IRC-Galleria

Eräs ystäväni kyseli Shivalleen mantroja ja rukouksia. Tällaiset pengoin esiin ja käänsin.

. . . . . . . . . .


Ensimmäisenä ja itselleni läheisimpänä pulpahti mieleen Gopisvara Shivan rukous. Gopisvara on Shiva, joka tuli Vrindavanaan ja omaksui paimentytön hahmon osallistuakseen Radhan ja Krishna Rasa-tanssiin. (Onko tuttu teema?) Tapahtuman jälkeen hän jäi itsensä Shivan hahmoisena vartioimaan Rasan areenaa; tämä Shivan hahmo on meille täällä Vrindavanassa kaikkein tutuin.

Mukaan audiot ettei mene kieli solmuun, ja että saat melodiasta ajatuksen.


-o)O(o-


vṛndāvanāvani-pate jaya soma soma-
maule sanandana-sanātana-nāradeḍya |
gopīśvara vraja-vilāsi yugāṅghri-padme
prītiṁ prayaccha nirupādhi namo namas te ||

"Oi Vrindavanan maan suojelija! Ylistys sinulle, Soma, hiuksissasi kuunsirppi, jota palvovat Sanandana, Sanatana, Narada ja muut tietäjät. Oi Gopisvara! Suo minulle tahraton rakkaus kahden Vrajan rakastavaisen lootusjalkoja kohtaan — kumarrus jälleen sinulle!"

http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/vrindavanavani-pate_128kbps.mp3


-o)O(o-


Jos pidempää hymniä kaipaat, laitan tähän mukaan myös Sivastakan, Shivalle laaditun kahdeksan rukouksen hymnin.


-o)O(o-


Sri Sivastakam

http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/sivastakam_128kbps.mp3

namo namas te tridaśeśvarāya
bhūtādi-nāthāya mṛḍāya nityam |
gaṅgā-taraṅgotthita-bāla-candra-
cūḍāya gaurī-nayanotsavāya || 1 ||

"Kumarrus, kumarrus sinulle, 30 jumalan mestari, kaikkien olentojen mestari, myötätuntoinen, jonka päätä koristaa alati Gangesin aalloista noussut kuunsirppi, joka olet juhla puolisosi Gaurin silmille..."


sutapta-cāmīkara-candra-nīla-
padma-pravālāmbuda-kānti-vastraiḥ |
sunṛtya-raṅgeṣṭa-vara-pradāya
kaivalya-nāthāya vṛṣa-dhvajāya || 2 ||

"... joka pukeudut sulan kullan, kuun, sinisen lootuksen, korallin ja monsuunipilvien värisiin vaatteisiin, joka suot kauniin tanssisi riemulla täyttymyksen parhaiden toiveiden, sinulle vapautuksen valtiaalle, jonka lippua koristaa härän symboli..."


sudhāṁśu-sūryāgni-vilocanena
tamo-bhide te jagataḥ śivāya |
sahasra-śubhrāṁśu-sahasra-raśmi-
sahasra-sañjittvara-tejase'stu || 3 ||

"... joka nektarisäteisen kuun, auringon ja tulen silmilläsi hälvennät pimeyden, joka tuot maailmaan hyvän tahdon, jonka mahti kukistaa tuhansin kerroin tuhannet kuut ja tuhannet auringot..."


nāgeśa-ratnojjvala-vigrahāya
śārdūla-carmāṁśuka-divya-tejase |
sahasra-patropari saṁsthitāya
varāṅgadāmukta-bhuja-dvayāya || 4 ||

"... jonka hahmon valaisee käärmeistä parhaan loiste, joka olet tiikerintaljaan pukeutunut, jumalaista hohdetta täynnä, joka olet asettunut tuhannen terälehden päälle, jonka käsiä koristavat hohtavat rannerenkaat..."


sunūpurārañjita-pāda-padma-
kṣarat-sudhā-bhṛtya-sukha-pradāya |
vicitra-ratnaugha-vibhūṣitāya
premānam evādya harau vidhehi || 5 ||

"... jonka punertavia lootusjalkoja kauniisti koristavista tiu'uista tippuva nektari tuo iloa palvelijoillesi, jota koristavat monenlaiset kirjavat jalokivet — anna minulle pyhä rakkaus Haria kohtaan!"


śrī-rāma govinda mukunda śaure
śrī-kṛṣṇa nārāyaṇa vāsudeva |
ity ādi-nāmāmṛta-pāna-matta-
bhṛṅgādhipāyākhila-duḥkha-hantre || 6 ||

"... 'Sri Rama! Govinda! Mukunda! Sauri! Sri Krishna! Narayana! Vasudeva!' — joka olet kaikkien näiden nimien nektarin juonnin huumaamista mehiläisistä paras, sinä murheiden hälventäjä..."


śrī-nāradādyaiḥ satataṁ sugopya-
jijñāsitāyāśu-vara-pradāya |
tebhyo harer bhakti-sukha-pradāya
śivāya sarva-gurave namas te || 7 ||

"... jolta Sri Narada ja muut tietäjät alati luottamuksella tiedustelevat, sinä toiveiden joutuisa täyttäjä, joka suot Harin antaumuksen ilon — kumarrus sinulle Siva, jokaisen gurulle!"


śrī-gaurī-netrotsava-maṅgalāya
tat-prāṇa-nāthāya rasa-pradāya |
sadā samutkaṇṭha-govinda-līlā-
gāna-pravīṇāya namo'stu tubhyam || 8 ||

"... joka olet Sri Gaurin silmien hyväenteisyyden festivaali, hänen elämänsä valtias, pyhän rakkauden sulomaun suoja, joka olet etevä alati Govindan leikeistä laulamaan, olkoon kumarrukseni sinulle."


etat śivasyāṣṭakam adbhutaṁ mahat
śṛṇvan hari-prema labheta śīghram |
jñānaṁ ca vijñānam apūrva-vaibhavaṁ
yo bhāva-pūrṇaḥ paramaṁ samādaram || 9 ||

"Joka täynnä tunnetta ja suurella rakkaudella tämän mahtavan ja hämmästyttävän Sivan kahdeksan säkeen hymnin kuulee, hän saavuttaa pian sekä pyhän rakkauden Haria kohtaan että henkisen tiedon, sen oivalluksen ja ennennäkemättömän mahdin."


-o)O(o-

Monsuunin tällä kertaa ilmeisesti ollessa ihan oikeasti alullaan saderyöpyt ovat muovanneet uuteen, uljaaseen uskoon kylän syrjäisemmät tiet, ne hiekasta ja savesta kasautuneet maailman kaunistukset. Pimeällä niitä myöten on mukava talsia, saavat jalat nilkkoja myöten mutakäsittelyn lipsahdus lipsahdukselta.

Kotioven avatessani vierasistuimella kököttää minua odottamassa ystäväni hullunkurinen sammakko. Kyllä sammakko, juuri sinua varten sen siihen lattialle laitoin, eipä täällä juuri muita vieraita näy. Ja parempi näillä näkymin näin, en jaksa joutavia kurnutella sosiaalisen elämän nimissä. Syö energiaa, heittää sitä hukkateille. Energia on käytettävä joko itsensä tai muiden kohottamiseen, sitä ei sovi törsätä tyhjyyteen.

Sammakko onkin täällä asustellut jo useamman kuukauden. En ole sitä enää ulos jaksanut kärrätä, kun on kerran oppinut olemaan hyppimättä öisin päälläni. Oletettavasti syö lattialla vaeltelevia ötököitä elääkseen. Hyvä että talossa joku siivoaa, kun ei itsellä aina ajatus riitä.

Ja herra sammakosta (vai onko lie rouva, en minä näitä ymmärrä) vielä kuva: Madhava

Eilisyönä, ilmeisesti kokolailla tarkalleen keskiyön kellonlyömällä ykkosmyrskyn pauhatessa taustalla ja pimentäen koko kylän sähköistä, yllättävän inspiraationkipinän myötä sai alkunsa työni Brahma-samhitan, kryptisen ja mystisen, erittäin mielenkiintoisen tekstin parissa. Myöhemmin astrologiseen kalenteriini vilkaisin, näemmä oli vielä hetki, jolloin planeetat ovat Amrita-yogassa, eli jolloin jumalten ajattomat ambrosian katseet vallitsevat ihmismaailman yllä. Vaikutti lähtevän hyvälle alulle, sen kanssa hääräsin kunnes loppuivat mehut akustani. Siitä asti ovatkin sähköt poikki lähes koko ajan olleet.


~o)O(o~


"Vaeltaessaan kautta Etelä-Intian, Śrī Caitanya toi mukanaan löytämänsä Brahma-saṁhitāna tunnetun muinaisen kirjoituksen, jonka johtopäätöksiä tämä piti vertaansa vailla olevina. Tämä mystinen teos kuvaa luomisen periaatteita, luojajumala Brahmān valaistumista ja tämän viisauden täyttämää hymniä Govindalle, kaikkien syiden juurisyylle."


~o)O(o~


Monet kryptisistä säkeistä eivät tule aukeamaan ilman mukaan laadittuja selvennyksiä. Niitä ei vielä ole kirjoitettu.


”Korkein jumaluus on ikuisen, tietoisen ja autuaan hahmon omaava Kṛṣṇa, aluton ja alkuperäinen Govinda, kaikkien syiden juurisyy.” (1)

”Hänen rajattomasta jakaumastaan on ilmentynyt tuhatterälehtisenä lootuksena korkein maailma, Gokula, jonka mykiössä hänen asuinsijansa on.” (2)

”Mykiössä on mahtava kuusikulmainen mystinen kuvio, jonka keskustan timantin kuudessa kulmassa ovat kuusiosaisen mantran osat sekä maskuliini ja feminiini periaate. Tässä kāma-bījān yhdistyneessä, omassa loistossaan ilmentyneessä mantrassa ovat varmastikin pyhän rakkauden autuus, suurin autuus ja jumalrakkauden sulomaku läsnä. ” (3)

”Sen heteet ovat hänen monet ilmentymänsä, sen lehdillä jumalattaret.” (4)

”Sitä ympäröi hämmästyttävä, nelikulmainen Śvetadvīpana tunnetu paikka, jonka neljässä kulmassa ovat neljän jumalhahmon neljä asuinsijaa. Näissä ilmenevät neljä ihmiselämän arvoa neljine syineen. Ylös ja alas sekä pää- ja väli-ilmansuuntiin on pystytetty kymmenen kolmikärkeä. Näissä asuinsijoissa ovat kahdeksan jalokiveä ja kahdeksan täydellistymää, näitä ympäröivät mantran hahmoisina kymmenen suunnan vartijat. Kaikkialla loistavat sekä tummat, kultaiset, punaiset ja valkoiset seuralaisista parhaat että eri hämmästyttävät jumalaiset mahdit.” (5)

”Tämä on loisteen täyttämä jumaluus, ikuinen autuus, korkeinta korkeampi; tämä itsessään riemuitseva ei ole kanssakäymisessä aineellisen luonnon kanssa.” (6)

Tältä päivältä jäävät tarinoinnit väliin...

Takana täyden päivän mittainen reissu. Näillä kolmipyöräisillä Intian moottori-riksoilla ensin tunti Mathuraan (suurin lähialueen kaupunki) toteamaan että se yksi ainoa putiikki jota varten sinne menin oli suljettu, sieltä edelleen Vrindavanan kaupunkiin tapaamaan erästä vanhaa herrasmiestä, joka julkaisee isänsä kokoamia pyhimysten elämänkertoja, ja jonka nettisivuprojektiin joskus vuonna kuusi erään kiemuran kautta sotkeuduin.

Kuumuudessa ympäriinsä päristely kehnosti jousitetussa ajoneuvossa ja siihen yhdistetty käytännön asioiden setvintä vievät mehut niin kehosta kuin mielestäkin, aivotyölle ei tuppaa enää päivän päätteeksi staminaa riittämään.

Illan meditaatioon luvassa Tratak-harjoitusten seuraava evoluutiovaihe, silmäluomien sisäpintojen lähitarkastelua vähässä valaistuksessa ja kokolailla lepoasennossa levällään.

Näin ajatuksin freesiin huomiseen.

Kuvitettu versio allaolevasta löytyy seuraavasta osoitteesta: http://www.klimtemppeli.com/blog_54_vaellus_rauhaan_-_osa_1_tulisten_hiilten_taival_fi.html


—o)O(o—


Kokonaisuudessaan en aio viimeisten viiden päivän tapahtumia tilittää. Jos vaikka haluaisinkin, sanat eivät tee kokemuksille oikeutta, eivät liioin monet kokemukset ole julkiseen päiväkirjaan raapustettavaa tarinaa. Sen suuremmitta selityksittä asiaan.

Lähtöä edeltävä ilta venyi liian pitkälle aamuun, ja sitä myötä myös liikkeelle lähtö aamukymmenen pintaan. Mukaan pakolliset: pieni puuvillapyyhe, suuri viltti ja pienempi shaali (joka sidottuna toimii kassina edelliselle), muki, metalliastia ja kangaspussukka almuille, alttariltani pyhä Krishna-kivi (Madhava), tämän palvontaan ja koristuksiin palanen vaaleaa savea ja pieni purkki tulasi-kasvin lehtiä, pieni rituaalivesiastia, litran vesipullo, kokoamani hymnivihkonen ja tietty mietiskelyhelmeni. Kevyesti matkaan! Tosiasiassa ihminen ei tarvitse enempää kuin voi helposti mukanaan kantaa.


—o) MATKAAN (o—

Kassit olalle ja tien päälle. Matkaa Varsanaan oli taitettavana ensin viisi kilometriä Govardhanan kylälle, sitten sieltä lähtevää tietä 20 kilometriä perille. Matkan itsensä opetus kiteytyy kokolaillla seuraavaan: "Tie rauhaan kävellään tulisten hiilten yli."

Vaikka olikin Radha antanut pilvet taivaalle ja tuulenvireen — ja kiitos niistä, paastopäivän vaellukset kuluttavat aimo annoksen nestettä — satunnainen auringon porotus riitti keskipäivän aikaan asfalttitien mainittavaan lämpiämiseen. Paljain jaloin siis liikkeellä, pyhää maata en kengät jalassa tallaa. Meni matkalla aurinko ja käräytti nenän ja vasenta käsivarttakin, outoa — tätä ei ole tapahtunut aikoihin, ei edes vähintään yhtä kuumassa touko-kesäkuussa, jolloin kiersin Govardhana-kukkulaa (21 km) toisinaan kerran, toisinaan kahdesti päivässä.

Ensimmäisen Govardhanan jälkeisen kymmenkilometrisen jälkeen istahdin tien varrelle suuren Banyan-puun varjoon jalkojani lepuuttamaan; tien kunto oli päässyt kokolailla rapistumaan, lämmin asfaltti nakersi tuttuun tapaan paatuneita jalkapohjiani. Mutta tämä oli ollut tien parempi puolisko — jäljellejäävällä kymmenkilometrisellä nimittäin asfaltin sidosaine oli lähes kokonaan kadoksissa, jättäen jäljelle ainoastaan teräväreunaiset, jämäkästi paikallaan seisovat pienet kivet.

Liftaamaan ala en, kerran kävellen liikkeelle lähdettyäni — itsekuri vahvistaa luonnetta. Joka askel lujittaa mieltä, rauettaa psyykeen, kehon ja sielun keskinäistä riippuvuutta, oikein otettuna myös pehmentää sydäntä. Kävellessä mietiskelystä ajatukset varastavaan jalkapohjien tuskaan löytyy balsamia eräästä pranayama-hengitystekniikasta, joka nostaa noin 90% tietoisuudestani anahata-sahasrara -alueelle (sydämestä päälakeen), jättäen alaruumiiseen kevyen tiedostamisen aistinnan vailla häiriön voimaa. En tiedä löytyykö joogan oppikirjoista näin sovellettuna, monet tekemäni harjoitukset ovat kokolailla intuitiivisia. Eivät nämä ole suoranaisia bhaktin tien harjoituksia, mutta moniin tilanteisiin hyödyllisiä tekniikoita.

Jalkapohjani olivat seuraavana aamuna kokolailla hellät... Jotkut joogit pyrkivät myös kehonsa täydellistämiseen ja siitä lähes kuolemattoman tekemiseen, toiset sen sivuuttaen suoraan kehon ja mielen kahleista irtautumiseen. Sivanandan sanoin, "On helpompi saavuttaa vapautus kuin kuolemattomuus." Keho kulkekoon oman polkunsa, nauttikoon ja kärsiköön omaa rataansa. Keskityn todellisen itseni kehittämiseen.


—o) PERILLÄ (o—

Horisontissa häämöttävät Varsanan kolme kukkulaa ja niillä olevat temppelit ovat lumoava näky. Tänään kenties kauniimmat kuin koskaan... Ensimmäinen etappini kylän laidalla olevalle Bhanu-kundalle, Radhan isän Vrisabhanun lammelle. Kylvyn aika — keho kuumenee kokonaan paastotessa, erityisesti vatsan ja pään alue. Lammessa uiskentelemassa lisäkseni ainoastaan puhvelikatras, seesteistä. Hyvän tovin uituani ja kelluskeltuani paluu rannalle ja tilaka-savella tehdyt kehon temppeliksi pyhittävät maalaukset paikalleen, ja päälläni ollut, matkalla kokolailla kostunut vaatekerta pesuun ja rannalle kuivumaan — kuivunevat kevyet kangaspalat riittävästi muutamassa tunnissa.

Ennen lähtöäni en Krishna-kiveni palvelusta tehnyt, joten nyt oli aika sen — ennen meditaatioon istumistani. Kylpyyn mukillisella lammen vettä ja kahdeksaan tulasi-puun lehteen tämä näyttää olevan tyytyväinen. Ei niin että tien päällä juuri enempää olisi tarjotakaan. Saapa vielä päälle uudet vaalealla savella maalatut koristeet, joka päivä eri ilmeellä mukanani ystäväni Krishna.

Nyt aika meditaation. Lammen vesi, sen alati vaihtuvat mutta silti tyynet kuviot, rauhoittaa ajatusten kulkua, tekee helpommaksi silmien sulkemisen tyyneyteen, sisällensä asettumisen. Parisen tuntia siinä lienee istuskelin, kelloa en mukaan ottanut. En liioin taskulamppua tai rahapussiani — kaikki välttämättömän tuolla puolen oleva tuppaa olemaan häiriöksi, varastaa ajatuksia olennaisesta. Välttämätön on tietty subjektiivinen käsite niin yksilötasolla kuin olosuhteiden puitteissakin; nämä olivat minun vaellukseni rajat.

Tämän jälkeen matka kohti paikkaa, jossa tulisin loppuillan ja yöni viettämään — ja jota en vielä tiennyt. Hetken kierreltyäni ja muutamassa temppelissä vierailtuani aurinko oli jo laskemassa — pimeä laskeutuu täällä salakavalasti ja nopeaan — pulahdin vielä pienessä, viileävetisessä Krishna-kundassa lähellä Vilasa Garh -kukkulaa. Ajattelin kukkulan päällä, viileämmässä ja tuulten keskellä nukkuvani, mutta pimeä oli jo peittänyt teräväreunaisen kukkulan rinteet varjojen sekamelskaan, selkeää polkua en nähnyt. Kukkulan juurella olevalle tasanteelle siis, lähin fiksulta vaikuttava vaihtoehto.

Läheisen talon valossa iltahymnejäni lueskelin kunnes eräs vanha paikallinen mies ystävälliseen mutta vaativaan sävyyn patisti: "Mene Vilasa Garhin (Madhava) huipulle, siellä aram-se... rennosti saat levättyä." Otin neuvosta vaarin; monesti ennen jätin paikallisten sanat seuraamatta, vasta myöhemmin ymmärtäen niissä olleen viisauden. Tässä ihmeiden maassa, Vrajassa, usein Krishna itse puhuu kylänsä väen suulla — antaa neuvoja, joiden lopullista tarkoitusta itse viestin välittäjäkään ei aina tunne. On parempi seurata kuin olla seuraamatta, kertoo kokemukseni — suuren palapelin tuntija antaa monin tein palaset sille niitä tarvitsevalle, joka osaa pitää vastaanottoonsa kanavat avoimina.

Vilttini piti loitolla suurimman osan varsin agressiviisista hyttysistä, jotka kukkulan laen tuulesta huolimatta aika-ajoin tekivät ekskursioita ympärilläni avointa koloa etsien. Uni oli kevyttä, paastoa seuraavina öinä yleensä uni on vähänlaista; parasta olisi valvoa yli yön ja hyödyntää kokonaisuudessaan paaston tuoma suuri mielen kirkkaus ja herkkyys, mutta matkasta uupunut kehoni ei tälle antanut myöten. Väsyneenä jos ei lepää, mieli puuroutuu eikä enää ajatus luista... Unta siis tarpeen mukaan.


—o)O(o—


Jatkuu huomenissa...

Kokoilen hymnejä tulevaa nelikuukautista varten. Alla kaunis lyhykäinen Ananda-candrika-stotra ("Autuuden kuunsäteen hymni"), Radhalle omistettu kymmenen nimen hymni. Rukous on Rupa Gosvamin, keskiajalla Vrindavanassa eläneen suuren mystikon ja runoilijan, käsialaa tämän Stava-mala ("Hymnien seppele") nimisestä teoksesta.

Mukaan audio (965 KB): http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/ananda-candrika-stotra_128kbps.mp3


—o)O(o—


rādhā-dāmodara-preṣṭhā rādhikā vārṣabhānavī |
samasta-vallavī-vṛnda-dhammillottaṁsa-mallikā || 1 ||

”Rādhā, Dāmodaran rakastettu, Rādhikā, Vṛṣabhānun tytär, jasmiiniseppele kaikkien paimenetarten hiuspalmikoissa...”


kṛṣṇa-priyāvalī-mukhyā gāndharvā lalitā-sakhī |
viśākhā-sakhya-sukhinī hari-hṛd-bhṛṅga-mañjarī || 2 ||

”Etummaisin Kṛṣṇan rakastetuista, taivaallinen laulajatar, Lalitān ystävätär, Viśākhān ystävyydestä riemuisa, Harin sydämen mehiläisen nuppu...”


imāṁ vṛndāvaneśvaryā daśa-nāma-manoramām |
ānanda-candrikāṁ nāma yo rahasyāṁ stutiṁ paṭhet || 3 ||

”Joka tätä Vṛndāvanan jumalattaren Ānanda-candrikāna tunnettua kymmenen hurmaavan nimen salaista hymniä lausuu...”


sa kleśa-rahito bhūtvā bhūri-saubhāgya-bhūṣitaḥ |
tvaritaṁ karuṇā-pātraṁ rādhā-mādhavayor bhavet || 4 ||

”Hän vapautuu kaikista murheista, hänet koristellaan suurella onnella, pian hän saa osakseen Rādhān ja Mādhavan myötätunnon.”


—o)O(o—


Dāmodara viittaa Krishnaan, joka on vatsansa kohdalta (udara) sidottu (dāma). Nimen pääasiallinen merkitys viittaa pieneen Krishnaan, jonka Äiti Yasoda sitoi kiinni kirnuunsa tämän rellestettyä maito- ja makeisvarastossa. Nimi viittaa myös Krishnaan, jonka Radha on sitonut rakkautensa köysin.

Pari tuntia edellisen blogin raapustamisen jälkeen lähdin päivittäiselle iltakävelylleni. Kokolailla sillä silmänräpäyksellä alkoi lähistöltä tulvia suuntaani todella kovaäänistä hymnien lausuntaa. Päätien varrelle, talostani noin 300 metrin etäisyydelle, oli pykätty suuri festivaalikatos, jossa tulisi seuraavien neljän päivän ajan olemaan ympärivuorokautista Hare Krishna -mantran laulua.

Mikäs siinä, hieno asia sinänsä. Mutta ne mikrofonit ja kovaääniset eivät sovi meditatiiviseen maailmaani. Erityisesti syystä että paikallisissa vahvistimissa on volyymin kohdalla vain kaksi asetusta: OFF ja KAAKKO. Eli aivan niin jumalattoman kovaa kun sielu sietää, ja siitä vielä vähän kovempaa.

Näin ollen edellä mainittuun huomisen suunnitelmaan tulee "pieni" muutos. Haluan neljän kuukauden sessiolleni rauhallisen alun, en puolihermostunutta ja stressaantunutta avausta kaipaa.

Huomenaamulla aamun koittaessa lähden tallustamaan kohti Varsanan kukkuloita ja metsiä. Täältä noin 30 kilometrin kävely, viidestä kuuteen tuntia tullee lampsittua. Vietän siellä aikani mietiskellen ja alueen pyhiä paikkoja kiertäen, palaan maailman kartalle ja ihmisten ilmoille ensi maanantaina iltaa kohden. Sitä odotellessa olen RAUHAN KESKELLÄ.

Ajatuksissani kaikki, jotka niissä haluavat vierailla. Kaikille teille kesän lämpöä ja rauhaa. Ah, rauhaa...

—o)O(o—

Kuvagalleria Varsanasta: http://www.lakeofflowers.com/cat/26

—o)O(o—

Edellisessä päiväkirjamerkinnässä mainittu neljän kuukauden henkisen regeneroinnin aloittava päivä on huomenna, sen myötä edessä avajaisena täyden meditaation päivä.

Tänne Intiaan ja Radha-kundan kylään viime syyskuussa muuttaessani tänne asettuminen ja kaikki siitä seuraavat muutokset söivät runsaan haukkauksen niin fyysistä, psyykistä kuin henkistäkin energiaani — vaikka ironista kyllä, erityisesti jälkimmäistä kasvattamaan tänne alun perin muutettiin. Erityisesti tyyni meditaatio kärsi kolauksen kehon rasituksen ja sekä siitä että muista tekijöistä seuranneen mielen ylimääräisen liikkuvuuden vuoksi.

Kuluneiden viikkojen aikana, osaltaan varmasti elpyneen jooga-sadhanani vuoksi, tasapainon rauha on taas laskeutunut olemukseeni. Yhdessä paikassa, yhdessä asennossa istuminen ja meditointi luistaa taas omalla painollaan, kevyen vaivatta, ja tämän myötä on aika palata vanhojen kujeiden pariin.

Kaksi kertaa kuukaudessa olevan paastopäivän kulkuun kuuluu täysipaasto, myös vedestä, paastoa edeltävästä illasta paastopäivää seuraavaan auringonnousuun, noin 30 tuntia. Tämä on rutiinissa ollut jo kolmatta vuotta, mutta päivästä todella merkityksellisen tekevä pitkitetty meditaatio on täällä oltaessa välillä joko loistanut poissaolollaan tai ollut kovin katkonaista. Paasto puhdistaa olemusta ja kirkastaa henkeä, työstää tajunnan avoimemmaksi ja vastaanottavammaksi.

—o)O(o—

Huomenissa alku uusi, kehon, psyykeen ja hengen perusvoimat regeneroituani mahdollista taas koko päivän meditaatio jonka tueksi tulee mauna, täyden vaitonaisuuden vala — tällä kertaa kattaen myös kirjallisen kommunikaation, kaikki ilmaisun muodot. Rauhan ja hiljaisuuden varmistaakseni tänään illalla laitan talomme portin ulkopuolelta lukkoon ja kiipeän aidan yli kopperooni, poistuvat kutsumattomat kolkuttelijat häiriöittä.

Aamulla raikas suihku, puhtaat vaatteet ja kehon temppeliksi siunaavat tilaka-savimaalaukset paikalleen. Lattialle kokoontaitetun viltin päälle puhdas villashaali ja päälle pyhän veden pirskotukset, tässä mukava, pehmeä mutta sopivan jämäkkä asana jonka päällä istua. Meditaatio alkajaisiksi aamusta iltayhdentoista tienoille, mantran tavujen pyhän äänen kantamana täältä toiseen maailmaan. Jos energiaa riittää, jatketaan yli yön ja auringonnousuun asti.

Vapaata aikaa ja rauhaa löytävät: Tervetuloa meditoimaan, jakamaan tämän hyvän päivän energiaa. Caturmasyan alkamispäivä on eräs vuoden tärkeimmistä paaston ja meditaation päivistä. (Ja täyttä paastoa älkää missään nimessä avajaisiksi yrittäkö — kevyt, viljaton dieetti, esimerkiksi hedelmät ja maito, ajaa asian.)

—o)O(o—

Suorin ja toimivin tapa jakaa toisille pyhää ja kaunista on avata sydämensä ja antaa pyyteettä omastaan... Ulottaa itsensä kaikkien luo jotka avoimina vastaanottaisivat, jotka sisimmässään jumalyhteyden täyteyden, ikuisuuden, viisauden ja onnen aarteita vaalisivat.

Ei sillä työ valmis, sillä kaunis kasvi vaatii menestyäkseen rehevän maaperän. Avokätinen siementen kylvö vailla hyvän maaperän luomista tuo sydämeen hetken valokipinän, vain mahtavan ajan pilvien hautaamana olemattomuuteen hiipuuakseen.

Syvässä henkilöiden välisessä pyhän energian vaihdossa sekä annetaan kauneus ja kirkkaus että niellään vastaanottajan pimeys, tuhotaan sydäntä tukkivan kuonan peitteitä. Tämä, jos mikä, vaatii antajalta huomattavia energiavaroja, kapasiteettia tuhota toisilta itselleen otettu pimeyden lasti.

Tässä sydänten välisessä vuorovaihdossa sanat ja ilmaisut ovat jäävuoren huippu, valtaosa työstä on syvää, sisäistä. Ei tämä liioin ole kenen tahansa kanssa toteutettavissa, syvän yhteyden luomisen kipinä on jumaluuden sydämessä herättämä hyvän tahdon kipinä, inspiraatio jota ravitsee toisen vastaanottavuus.

-o)O(o-

Introsta virsi kaunis, nyt otsikon asiaan. Seuraavana torstaina on Vyanjuli Mahadvadasin päivä, joka merkkaa neljän kuukauden Caturmasyana tunnetun kauden alkua. Tänä päivänä universumin ylläpitäjä, Visnu, käy nelikuukautiselle levolleen.

Visnun unen neljänä kuukautena monet pyhät miehet, askeetikot ja mystikot vetäytyvät henkisten harjoitustensa pariin, itsekurinaan kuka paljaalla maalla nukkuen, kuka vain yhden aterian päivässä syöden, kaikki omaa sadhanaansa — meditaatiota, palvontaa — runsain mitoin lisäten. Hyvää esimerkkiä seuraten näin myös minä, vaikka en erinäisten velvoitteiden takia kokonaan maailmankartalta pääsekään putoamaan. Täälläkin varmasti päivystelen, vaikka en aivan nykyhetken tavoin ahkeraan.

Luvassa päivittäisiä useiden tuntejen meditaatiosessioita, sen mukanaan tuomaa pyhän energian ja oivalluksen täyteyttä. Pitkitetty meditaatio luo syvän konkreettisen yhteydentunteen, tilan jossa niin sielu, mieli kuin kehokin täyttyvät jumalyhteyden mukanaan tuomalla ylimaallisella energialla.

Onnea ja hyviä toiveita kaivataan teiltä kaikilta — kiitos kaunis sinulle. =)

Tämä ote Sri Caitanyan elämänkerrasta käsittelee hänen opetuksiaan pyhän rakkauden kehittymisestä ja antaumuksen monenlaisista mauista erilaisissa jumalsuhteissa. Alkuperäiset bengali-säkeet, käännös ja pohdinnat.

http://www.klimtemppeli.com/luettavaa_fi.html#Sri_Caitanyan_opetukset_pyhasta_rakkaudesta

* * * * * * * * * *

Haluaisin ylläolevasta palautetta. Tekstin teemat sukeltavat kokolailla syvälle Sri Caitanyan teologiaan, pysyykö esitys riittävän yleistajuisena? Käsitteet ovat varmastikin uusia yleisöstä valtaosalle ja vaatinevat melko lailla ajatusta ja sisäistämistä.