IRC-Galleria

RaskNaks

RaskNaks

, sisältää fenyylialaniinin lähteen

Selaa blogimerkintöjä

Olen varsin kiitollinen, ettei minun nyt vähään aikaan tarvitse keksiä nokkelia, koko tekstin käsittäviä otsikoita näihin minun blogi-merkintöihin. Just saying...

Heräsin aamulla, kun Linda oli tekemässä lähtöä kouluun. Aamusella kuuntelin läpi Juice Leskisen 17 kappaletta käsittävän levyn, 'Boogieteorian alkeet', joka on edelleen yksi suosikkilevyistäni. Ensikohtaamiseni tuohon levyyn oli äidin työkaverin äänittämä c-kasettiversio levystä, joka oli pikkupoikana ihmeellinen kokonaisuus. On vieläkin.

"Joskus jos vajoan pohjamutiini, väkisin ylös vie rempseä rutiini."

Lause on tänä päivänäkin suun ammolleen jättävä, kaiken käsittävä lausahdus, joka tietysti hukkuu Leskisen laulu- ja riimitulvaan. Lause löytyy biisistä 'Elämänura'.

Kellon lähestyessä kahtatoista, lähdin kirjaostoksille. Tiesin, että kaksi tärkeää eeposta on julkaistu juuri, ja nyt oli aika hankkia ne. Molemmat teokset ovat suomalaisten antisankareiden elämänkertoja. Toisen bongasin Suomalaisesta kirjakaupasta ja toinen oli kassahenkilön mukaan "myynyt kuin häkä" ja se oli loppu. Jäin miettimään sananparren takana olevia häkän (hään?) hamstraajia, mutta löysinpä kuitenkin toisen kirjan. Kirja on Tommi Aition toimittama Uuno Turhapuron elämänkerta. Kirjassa käydään tämän antisankarin "elämä" lävitse herkullisia yksityiskohtia myöten.

Toisen kirjan bongasin onneksi Prismasta. Tämä kirja oli pitkään odottamani Antti Heikkisen kirjoittama Juicen elämänkerta 'Risainen elämä'. Laaja, yli 400-sivuinen opus sisältää Leskisen vaiheet yksityiskohtaisemmin kuin koskaan ennen. Tänään olen kirjaa ahminut sellaiset viitisenkymmentä sivua. Prisman kassalla ollessani takanani oleva Koff-tölkkejä hihnallelatova mies kysäisi: "Onko toi se Leskisen uusin?" Meinasin huomauttaa, että Leskinenhän on ollut mullissa jo hyvän aikaa, mutta loppujen lopuksi myönsi asian ja kehuin kirjan varmasti olevan hintansa väärti.

Kesken ahmintani, Viltsu ilmoitti olevansa hommissa samalla paikkakunnalla ja minulle sopi paremmin kuin hyvin, että nähtäisiin. Törisimme hetken aikaa ja sitten lähdimme taasen Prisma-keskukseen, jonne myös Linda saapui. Nyt syön lämpimiä voileipiä ja oloni on väsynyt, mutta onnellinen. Huomenna lähdemme laittamaan mökit talvikuntoon, joten seuraavaa tekstiä pukkaa vasta sunnuntaina.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.