IRC-Galleria

Chandogya-upanisad, osan 6 kappale 12. Svetaketu jatkaa opintojaan itsen olemuksesta.


—o)O(o—


1. "Hae tuolta minulle pyhän fiikuspuun hedelmä."
"Tässä on, isä hyvä."
"Riko se."
"Näin rikottu, isä hyvä."
"Mitä siinä näet?"
"Nämä siemenet, häviävän pienet."
"Riko niistä yksi."
"Näin rikottu, isä hyvä."
"Mitä siinä näet?"
"En mitään, isä hyvä."

2. Isä sanoi: "Poikani, se hienojakoinen ydin jota et siinä näe, juuri siitä ytimestä tämä suuri pyhä fiikuspuu on olemassa."

3. "Usko tämä, poikani. Se, joka on tämä hienojakoinen ydin, siinä kaikella olevalla on itsensä. Se on totuus. Se on itse, ja sinä, Svetaketu, olet se."
"Hyvä isäni, kerro minulle vielä lisää," sanoi poika.
"Näin olkoon, lapseni," isä vastasi.


—o)O(o—