IRC-Galleria

Tietoisuuteni aarniometsän siimeksessä eilen samoillessani törmäsin ihmeelliseen, ambrosiankaltaisia hedelmiä notkuvilla oksillaan kantavaan puuhun. Kuin loitsijain keisarin lumoamana keskeytyi meditaationi, istuin ja aloin kirjoittaa. Viiden tunnin antoisa uppoutuminen toi muassaan seuraavan kirjoitelman tästä kohtaamastani puusta.


—o)O(o—


• Caitanya-puu ja pyhän rakkauden hedelmät •
Tämä ote Sri Caitanyan Caitanya-caritamrita –nimisestä elämänkerrasta kertoo vertauskuvallisesta puusta jonka rungoksi Caitanya itse kasvaa, jonka puutarhuri hän on, ja jossa hänen kasvattamansa ja jakamansa ambrosiankaltaiset pyhän rakkauden hedelmät kypsyvät.
http://www.klimtemppeli.com/kirjallisuus_fi.html#Sri_Caitanya


—o)O(o—


Herra sanoi, ”Nimeni on Visvambhara, maailmain ylläpitäjä. Jos pyhällä rakkaudella maailman täytän, toteutuu nimeni tarkoitus.”
Näin pohtien herra ryhtyi puutarhurin toimiin, alkoi puutarhan valmistelun Navadvīpassa. Sri Caitanya, puutarhuri, toi maailmaan antaumuksen toivepuun sen istuttaen, sitä toiveensa vedellä kastellen.

...

Kuten fiikuspuun joka oksalla kasvaa hedelmiä, näin antaumuksen puu täyttyy hedelmillä kauttaaltaan. Nämä päärungon oksiin ja oksanhaaroihin kasvaneet pyhän rakkauden hedelmät kukistavat ambrosian. Näitä kypsiä pyhän rakkauden hedelmiä, makeita kuin nektari, jakoi puutarhuri Caitanya niistä maksua ottamatta.

Eivät riittäisi kolmen maailman kaikki rikkaudet ja jalokivet yhdessä korvaamaan yhden hedelmän arvoa. Pyydettiin niitä tai ei, olivat vastaanottajat kelvollisia tai eivät, tätä lainkaan pohtimatta hän niitä antoi. Yhteenliitetyin käsin tämä puutarhuri niitä joka suuntaan sinkosi, sylillinen toisensa jälkeen, nauroi ja riemuitsi köyhien niitä poimiessa ja syödessä.

...

Kuka missä tahansa lahjoittaakin pyhän rakkauden hedelmän, tulevat ihmiset kaikki hullaantumaan hedelmää maistaessaan. Huumaajista suurinta, pyhän rakkauden hedelmää, syövät he vatsansa täydeltä, hullaantuvat joka ikinen, nauravat, tanssivat, laulavat. Kuka maassa kieriskelee, kuka lujaan ääneen jylisee — tämän nähdessään puutarhuri autuaana nauraa.

Näitä pyhän rakkauden hedelmiä syö tämä puutarhuri ja on siksi alati hullaantunut, valloissaan, kuin lumottuna. Kaikki kansat hän teki itsensä kaltaiseksi, pyhästä rakkaudesta hullantumatonta väkeä ei missään nähty. Jotka aiemmin pilkkasivat humalaisiksi kutsuen, myös he hedelmiä syödessään tanssivat, sanoivat, ’Mainiota! Mainiota!’.

...

Koko teksti: http://www.klimtemppeli.com/kirjallisuus_fi.html#Sri_Caitanya


—o)O(o—