa.

Yli kymmenen vuotta Roballa jäi taakse ja nyt olemme Pasilassa. Muutto sujui hämmästyttävän hyvin ja kaikki tavarat löysivät suoraan oikeaan huoneeseen. Nyt on koneetkin asennettu ja yhteydetkin pelaa. Meidän ryhmällä on valoisa työhuone ja onhan se mukavaa, kun kaikki on remontoitu siistiksi. Aamukahvia en ole vielä juonut, joten seuraava haaste onkin löytää kahvihuone :). Makoisaa pääsiäisen aikaa teille kaikille!

Lapsiasianvaltuutettu Maria Kaisa Aula on kirjoittanut blogikirjoituksen otsikolla: "Voiko poliisilla olla huivi?" Kirjoituksessa oli pohdittu asiaa uskonnon, identiteetin ja tasa-arvon pohjalta.

http://www.lapsiasia.fi/blogi/-/blogs/voiko-poliisilla-olla-huivi

Poliisin virkapukuasiassa ei kuitenkaan ole kyse uskonnosta, kulttuurista tai tasa-arvosta. Jokaisella virkapukuvelvollisella poliisimiehellä on oltava sisäasiainministeriön poliisin virkapuvusta antaman asetuksen 2 §:ssä tarkoitettu palvelusvarustus, tehtävien mukaiset virkavaatteet sekä virkavaatteiden kanssa käytettävät edellä mainitussa asetuksessa tarkoitetut pukineet. Virkapukineiden käyttö siviiliasusteiden kanssa on kielletty.

Yleinen käytäntö on myös se, että naiset pitävät pitkät hiukset kiinni kenttätehtävissä ja itse pidin myös kynnet lyhyenä, vaikka pidänkin pitkistä kynsistä. Näissä asioissa on kyse työturvallisuudesta, joka menee oman identiteettini ylläpitämisen edelle.

Suomessa on yhä erittäin vähän ulkomaalaistaustaisia poliiseja, vaikka poliisijohto on jo pitkään toivonut heitä palkkalistoilleen. Helsingissä käynnistyi syyskuussa kolme kuukautta kestävä valmennuskurssi, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajille valmiuksia hakea turvallisuusalalle, kuten vartijan, palomiehen tai poliisin tehtäviin.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/10/maahanmuuttaja_yha_harvinaisuus_univormussa_2927039.html

Mitä ajatuksia asia teissä herättää? Etenkin, jos olet maahanmuuttaja, olisi hyvin mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Jos et halua niitä julkisesti kertoa, laita yksityisviestiä tai sähköpostia jutta.antikainen@poliisi.fi

Olen saanut useita yhteydenottoja netissä kuvan kera leviävästä pedofiiliviestistä. Viestissä kehoitetaan jakamaan tietoa eteenpäin, jotta saadaan pedofiilit sinne minne kuuluvatkin. Tällaisten viestien jakamisessa liikutaan kuitenkin hyvin heikoilla jäillä. Jos jaettu materiaali itsessään täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, tulee kyseeseen jokaisen jakajan osalta oma itsenäinen kunnianloukkausrikos. Ei siis ole oleellista, vaikka joku muukin olisi jakanut kyseistä materiaalia. Törkeäksi kunnianloukkauksen tekee se, että tieto levitetään joukkotiedotusvälineen esimerkiksi netin kautta tai muuten toimitetaan tieto lukuisten ihmisten saataville.

Poliisi ei normaalisti julkista rikoksesta epäillyn nimeä. Julkisuuslain mukaan tällaiset tiedot ovat salassa pidettäviä viranomaisten asiakirjoja, jotka tulevat julkisiksi kun asia on ollut oikeudessa tai jätetty sikseen. Rikoksesta epäillyn nimen tai hänen kuvansa saa antaa julkisuuteen vain, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, epäillyn kiinni saamiseksi tai muusta erittäin painavasta syystä. Jos tällainen erittäin painava syy on olemassa, poliisi voi pyytää tiedotusvälineitä julkistamaan tietyn etsintäkuulutetun nimen ja kuvan. Kyseessä on tällöin yleensä vaarallinen henkilö, josta ihmisiä halutaan varoittaa.

Etsintäkuulutettujen nimien julkaisemista rajoittavat myös tiedotusvälineiden omat eettiset säännöt ja Julkisen sanan neuvoston linjaukset. Niiden mukaan rikoksesta epäillyn nimen saa julkistaa vain silloin kun huomattava yleinen etu sitä vaatii. Yksityishenkilöille poliisi ei anna tietoja etsintäkuulutetuista.

Helsingin poliisilaitoksessa myllää organisaatiomuutos ja meidän ryhmämmekin kokoonpano muuttuu. Mane on lähtenyt kohti uusia seikkailuja, mutta onneksi saamme hänen tilalleen muutaman viikon kuluttua uuden innokkaan kaverin.

Ensi viikon aikana muutamme Pasilaan ja olemme siksi vain satunnaisesti tavoitettavissa. Muutto aiheuttaa sen verran hässäkkää, että vastaukset tulevat varmuudella viivästymään. Suosittelenkin etsimään vastauksia ensin kotisivulta www.poliisi.fi/nettipoliisi

Vankeinhoidossa on toteutettu vuodesta 1999 seksuaalirikoksista ehdottomaan vankeuteen tuomituille tarkoitettua toimintaohjelmaa (Sex Offender Treatment Programme, STOP). Kävimme eilen Riihimäen vankilassa, missä psykologi Heikki Takkunen ja STOP-ohjaaja avasi meille ohjelman sisältöä, tarkoitusta ja sillä saavutettuja tuloksia. Saimme myös mahdollisuuden keskustella erään seksuaalirikoksesta tuomitun kanssa. Vierailu oli ammatillisesti erittäin opettavainen ja antoisa.

STOP-ohjelmaan osallistuminen on vapaaehtoista ja siihen voi hakea kaikista Suomen vankiloista milloin tahansa. Ohjelman kokonaiskesto on 8 kk, joten siihen hakevalla vangilla tulee jäljellä olevaa rangaistusaikaa olla vähintään sen verran. Myös hakijan seksuaalirikoksen uusimisriskin täytyy olla sopiva kyseiseen ohjelmaan.

Ohjelman keskeiset sisällöt ovat:
- Seksuaalirikoksiin liittyvien ajatus- ja toimintamallien tiedostaminen ja työstäminen

- Uhreille koituvien haittojen kognitiivinen ja kokemuksellinen tiedostaminen

- Rikoksettoman elämän oleellisimpien taitojen ja keinojen opettelu ja harjoittelu.

Ryhmätyöskentelyn aikana ryhmässä on 7-8 ryhmäläistä sekä kaksi STOP-ohjaajaa. Ryhmissä on erilaisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneitä. Jokainen ryhmäläinen käy läpi omat seksuaalirikoksensa istunnoissa ja niitä käsitellään eri näkökulmista. Vankien mielestä vaikuttavimmat jaksot ohjelmassa ovat uhrien kertomuksien läpikäyminen ja rooliharjoitukset uhrin näkökulmasta.

Uusintarikollisuuteen vaikuttaminen on ollut keskeinen rikosseuraamusalan tavoite 1990-luvun lopulta lähtien. STOP-ohjelman vaikuttavuus uusintarikollisuuteen on hyvin lupaava. Harmillista on kuitenkin se, että koska useimmiten tuomio perusmuotoisesta hyväksikäytöstä on ehdollinen, ja vaikka se olisikin ehdoton, tuomio on niin lyhyt, ettei tekijällä ole mahdollisuutta osallistua kuntoutukseen. Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole tarjolla tekijäkohtaista ennalta ehkäisevää apua tai seksuaalirikollisille suunnattua vankilan ulkopuolista hoitoa.

Tuomiotansa suorittavan vangin mielestä STOP-ohjelmalla on pystytty vaikuttamaan hänen ajatusmaailmaansa ja hän on oppinut ymmärtämään tekojensa vaikutukset uhriin. Mielenkiintoista oli, että henkilö oli ennen ehdotonta tuomiotaan saanut sakkorangaistuksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta hän kertoi, ettei sillä ollut ollut mitään vaikutusta hänen käyttäytymiseensä. Hän olisi toivonut, että olisi tuomittu vaikka yhdyskuntapalvelusta ja sen aikana hänelle olisi tarjottu esimerkiksi kuntoutusta. Koska sakkotuomiosta ei kukaan saanut tietää, se ei aiheuttanut myöskään sosiaalista painetta.

Ohjelma on auttanut myös ymmärtämään rikokseen johtaneita syitä ja antanut valmiuksia tulevaisuudessa rikoksettomaan elämäntapaan. Hän toivoi pääsevänsä koevapauteen ja oli varma siitä, ettei tule vapauduttuaan uusimaan rikoksiaan. Vankilassa ei ole hänen mukaansa mukavaa istua seksuaalirikoksesta tuomittuna, eikä senkään vuoksi aio palata.

Meidän ryhmälle jäi erittäin positiivinen kuva STOP-ohjelmasta ja sen vaikuttavuudesta. Toivottavasti lähitulevaisuudessa kuitenkin järjestettäisiin ennalta ehkäiseviä toimia myös tällä saralla.