IRC-Galleria

Numerot 2 ja 3. Ne vainoavat minua. Numerot 2 ja 3, ne tulevat aina 1 jälkeen.
Oli tilanne mikä tahansa, ne jäävät aina jälkeen. Ne ovat toinen ja kolmas ja
ennen niitä tulee ensimmäinen. Minä en varmaan koskaan saavuta ensimmäistä.
Olen aina toinen, tai kolmas. numerot 2 ja 3. Ne vainoavat minua...

Mä kohta suutun ja mustaksi muutun ja sitte mä näytän sulle torellisen minäni! GRAU!

Sun ystäväsi armaasi
aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi.
Ois täällä suuri iloni
jos aina olisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi
niin murhe minut murtaisi...

Jos et ystäväni olekaan,
lue joka toinen rivi vaan...

Lokakuun 5.
Elämäni alkoi tänään. Vanhempani eivät sit vielä tiedä olen pieni kuin omenan siemen mutta minä olen minä vaikka vielä tällä hetkellä olin heikosti muodostunut. Tiedän että minusta tulee tyttö. Saan vaaleat hiukset, siniset silmät ja rakastan kukkia.

Lokakuun 19.
Olen vähän kasvanut, mutta olen pieni tekemään mitään itse. Äitini tekee kaiken puolestani ja hullun kurista on ettei hän tiedä kantavansa minua täällä sydämensä alla ja ruokkivat minua omalla verellään.

Lokakuun 23.
Suuni on juuri muotoutunut. Noin vuoden kuluttua minä nauran, myöhemmin opin puhumaan, tiedän mikä on ensimmäinen sanani "äiti". Kuka väittää etten ole aika ihmisolento olenhan minä kuin leivän muru joka on oikeaa leipää.

Lokakuun 29.
Tänään sydämeni alkoi sykkiä. Tästä lähtien se sykkii hiljaa koko elämäni pysähtymättä. Sitten kun vanhenen se väsyy ja pysähtyy.

Marraskuun 15.
Joka päivä kasvan vähän. Käteni ja jalkani alkavat muodostua mutta minun täytyy odottaa vielä kauan ennen kuin pienet jalkani kantavat minua ja voin juosta äidin syliin ja kietoa kädet isän kaulaan. Hassua kuinka pienet sormet ovatkaan pienen pienissä käsissä.

Joulukuu 13.
Nyt voin jo melkein nähdä mutta ympärilläni on aivan pimeää. Tiedän etteivät toiset äidit halua lastaan minä tuskin voin odottaa hetkeä kunnes pääsen syliisi ja saan koskettaa kasvojasi ja katsoa silmiisi. Äiti odotathan sinäkin minua niin kuin minä sinua?

Joulukuu 28.
Äiti miksi annoit heidän lopettaa elämäni? Meillä olisi ollut hauskaa yhdessä!!!

>Oletko sä sakaisin?
>En... Mä en ymmärrä mitä sä tarkotat...
>Oletko sä ahdistunut?
>Olen... Todella ahdistunut...
>Oletko sä neitsyt?
>En... Menetin neitsyyteni aikoja sitten...
>Aivan tampoonille. Oletko sinä täysi-ikäinen?
>olen... Kyllähän sä sen tiedät...
>Mikä on motiivisi ja alibisi?
>Liian paljon tekstiä... Menee sekasin...
>Olet siis syyllinen.
>Ei... En sanonut niin...
-En edes tiedä mistä minua syytetään...
>Kaardinaalin käskystä sinut poltetaan noituudesta ja riettaudesta.
>Noituuden ymmärrän... Mutta riettaus on kohtuuton syyte...
>Älä yhtään yritä. Kavaltajasi (eli petturisi) kertoi totuuden ja näytti todisteet.
>Ja ne todisteet olivat...?
>Verinen lakana ja silkkiset alushoususi (eli hipsterit)
>En myönnä olleeni siellä... Ja miten tämä liittyy noituuteen...?
>No noh noituuden sinä myönsit mutta et riettautta.
>Enkä myönnä sitä vieläkään... Jos minut poltetaan vain noituudesta se ei ole niin paha kuin jos mut poltettas sen lisäks vielä riettaudestakin...
>Syytämme sinua tuomarin vastustamisesta. Sinut poltetaan torilla.
>Ja tää päivä alko niin hyvin...
>Turha yrittää meitä saamaan säälikohtauksia. Voit tietenkin aina säästää arvottoman nahkasi, jos tarjoat sulosi meidän käyttöön.
>Teidän syyttävät sormenne eivät minuun kajoa...
>Älä ole niin varma.Tietenkin voit tulla tänne teekupposelle niin puhutaan asiat selviksi rauhassa. *kuola valuu pitkin suupieltä*
>Mä en juo teetä...
>Okei lopettakaa te kaksi ja mennään eteenpäin. Onko hän nyt syytetty vai ei?
>Todisteita ei kylläkään ole riittävästi, mutta ottaen huomioon ajan jolla elämme...
>>Okei, älä aloita. Vapautetaan hänet ja lopetetaan tämä naurettavuus. Minulla on muuta menoa. Ja sinä neitiseni, *suutelee* lähde vielä kun voit. Olet liian suloinen ja nuori tapettavaksi vielä. *heiluttaa ja poistuu salista*
>*tyttö katsoo tämän perään ihmeissään...* Ja se siitä... XD

Miksi pyytäisin anteeksi? Enhän minä tehnyt mitään väärää. Toimin niinkuin itse parhaaksi näin ja jos se loukkasi jotakuta, niin eihän se ole minun vikani. Minua ei kaduta, sillä mielipidettään ei pidä katua ja vaikka katuisin ja pyytäisin anteeksi, mitä se auttaisi? Se ei muuttaisi tapahtunutta, tai peruisi loukkaavia sanojani. Se ei muuttaisi kerta kaikkiaan mitään. Miksi siis pyytäisin anteeksi?

Enää kolme päivää töitä ja sit alkaa kesäloma! Ihanaa! On sitä kesää jo ootettukkin, vai voitko muka väittää ettet oo oottanu kesää, ja rantoja jne. jne.

Minulla on salaisuus, jota en voi kenellekään kertoa. Tiedän tekeväni väärin, mutten pysty lopettamaan. Kätken salaisuuden ja piilotan totuuden sydämeeni. Totuuden salaaminen nakertaa sielua ja tuhoaa ihmisen. En tahdo sellaista loppua, joten minä pyydän. Rukoilen teitä; Jos jonain päivänä saatte minut kiinni niin, rankaiskaa minua jos tahdotte, mutta antakaa myös anteeksi…