IRC-Galleria

Tutkimukseni Upanisadien maailmassa edistyvät. Chandogya-upanisad luettu. Seuraavana listalla Brihad-aranyaka.

Kiehtova teos, vaikka aika-ajoin jotkut vertaukset menivätkin ohi, niin sidoksissa olivat tietämykseen vanhojen Veeda-uhrien tekniseen käsitteistöön, joka ei vielä sen laajemmin sivistyksen piiriin kuulu. Upanisadithan ovat niitä Veeda-kaanonin teoksia, jotka käsittelevät muunmuassa erilaisten rituaalien taustalla olevaa symboliikkaa, asioiden sisäisintä ja syvintä merkitystä.

Käännän tulevan viikon aikana sieltä muutaman valitun palan vielä lisää, tyyliltään oivallista tekstiä. Nämä käännökset Max Müllerin vanhasta englanninkielisestä versiosta, joka tässä on e-tekstinä lähettyvillä (http://www.sacred-texts.com/hin/sbe01/). Suoriin sanskrit-käännöksiin aivovarani säästän näille päätyönäni oleville teksteille. Nämä katkelmat ovat lähinnä pirteitä pieniä ajanvietteitä muun työn keskellä; englanti kun kääntyy tällä hetkellä huomattavasti sanskritia letkeämmin.

Mahtaa kai niitä joku lueskellakin. Jollei, niin tulee sitten tehtyä ainakin omaksi ilokseni.

Lyhyesti ajatuksia meditaatiosta, seesteisyydestä ja hurmiosta eräälle ystävälle.


∗ ωαΩαω ∗


Meditaation päämäärä on samādhi, keskittyneen rauhan ja kirkkauden tila. Bhaktin eli antaumuksen tiellä tunnetaan myös käsite bhāva-samādhi eli valtaisan tunteen samādhi. Kaiken meditaation keskipisteenä on keskittyminen. Hurmioituminen, oikein tapahtuvana, on äärimmäistä keskittymistä itseään. Jalostettuna hurmioituminen on valtava henkinen voimavara, toisin kuin raa'assa ja hallitsemattomassa muodossaan.

Āveśa on sanskritinkielinen termi hurmioituneelle uppoutumiselle. Hurmioituneena ja keskittyneessä jumaltietoisuuden tilassa tehdyt toimet avaavat sydämen portit henkiseen todellisuuteen, josta laskeutuu rajaton hlādinīn eli henkisen riemun virta, joka täyttää sielun sille luontaisella ānandalla, säkenöivällä autuudella.


∗ ωαΩαω ∗

Tässä on hyllyssä jo pitkään roikkunut iso pussillinen Triphala-yrttiseosta (http://en.wikipedia.org/wiki/Triphala), joka tekee mainiota työtä sisälmyksien putsauksessa... Laittaa ruuansulatuksen kuntoon ja irroittaa suolistosta kaiken sinne jämähtäneen (ja kehoa myrkyttävän) kuonan.

Eilen päätin sitten aloittaa detoxin ja otin yrttiä aimo annoksen --- joka yleensä sitten seuraavana aamuna tuntuu massun puhdistumisena ja suoliston liikkeenä. Mutta enkös unohtanutkin illalla pumpata vesitankkiin vettä, ja tippuvan keittiön hanan ansiosta tänään aamulla on vedet talosta loppu. Sekä sähköt poikki. Että pihan käsipumppu rikki. Eli ei tipan tippaa vettä talossa, ei myöskään vessassa...

Että tässä sitten odotellaan innolla sähköjä saapuvaksi. Vielä ei olla päästy kriittiseen pisteeseen, katsotaan kauan meinaavat sähköjä taas poikki pitää.

Inhorealismia toki, mutta tällaista on elämä sivistyksen rajamailla. =)

Chandogyan kuudennen osan 14. kappale, Svetaketu oppii lisää itsen luonteesta.


—o)O(o—


1. "Laita tämä suolakide veteen ja tule aamulla luokseni."
Poika teki työn käskettyä.
Isä sanoi hänelle: "Tuo minulle se suolakide, jonka laitoit eilisiltana veteen."
Poika, sitä etsittyään, ei sitä tietenkään löytänyt, sillä se oli liuennut.

2. Isä sanoi: "Maista sitä veden pinnalta. Miltä se vaikuttaa?"
Poika vastasi: "Se on suolaa."
"Maista sitä keskeltä. Miltä se vaikuttaa?"
Poika vastasi: "Se on suolaa."
"Maista sitä pohjalta. Miltä se vaikuttaa?"
Poika vastasi: "Se on suolaa."
Isä sanoi: "Heitä se pois, ja tule luokseni."

Hän teki niin; mutta suola on iäti olemassa.

Sitten isä sanoi: "Tässä kehossakaan, totta tosiaan, et totuutta havaitse, poikani; mutta olemassa se varmasti on."

3. "Se, joka on hienojakoinen ydin, siinä kaikella olevalla on itsensä. Se on totuus. Se on itse, ja sinä, Svetaketu, olet se."

"Hyvä isä, kerro minulle vielä lisää," poika sanoi.

"Näin olkoon, lapseni," isä vastasi.


—o)O(o—


Opetukset Svetaketulle jatkuvat, käännökseni päätän tältä erää tällä kolmannella katkelmalla hänen dialogistaan isänsä Uddalaka Arunin kanssa.

Klassisessa raja-joogan eli astanga-joogan teoriassa dharanaa ja dhyanaa, eli meditaation kohteen mielessä pitämistä ja sen tutkiskelua, edeltää pratyahara eli aistien vetäytyminen, sisälleen sulkeutuminen. Tämä yleispätevä meditaation teoria koskee polkua kuin polkua, yhtälailla myös bhaktin tietä.


° Näköaisti. Silmät on helppo sulkea. Vähäisellä mielen hallinnalla ne myös kiinni pysyvät, eivät vaeltele pitkin seiniä ja irtaimistoa. Erityisesti alkuvaiheessa hyvä olla paikassa, jossa ei ole paljoa katseltavaa, erityisesti ei sellaista jonka parissa mieli helposti keksii kaikenlaista "tärkeää" tekemistä.

° Makuaisti. Siellä suussa se kieli kököttää. Ei maistu normaalioloissa millekään, kunhan on hampaansa tunnollisesti harjannut. Ja terveellinen, tasapainoinen ja hallittu ruokavalio pitää myös kielen toiveet kurissa.

° Hajuaisti. Kokolailla helppoa on myös järjestää itselleen hajuvaihteluiden kannalta neutraali ympäristö. Naapurin keittiön puoleinen ikkuna kiinni vaan. Ja tarvittaessa vaikka suitsuke palamaan.

Nämä ylläolevat olivat ne helpommat kolme kukistettavaa.

° Kuuloaisti. Astetta hankalampi on kuuloaistin eliminointi, erityisesti tässä siunatussa melusaasteen maassa. Ostinpa onneksi Claes Ohlsonilta 9 eurolla kätevät, kokoontaitettavat kuulosuojaimet. Sellaiset kun raksalla. (Tällaiset: Madhava) Hyvin vaimenee pahimmatkin hinduhumpat, jos ei aivan korvan juuressa pauhaa.

° Tuntoaisti. Harvemmin kukaan tulee meditoidessa tuuppimaan. Ongelman muodostavat kehon omat kolotukset, jotka saa pitkälle eliminoitua joogalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Ilma riittävän viileäksi ettei kuumuus uuvuta.

Ja sitten vielä nämä helkutin hyönteiset. (Avautumista at Muurahaiset söi evääni) Niiden kanssa vielä taistellaan, kun ei ilkeäkään olla viittis ja myrkkyjä käyttää. Pitänee rakentaa meditaatio-istuimeni ympärille pieni vallihauta, kerran keittiöön sellaisen nikkaroin että pysyivät pois ruuistani.


Meditaatiossaan vahva, henkeen vakiintunut pysyy järkkymättömänä riippumatta siitä, onko aistiärsykkeiden tulvan keskellä tahi aistityhjiössä. Meille harjoitteleville optimaalinen ympäristö on kuitenkin suureksi avuksi.

Ajan myötä, meditaatiomme kypsyessä, on aika kohdata rauhariippuvuuden haasteet, valloittaa mielensä, oppia irroittamaan se aistikohteista sydämeen vetäytyen, olosuhteissa missä hyvänsä. Tämän kirkkaan ja syvän keskittymisen myötä saavutamme ikuisen hengen tason, kellumme maailman valtameressä kastumatta kuten lootuksenlehti lammessaan.

Chandogya-upanisad, osan 6 kappale 12. Svetaketu jatkaa opintojaan itsen olemuksesta.


—o)O(o—


1. "Hae tuolta minulle pyhän fiikuspuun hedelmä."
"Tässä on, isä hyvä."
"Riko se."
"Näin rikottu, isä hyvä."
"Mitä siinä näet?"
"Nämä siemenet, häviävän pienet."
"Riko niistä yksi."
"Näin rikottu, isä hyvä."
"Mitä siinä näet?"
"En mitään, isä hyvä."

2. Isä sanoi: "Poikani, se hienojakoinen ydin jota et siinä näe, juuri siitä ytimestä tämä suuri pyhä fiikuspuu on olemassa."

3. "Usko tämä, poikani. Se, joka on tämä hienojakoinen ydin, siinä kaikella olevalla on itsensä. Se on totuus. Se on itse, ja sinä, Svetaketu, olet se."
"Hyvä isäni, kerro minulle vielä lisää," sanoi poika.
"Näin olkoon, lapseni," isä vastasi.


—o)O(o—

Eräs ystävä kysyi tässä aamusesta sen klassisen kysymyksen, jonka suuntaista monet ovat kysyneet. Laitetaan saman tien tähän muidenkin luettavaksi.


~o)O(o~


"Mikä sinut johti valitsemallesi tielle, Intiaan, ja niin edelleen?"

Intiaan minut johti tämä etsintäni, syvän totuuden ja oivalluksen etsintä. Lopulta, jos todella sisällä palaa kaipuu syvyyteen ja mystiseen jumaloivallukseen, pitää raa'asti priorisoida etsintänsä muiden näkökohtien ylle, etsiä ensin sitä, minkä ohella mitään emme täältä mukaamme vie.

Kuinka löysin kutsumukseni? Pienestä asti on mieleni sopukoissa asustanut ajatus ja toivo siitä, että tätä näkyvää ja kuuluvaa, arjen rutinoimaa maailmaa suurempaa ja merkityksellisempää olemassa on, ja sitä olen etsinyt. Aikalailla luonnostaan Intian vanhan viisauden suuntaan mieleni lopulta kulki, sieltä kuulin intuitioni kaiun.

Pitkien vuosien varrella on monta askelta eteenpäin kuljettu, aika-ajoin kurssia tarkistettu ja korjattu, lisää ja lisää sisäistetty, saavuttu pisteeseen jossa voin itselleni rehellisenä todeta olevani todellisen tien alussa, löytäneeni ne lukemattomat avaamista odottavat ovet, ja on niistä jokunen jo availtukin.

Tästä sitten kohti tulevaisuutta. Kauas on vielä pitkä matka, mutta tie matkaavan on joka askeleella kaunis ja kiehtova.

Pää alkaa kuumeta näillä meditaatiomäärillä, varsinkin kun nyt on tullut panostettua erityisesti siihen keskittymiseen, joka on vaihe yksi jos halutaan jonnekin pidemmälle tässä sisäisessä maailmassa edetä. Viileässä ilmastossa ei näin runsasta efektiä tulisi, kuuma ja hiostava ilma tekevät temppujaan.

Pitää ostaa kookosöljyä ja hieroa sitä päänahkaan, laukaisee kallon jännityksiä ja vapauttaa päähän kertynyttä kuumuutta. Muutaman päivän ollut illalla ajatuksissa (näyttää aina iltaa kohti nuppi lämpenevän), mutta ei sitten enää päivällä ole pysynyt mielessä.

Joogafilosofian ja intialaisen lääketieteen teoriassa ovat olemassa ojas, eli fyysinen energia ja vitaliteetti, ja tejas, eli mielen energia ja kirkas loiste. Fyysinen jooga kasvattaa erityisesti edellistä, meditaatio puolestaan jälkimmäistä, vaikka molemmat totta kai yhteisvaikutuksessa kehittyvät.

Joogan tulella pitävät itsensä lämpiminä Himalajan jäätiköillä asuvat joogit. Joogan tulella keskitalven jääkylmä aamusuihku muuttuu lämmöltään neutraaliksi. Mutta tässä pätsissä saisi tuo itsestään generoituva tuli muuttua jääksi, lämpöä on riittämiin ilmankin.

Pitää ilmeisesti myös palata viilentävien hengitysharjoitusten pariin. Ei ole aiemmin juurikaan tarvetta ollut. Tarpeeseensa sitä aina uutta opettelee. Dieetti on totta kai jo viilattu viilentävän suuntaiseksi, elinehto tässä kuumuudessa.

Chandogya-upanisadin, erään vanhan Veeda-filosofian ydintekstin, kuudennesta kappaleesta löydämme kuuluisan maha-vakyan, "suuren lausunnon": tat tvam asi — "se sinä olet" — olet tietoinen itse. Uddalaka Aruni opettaa pojalleen Svetaketulle absoluutin luonteesta. Käännös tämän yhdennestätoista osasta:


—o)O(o—


1. "Jos joku tämän suuren puun juurta iskisi, se mahlaa vuotaisi, mutta se eläisi. Jos hän iskisi sen runkoa, se se mahlaa vuotaisi, mutta se eläisi. Jos hän iskisi sen latvaa, se mahlaa vuotaisi, mutta se eläisi. Elävän itsen täyttämänä tämä puu seisoo vakaana, juo ravinnokseen ja riemuitsee."

2. "Mutta jos elämä (tietoinen itse) lähtee yhdestä sen oksista, tämä oksa kuihtuu; jos se lähtee toisesta, toinenkin kuivuu; jos kolmannesta, sekin kuivuu. Jos se lähtee koko puusta, koko puu kuivuu. Aivan samaan tapaan, poikani, tiedä tämä." Täten hän puhui:

3. "Tämä (keho) varmastikin kuihtuu ja kuolee elävän itsen siitä lähdettyä; elävä itse kuole ei. Se, joka on hienojakoinen ydinaines, siinä kaikella olevalla on itsensä. Se on totuus. Se on itse, ja sinä, Svetaketu, olet se."

"Hyvä isä, kerro minulle lisää."

"Näin olkoon lapseni," isä vastasi.


—o)O(o—

Reilu viikko sitten kävin fysioterapiassa huoltaakseni jumahtanutta niska-hartiaseutuani. Ajatuksissani hoitoon palatessani näin näyttää olevan näreet, että nämä minua hoitaneet sähkölaitteet samanaikaisesti sekä hoitavat fyysistä olemusta että vaurioittavat hienojakoista kehoa, värinällään pirstovat auraa, häiritsevät sen luonnollista tasapainoa.

Palataan siis kaiken terapian juurelle, itseeni. Jos kerran parantavaa ja valaisevaa energiaa voidaan generoida siinä määrin että sitä on varaa jakaa ämpärikaupalla puolitutuille sen tarpeessa oleville, jo on kumma jos en sitä tarvittaessa myös itseeni osaa kohdistaa. Lisäksi Ayurveda, jooga ynnä muut käytännön viisaudetkin on tällaiseen tarkoitukseen riittävässä määrin hallussa, kaikki tarvittavat elementit joko sisäistettynä tai käden ulottuvilla.

Se on vaan sitä laiskuutta itsensä suhteen. Muiden eteen tekee maat ja taivaat, itsensä eteen ei viitsi varvasta liikauttaa. Murahtaa karmansa kertymille, kunnon stooalaisessa hengessä sietää kaiken sen mitä tuleman pitää. Tähän paradigmaan pitää alkaa muutosta työstämään kun kerran rahkeet on itsensä hoitoon, ja kun ei ulkopuolista asian ajavaa hoidon lähdettä ole näköpiirissä.

Se terve ruumis kun edesauttaa tervettä mieltä, ja täydessä kapasiteetissaan toimiva tasapainoinen ja keskittynyt mieli puolestaan on tuhansien ovien avain.