Kun miettii suomalaisen journalismin nykytilaa, ei voi kuin arpoa kuinka alas mennään ja kuinka lujaa ja kivutaanko sieltä koskaan enää ylös?
Tarkoitan tällä lähinnä niin sanottuja keltaisia medioita ja muuta roskaa jossa artikkelien tekemiseen ei selkeästi ole ollut riittävästi aikaa.
(Olen aikaisemminkin avautunut ”klikkijournalismista” ja tuo teksti löytyy aiemmista merkinnöistäni otsikolla ”Huolellista journalismia vai rahanhimoa?”)
Ajan puutteen lisäksi toinen syy roskan tuottamiseen on ikävillä asioilla ilakointi – kaikki sellainen joka herättää reaktion: ”Voi kauheaa, voi hirveää, kuinka tuo kehtaa?” Tällaiset jutut yksinkertaisesti keräävät klikkejä ja sitä kautta mainostuloja, mutta missä on moraali?
Pakko sanoa että nolottaa hieman kun olen itsekin ollut nuorempana ”klikkimediassa” muutaman vuoden töissä. Taloon tullessani olin innoissani siitä, että pääsin toimittamaan, koska Ylellä minut oli lähinnä korvamerkitty tekniikan puolelle vaikka osasin muutakin. Mutta into alkoi laantua kun tajusin millaisessa klikkitehtaassa olin ja kuinka moraalitonta sen tekeminen välillä oli. Eikä tällainen johdu aina tekijästäkään: useimmiten päivän tuottaja/päällikkö päättää aiheet ja aika tietenkin on kortilla. Työstä kieltäytyminen voisi johtaa irtisanomiseen tai töiden vähentämiseen varsinkin tuntityöläisen kohdalla.
Yhden ainoan kerran sanoin etten halunnut ahdistella puhelimitse
juuri läheisensä menettänyttä ihmisparkaa. Yhden ainoan kerran. Olen pahoillani etten kieltäytynyt monestakaan työstä… ja olen onnellinen että tajusin lähteä kolmen vuoden jälkeen.
Nykyään toimin freelancerina ja lisäksi olen ollut TE-palveluiden netti
tv:ssä kaksi vuotta töissä. (Kunnes koittaa kuntiin siirtyminen ja TE-liven lakkautus….)
Suurimpien medioidemme nykytaso nolottaa niin paljon, että olen harkinnut jopa Journalistiliitosta eroamista, mutta pohdin vielä koska silloin menettäisin myös Journalisti -lehden jossa on välillä ihan oikeasti hyödyllisiä artikkeleja. Samalla tietysti menisi työttömyyskassan jäsenyys, mutta ainahan on YTK...
Summa summarum, palvelkaa yhteiskuntaa hyvät journalistit – älkää mainostoimistojen ja konsernijohtajien edessä polvillaan olevia päälliköitä.