IRC-Galleria

RauliJediL

RauliJediL

Wherever you go, there you are!

OlemassaMaanantai 10.02.2014 17:03

Kirkon edessä nukkuu pakolainen

Ikkunassa on juliste jossa lukee "Vitun Katainen!"

Leikkipuistossa tippuu lapsi keinusta

Isän tumppaa tupakansa ja hiljentää lapsensa


Baarista kävelee ulos vanhus pää veressä

Porttikongissa pariskunta tappelee omaisuudestan

Kaivinkone purkaa vanhaa puutaloa betonihirviön tieltä


Kauppakeskuksessa vartija käskee Hare Krishna ryhmää poistumaan

Kaupassa joku poika laittaa energiatölkin lökäreihinsä piiloon

Baanalla nuoret juhlivat systeemiä eli opiskelupaikkaansa

Baarissa työttömät juovat kierrätettyä oluttaansa


Olemassa on hyvä olla ja kokea

Kuinka kaikilla on tekemistä

Yhteiskunnassa

Sokeassa.

TyttöMaanantai 10.02.2014 17:02

Kauniisti kirjaitua kangasta

Oli tuon tytön ruumin ympärillä

Halusin koskea kangasta

Joka peitti tuon sulottaren värillä.


Niin kauniisti ja rennosti makoili hän siinä

Aivan kun hän olisi jossain muualla kuin tässä.

Silmät kiinni ja suu auki hengitti hän tässä

Sydän löi varoivaisesti läpi hänen ruumistaan siinä.


Hän taisi nukkua tai sitten vain olla vaan

Hän taisi tuntua kylmältä mutta huokui lämpöä

En osannut pelätä

En halunnut häiritä

Annoin hänen olla vaan

Makaamassa rauhassa

Makaamassa haudassa


Nousin ylös

ja

Kurotin pääni hänen ylleen

ja

Laskeuduin suutelemaan hänen kylmää otsaa.


Otin avaimet yöpöydältä poistuessani

Ilon kyynel silmässä

Ilon tunne rinnassa

Vihdoinkin kaikki on selkeää

Päivän selvää.


Hukkasin hänet

mutta

Kun avasin oven

Löysin hänet uudelleen

Ja hymyilen

Palasin takaisin hänen vierelleen makaamaan.


Siinä me makasimme yhdessä

Siinä palavassa sängyssä.

Ajatusten tarkkailijaMaanantai 10.02.2014 17:01

Arkussa makaan peloissani

Multakasaa kertyy päälleni


Enemmän

Ja

Enemmän


Kun en ymmärrä että haudankaivaja

on minä

eikä kukaan muu


Pysähdyn mieleltäni

ja suljen silmäni

ja hengitän
rauhallisesti

tiedostavasti

kunnes

YHTÄKKIÄ

haudankaivaja alkaa kaivamaan multaa

pois päältäni


Arkun kansi nostetaan

ja minä ojennan käteni
itselleni

Hän sanoo ihmeissään
minulle


"Sinä hän ymmärrät minua!"



Totta kai

olenhan omaksunut sinut

tarkkailijaksi ajatusteni

itseni tähden

hyvä
minä
hyvä
minä

HYVÄ MINÄ!

MaapalloMaanantai 10.02.2014 17:00

Ei en aio kaatua kuin puu amazonissa
Ei en aio kuolla kuin kala katiskassa
Vaan löydän maani jossa kävelen

Ei en aio täyttyä kuin sika siasta
Ei en aio purra kuin paarma hevosta
Vaan löydän sateen jossa puhdistun
kävelen ja juon elämäni vettä

Minä olen ja tiedostan syntymän ja kuoleman
Harmaat on aivot vaan ei elämäni
Maapallo on tässä vaan ei päässäni
pyörimässä

Löydän kuun ja auringon jotka ovat tässä ja nyt
Vaikka häikäisee niin näen silti itseni ja muut tässä ja nyt

Seitsemän ystävää joita en tunne vaan tiedän
Antoivat avaimet tähän lauluun onnesta
vaatimatta.

YlpeysLauantai 21.12.2013 21:59

Eräänä aamuna, aivan normaalina aamuna, jolloin kaikki näytti hyvältä. Aurinko vilahteli viettelevästi ikkunasta ja valonsäteen sisään, joka selvä kutsui nousemaan ylös nauttimaan upeasta aamusta kaikessa seksuaalisuudessaan. Max makasi yksin parisängyssään ja hymyili. "Tänään on hyvä päivä!" Totesi Max ja raapi pallejaan. Sängystä ylös ja suihkuun suoraan. Suihkussa pestiin saippualla kaikki tärkeät paikat. Ja sitten ihanan vaaleat kutritkin pestiin oiken myös hoitoaineella. Max on oikea kultakutri. Sitten huuhdeltiin itsensä kunnolla ja suihku lopetettiin ja Max kuivasi itsensä hyvin. Mutta kävellessään ulos kylppäristä Max tunsi unohtaneensa jotain mutta ei muistanut mitä. Vessaan mennessä tekemään tarpeitaan sekä pesemään hampaita. Partavesi laitettiin ja dödökin vielä varmuuden vuoksi. Vessasta lähtiessään Max tunsi taas unohtaneensa jotain, mutta mitä? Keittiössä otti murokupin esiin ja corn flakesit sekä muumilusikka. Kevyt maito muroihin ja lusikka kauhomaan murot suuhun. Tämä toimeenpide kesti 10 minuuttia. Max huuhteli murokupin ja muumilusikan, sitten ne laitettiin kuivauskaappiin kuivumaan. Keittiöstä poistuessa Max tunsi taas jotain unohtuneen. "Mitä nyt vielä!? Mistä kiikastaa vielä!?" Turhautui Max. Eteisessä laitettiin kallis "Gant" merkkinen villatakki päälle ja isoäidin kutoma villahuivi sekä pussipipo päähän. MUTTA SITTEN!... Max muisti mitä oli unohtanut kun veti hanskoja käteen. "Käteen veto!". Niinpä, nimittäin Max on aikamoinen käteenvetäjä! Runkkari vailla vertaa! Jo yläasteella Maxia kutsuttiin "Mälli-Maxiksi", kun joka oppitunnilla Maxin oli pakko päästä vessaan. Tekosyy oli ummehdus, mutta syy oli ihan luonnollinen viiden minuuttin käteenveto. Koulun talkkaria kyrsi aina putsata vessan ovessa oleva mahtava mälliä jonka Max itsestään laukaisi rivakkaalla ranteenkäännöllä. Maxin ranteet olivat ammattilais tennispelaajan tasoa. Huh!

Kutsumus löytyi siis käteenvedosta. Murrosiässä Max voitti monta kertaa peräkkäin käteenveto kisat Suomessa. Häntä kunnioitettiin todella paljon miesten keskuudessa. Jokainen mies joka tiesi Maxin halusi edes kerran että Max koskisi heidän valtikkaan edes kerran. Mutta Max oli niin ylpeä että ei edes viitsinyt olla suhteessa kenenkään kanssa ja muutenkin naiset vieroksuivat Maxia hänen luonnonlahjan ansiosta. Aina kun naiset veti käteen aviomiehiltään tai poikaystäviltään tai asiakkailtaan. Niin moni miehistä tokaisi vaan äänen "Voi kun olisit Max...Siirytään jo loppuun". Naiset turhaantuivat ja miehet ihailivat vaan Maxia!

"Ei helvetti!" Sanoi Max huolissaan kun yritti tarttua mulkkuun mutta ei voinnut. Eka oikealla kädellä...ei mitään. Vasemmalla kädellä...ei mitään. Molemmilla käsillä...ei yhtikäs mitään tapahtunut. Mulkku sen kun vaan horroksessa on. Max alkoi jo itkeä. "Voi vittu! En mä uskalla mennä ulos enää! Menetän kasvoni jos muut äijät sais tietää tästä!" Ajatteli hän huolissaan. Max poltti röökiä ikkunalla ja katseli ulos kuinka kaunis päivä muuttui yhtäkkiä rumaksi. Kaikki oli nyt perseestä Maxin mielestä! Depressio iski. "Hei Max!" Huusi joku ihailija alhaalta. "Vedetäänkö vai ei? He he he." Huvituneena huudahti hän Maxille. "Äh! Turpa kii!" Huusi Max takaisin ja löi ikkunan kiinni. Ihailija tunsi palan kurkkussaan. "Mikäs nyt on?" Pohti hän itsekseen.

Max etsi vessan peilikaappista jotain tärkeää selvästi, koska Maxia hikoilutti ja itketti samaan aikaan. "MISSÄ SE ON?" Max etsi aivan turhantuneen jotain tärkeä aivan selvästi. "Ahaa! Siinä se on!" Sanoi Max ja otti käteensä jonkin lääkepurkkin jossa luki "Gruusialainen ihme". Joka on Maxin salainen ase. Hän otti pari pilleriä ja nielaisi heti. Hetken aika odotti ja päätti ottaa vielä kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemän kohdalla Max totesi "Nyt saa riittää!". Sitten siiryttiin laiskalinnalle eli upealle IKEA:sta ostettulle modernille nojatuolille istumaan. Siinä Max kökötti sitten pari tuntia...

Parin tunnin päästä.

Nyt Max piteli vatsaansa joka oli sekaisin. Törmäili puolisokeena seiniin ja tuoliinkin löin polvensa. "Saatanan saatana!" Kuului epätoivon huudahdus Maxin suusta. Kaikkea muuta tapahtui, mutta alakerrassa oltiin vaan kiltisti horroksessa. "EI! EI! EI! EI! Mitä oon nyt tehnyt että näin käy mulle nyt!?" Itsesäälissä rypivä Max voivotteli tilaansa. Hän etsi vastausta ympäriltään ja katsoi lopulta keittiöön ja alkoi ryömiä sinne suuntaan ja oksensi että päästi löysät hienoihin "Dressmanin" housuihin samalla. Max pääsi aterimien laatikolle ja avasin sen ja etsi jotain hyödyllistä. Hän veti laatikosta esiin aina niin steriilit ja hyvät Fiskarsin sakset joilla leikkaa sujuvasti lihaa kuin lihaa. Max avasi sepaluksen ja tarttui värkkiinsä vasemmmalla kädellä ja oikealla hän piti Fiskarsin saksia. "Tulkoon sitten saatanan autuus!" Huudahti hampaat irveessä "Mälli-Max"...

Seuraavan päivänä. Aurinko paistoi ulkona, kun Maxin kotona oli vaan pimeä. Verhot ikkunoissa ja pimeää sisällä. Miehet ihmettelivät että nyt on jotain hätänä. Eihän Max yleensä pidä verhoja ikkunoiden edessä. Miehet päättivät tutkia asia ja loivat viiden hengen ryhmän maailman tärkeimmistä ja viisaimmista ihmisistä jotka ovat taitavia puhujia ja manipuloijia. Niin mentiin Maxin talon ovelle ja koputettiin ainakin viisi kertaa, mutta kukaan ei avanut ovea. Mitä ihmettä? Viisat miehet pyysivät yhtään tovereistaan tiirikoimaan lukon auki varovasti. Viisat miehet osaavat paljon asioita joista eivät laveretele muille. Ovi saatiin auki. Sisällä oli pimeä... Sisään astuttiin varovasti. Huomattiin että ainut valonlähde huokui keittiöstä. Viisat kulkivat varovasti keittiöön suuntaan. Keittiössä heitä odotti omituinen näky. Max istui pöydässä, edessään yksi kynttilä joka oli jo sulanut puoli väliin. "Hyvää päivää, Max!" Sanoivat viisat miehet yhteen ääneen kohteliasti. "Terve!" Vastasi Max. Viisat miehet huomasivat että Max söi jotain. Mutta mitä? Joten yksi miehistä kysyi varovasti "Anteeksi, mutta saanenko kysyä mitä te oikein syötte kun tuntuu tuoksuvankin oikein hyvältä? Tuoksusta tulee mieleen gruusialainen makkara." Muutkin viisaat miehet olivat samaa mieltä ja nyökyttivät päitään eri tahtiin. "Halutte siis tietää mitä mä popsin?" Sanoi Max täristen "Kyllä! Ehdottomasti kyllä!" Huudahtivat viisaat miehet yhteen ääneen innoissaan. Max tuijotti heitä pitkää ja laski katseensa lautaselle käristyneeseen ruokaan. "Ylpeyteni. Syökää loput. En jaksa enempää..." Silloin Max putosi tuoliltaan maahan ja kuoli verenhukkaan. Silloin jossain vähän kaukana joku pikkupoika vetää ensimmäistä kertaan käteen yläasteen vessassa. "Hu huh!" Sanoi pikku "Hanska-Haahti" kun vessaan oveen laukesi.

Niklas MatinpoikaLauantai 21.12.2013 21:56

"Voi myrkky!" Sanoi Niklas Matinpoika kun vaimonsa Minnan ampui. Niklas halusi kunnon rakkautta ja omistautumista rakkaaltaan, mutta täytyihän Minnan joskus käydä töissäkin ja illanviettossa muiden ystävien kanssa jossain iskelmä-baarissa punaviinin kera. Tätä ei Niklas sietänyt vaan vaati että "Nyt saatana! Sinä teet niin kuin minä käsken! Asut täällä! Minä hoidan elannon ja sinä pidät turpasi kiinni ja rakastat minua parhaasi mukaan siihen sinut on luotu!". Minna mietti että Niklaksella ei ole kaikki hyvin ja että oisiko hän vähän liiankin mustasukkainen vaan. Sillon pamahti nyrkki poskeen puumies Niklakselta Minna rakkaalle. "Älä akka jauhaa paskaa! Yritätkö kenties vihjata jotain?!" Huusi Niklas. "EN EN! Olen pahoillani jos loukkasin jotenkin ja minä elän vain sinulle rakkaani! Oikeasti! En ole ikinä laimilyönnyt sinua ikinä vaikka sinä olet lyönnyt minua aivan turhaa sokeasti mitä ihmeellisistä syistä! Kaupankäynnit liian pitkiä. Ätin luona vierailut pitkiä. Juoksulenkki liian pitkä! Voisisitko ymmärtää että minulla on myös ystäviä ja sukulaisia joita haluan nähdä! Sinä olet ihana ja rakastan sinua todellakin! Mutta voisitko suoda minulle omaakin aikaa muiden kanssa?! Pyydän!?" Pyysi Minna. Niklas Matinpoika katsoi Minna ja totesi että saa omaa aikaasi täällä kotona joten turhaa valittaa omaa aikaa ei olisi. Niklas on todella huono lukemaan rivien välistä... Minna meni sänkyynsä itkemään ja Niklas häipyi tyytyväisenä paperitehtaalle työhön. Niklas rakastaa tuoreen paperin tuoksua todella paljon. Paperin voi kirjottaa ja piirtää eikä se valita tai huuda takaisin se on ihan Niklaksen oma. Sen voi myös rypistää tai polttaakin eikä se panisisi edes vastaa. Niklas taisi olla vähäsen hulluhko mies. Sitä Minna ei aluksi nähnyt vaan upean miehen joka omistautui hänelle ja huomioi häntä rakkaudella. Mutta anti olla kun mentiin sitten naimisiin... Nyt Minna tuntee olevansa prostituutio jonka Niklas omistaa. Niklaksen oma pikku prostituutio. Ai että! Ja asiakkaat ovat olemattomia eli ei ketään. Koska Niklas.

Niklas Käveli hienon valkoisen saabinsa luo. Se oli juuri pesty eilen hyvin. Auto käynnistettiin ja annettiin vähän aika käydä että tulisi lämmin ja mukava olo saabin sisällä. Olihan sentään mukava talvi ja pakkanen. Niklas pohti että mitä sitä tekisi. Miten voisi olla varma ettei Minna petä häntä kotonaankin? "Joku siinä akkassa perkele kyrsii ja epäilyttää?" Niklas mietti. Ja lopulta keksi oivan idean! Hän ajaa autollaan pikkusen kauemmaksi talosta ja jättää auton sorakuoppan lähelle ja tulee itse vahtimaan taloa ettei kukaan mene sinne ilman lupaa Minna yrittämään! "Tämä idea saa aluksi kelvata kunnes keksin paremman.". Niin Niklas Matinpoika kurkki metsästä taloon suuntaan viltti päällä ja piilopullo taskussa mukavasti piilossa lämmittämässä sydäntä ja mieltä. "Kyllä sitä kohta jotain tapahtuu. Perkele!". Ja juuri silloin nuori postissa työnsä aloittanut Risto tuli postia tuomaan Matinpojan laatikkoon. Niklas tuijotti tiukasti Ristoa, joka laittoi pari mainosta ja Lindroffin kirjettä postilaatikkoon. Kaikki hyvin tähän asti...Mutta mitä nyt!? Risto kävelee Matinpojan luo ovelle ja pimpottaa ovikelloa!? "Mitä helvettiä!? Arvasin! Huora!" Huusi Niklas päänsä sisällä. Minna avasi oven ja katsoi Ristoa ja seuraavaksi molemmat menivät sisään yhdessä.

Silloin Niklas ryntäsi juosten sorakuoppalle saabin luo ja avasi takankonttin ja otti esiin Hirvikiväärin jolla ei ole metsätetty pitkään aikaan. Nyt Niklas juoksi takaisin talolle ja tärisivin käsin aukaisi kotiovea ja ryntäs sisään. Minna laittoi kahvia keittiössä ja säikähti kun Niklas tulee ryntäen sinne kivääri kädessä. "Mitä sinä täällä oikein tähän aikaan teet?" Kysyi Minna järkyttyneenä. "Missä se postimies on?!" "Postimies?" "Niin saatanan huora!" "Se on makuuhuoneessa..." "Ahaa! Nyt jäit kiinni! Tää oli sun viimeinen temppu! Hyvästi!" "Niklas ei kun nyt käsi..." Ja niin hirvikivääri laukesi pitkästä aikaan ja Minna kaula räjähti ja verta lensi juuri keitettävään kahviin. Niin eloton Minna ruumis vajosi hitaasti maahan kun samalla veri pulpusi kaulasta pois kuin Niagaran putous konsanaan. Tätä näkyä Niklas seurasi hiljaa hikoilleen hirveästi samalla. Oli hiirenhiljasta. Aivan rauhallista... Kunnes makuuhuoneen suunnasta kuului vessan vetämisen ääntä. Niklas säikähti ja käännähti makuuhuoneen oven suuntaan josta nuori postimies Risto asteli ulos ja säikähti nyt itsekin kun näkin hikoilevan hullun näkösen miehen kiväärin kädessä tuijottavan häntä. "Tota noin....Anteeks ku häiritsin mut ku oli kauhee paskahätä ja oli pakko teittien vessaa sitten lainaa. Et kiitti viel. Tota...voisko mitenkään viel saada sitä kahvia ku emäntä niin kauniisti lupas keittää?". Niklas tuijotti hetken hiljaa ja huusi sitten äänen "Voi myrkky!" ja ryntäs ulos juosten kuin kissa peloissaan.

Niklas itki saabissaan sorakuoppalla. Hirvikivääri oli rikottuna ulkona maassa ja oksennuksen jälkiäkin löytyi vierestä ja tyhjä bensakansterikin oli näköjään heitetty ulos autosta. Niklas Matinpoika on kummiski aina ollut loppuun asti optimisti ja totesi vielä tämän kerrankin että "No, on ainakin mukavan lämmin saabi jossa kuolla." Ja sytytti tulitikun ja heitti sen takapenkille. Upean liekin roihu valtasi sinä yönä sorakuoppan. Kiitos Niklas Matinpojan!

Noin siinä käy, kun tahtoo omistaa. - Nuuskamuikkunen

Styroksin palanenLauantai 21.12.2013 21:55

Kävelen Etu-Töölössä. Ohitin hipsteri/rokkari/poppari mikä lie parturin joka näytti vihreää valoa että tilaa on ja astu sisään ja muutta itsesi. hanki väriä elämään. Turhuus alkaa oksettaa minua kun mietinkin itseni muuttamista. Minulla on kaikki mitä tarvitsen nyt. Pieni työpaikka Kalasatamassa yhdes lähikuppilas tiskarina. Se palkka minkä saan riittää ruokaan, vuokraan ja alkoholiin, luojan kiitos. Säästän hyvin myös kun en huolehdi hygieniastani. Vessapaperi riittää hyvin perseen pyyhkimiseen. Kädetkin pesen jo tiskarin duunissa. Olen aika ekolooginen melkeinpi.
Pieni suklaapuoti. Joku eduskunnan hyypiö siellä ostelee namuja itselleen kai sitten joihinkin kansan puolesta järjestettävin istuntoihin. Yksi suklaakin näköjään maksaa 52 euroo...Pitäisikö siitä nauttia? Hurja määrä rahaa pienestä nokareesta. Montakohan neekeriä tuonkin valmistamiseen on kuollut?......Oho? Koiranpaska? Koiranpaska jossa on pieni styroksinpala päällä? Hahahahaha! Ei jumalauta! Elämän pieni ihme! Noin pieni styroksin pala joka voi millon vaan lennähtää pois, mutta ei vielä näköjään. Paska pitää hyvin kiinni. HAAHAAHA! Voi pikkusta. Olisipa kamera tälläisiä hetkiä varten. No, onneksi on muisti ja muistaa vielä. Jos joku kysyisi minulta kuolinvuoteella "Mikä on elämän kaunis tarkoitus?" "Koiranpaska jonka päällä on pieni styroksipala!" Vastaisin minä! HAHAHA! Jahas. Joku Ruotsin skidi juoksee äidin helmaan itkien. Taisi säikähtää minua. Lellitty äpärä... Huoh. Voisi käydä yhdellä ennen kotiin menoa.

"Kiitos."

Mitä!? Kuka puhuu? Kuka sanoin kiitos?! en näe ketään ympärilläni? Ikkunatkin on hiljaisia kerrostaloissa.

"Kiitos kaunis."

Ei helvetti....Puhuva styroksin pala sanoi kiitos mulle??? Juoppuhulluus iskee....

"Haluan kiittää sinua."

Mistä styroksin pala halua kiittää minua? Tämä on jo liikaa!

"Sinä huomioit minua. Nauroit ja hymyilit minulle. Annoit voimia. Nyt päästän irti viimeinkin tästä kaikesta paskasta johon olen jäännyt kiinni koska itseluottamukseni on tullut takaisin. Kiitos sinun."

E...Eipä mitään?....

"Lähden nyt! Hei hei!"

No nyt se lähti lentoon.....Styroksin pala jolla on itseluottamus? Ehkä tässä sittenkin on jotain järkeä? Ainakin se oli kohtelias styroksin pala. Ei saatana! Pelastin tuon styroksin palan kaikelta tolta paskalta!?.... Nyt on pakko päästä paskalle! Vatsa meni sekaisin...

OngenkoukkuLauantai 21.12.2013 21:54

Olipa kerran yksi mies joka vietti suurimman osan ajastaan pubeilla miettimässä elämäänsä ja mitä tekisi sille.
No yhtenä iltana pubiin tuli ihanan ja sensuelli nainen. Miehen polvet löivät yhteen ja tuoppi meinasi tippua käsistä. "Miten sitä onnistuis?" mietti mies, kun pohtii saada naista viettämään loppuiltaa hänen kanssaan. Tunnin pohdinnan jälkeen mies meni naisen luo sano että "Anteeks, mut saiskos tarjoo neidille brandyn jos toisenkin?". Sensuelli nainen katsoi miestä ja hymyili ja suostui. Mies alkoi änkyttää ja pudotti tilatessaan rahatkin taskusta kun tilasi juomia. Sensuelli nainen nauroi lempeästi ja auttoi miestä keräämään rahat maasta kun muut katsoivat vaan vierestä kuin haamut konsanaan. Niin mies ja sensuelli nainen viettivät keskenään loppuillan jutellen niitä sun näitä lempeästi. Ja viettivät jopa oikein ihanan yönkin sängyssä toisiinsa kiinni sidottuina kuin Michelangelon marmoripatsaat hyvinkin. Suhde ei päättynyt vaan jatkui erittäin pitkää. Mentiin kihloihin ja lapsiakin suuniteltiin. Hääalttarilla sitten kun pappi kysyi viimein mieheltä "Tahdotko sinä mies tämän sensuellin naisen?". Niin mies vastasi "Tahdon!".......Kaikki kaatui ja pimeni silloin.

Ketään ei ollut miehen ympärillä enää. Mies on yksin veden alla ja on synkkää. Mies huomaakin olevansa lahna ja tajuukin nähneensä unta. Lahna kuule kuinka ylhäällä veneessä pauhaa sumuisesti veden alle "poika saunoo....". Sitten hän huomaa ongenkoukkun jossa on herkullinen ja paksu mato. Lahna miettii hetken untaan ja itseään ja toteaa sitten että "Vitut!" ja tarttuu kiinni suullaan ongenkoukkuun ahnaasti joka nykäsee lahnan ylös pintaan asti ja siitä kohti ääretöntä.


Nykyään ihmiset eroo kirkosta, "koska Päivi Räsänen". Tai sitten kirkko kammoksuu homo- ja lesboliittoja. Tai sitten koska "Vatikaani on täynnä pedofiilejä". "Heprea on saatanan kieli!". Juu u. Itse olen vielä luterilainen. En käy kirkossa muuta ku vahingossa joskus tai sitten hautajaisissa. Kirkot on mukavia mestoja kyl välillä. Pappi saarnaa ja viiniä tarjotaan ja ohutta känttyä saa kaupan päälle. Pappikin on joskus huvittava kun kerran yhtenä jouluna saarnas Jeesuksen syntymäkehdon merkityksestä maailmarauhalle...En kerro enempää siitä. Mutta siis kirkossa hienoa käydä välillä ku se on kuin osa minua ja lapsuutta. Kirkko opetti jo alussa et yhdessä voi laulaa ja sitten on vielä tämä raamattu, "maailma paras satukirja". Pidin kyl paljon Paavalin reissuista ja Jaakobin painista sekä Mooseksen kivitaulut. Mutta ne tarinat oli ikään kuin samalla tasolla Grimmin veljesten juttujen kanssa. Julma vertaus. mutta näin lapsena ajatteli ja vähän edelleenkin. Jotenkin näiden asioiden kautta kummiskin oppi löytämään sen uskon millä ei oo mitään tekemisä Räsäsen tai lastenhyväksikäytöllä. Uskon elämään niin kuin itse haluaa. "Hyvin hypnotisoitu" sanois joku mut ei.
Uskonto on auttanut mua löytää mielenkiintoisen elämää puhdistavan kokemuksen. On aika siisti ku sut ristitään joksikin ja samalla huuhdella fledakin kipossa.

Väliaika
Kuunelkaa joko Leonard Cohen "Hallelujah" tai Joose Keskitalo "Kuuletko kuinka hautausmaa vetää käteen". Ihan sama ja yhtä kaikki vai mitä se Bono sanoi?

Nykyään on huomanut paljon kuinka "Jumalan poika" Jeesus on osa popkulttuuria. Jeesus on ikään kuin nykyään vähän kaiken symbooli. Jokaisella on näkemyksensä. Hyvä tai paha. Tehköön valintansa tai luottaakoon molempiin. Jeesus on vitun Elvis! Tai ihan joku muu. Ihan sama! Kaikella rakkaudella pidän tästä vaippahoususta. Se antaa jopa juutalaisille vitsailun aihetta. Ja taas joku pahastuu...Jeesusta on loukattu! Hirttäkää hänet munistaan! Tapoja on monia ja ihmisiä on paljon jotka pitäisi hirttää, mutta sinäpä se! Köysi ei riittä kaikille. Hyvä niin, ehkä on aikakin alkaa miettii parempaa tekemistä kuin syylistää pilkkaajia. Love ya Jesus! Varsinkin South Park Jesus! <3

406988_10150550392251670_506346669_9190913_92436348_n.jpg

Loppujen lopuksi on kiva välillä uskoa hyvään maailman uskonnon kautta. Usko on cool! Mutta aina löytyy kritisoijia. Mutta ilman kritisoijia uskontokin tavallaan menettää hohtonsa! Voi ei! No ei vaiskaan. Mikää ei muuttu. Kaikki on balanssissa keskenään, luojan kiitos. Mutta yksi asia saisi muuttua! Politiikka ja uskonto ei sovi yhteen! Liian hardcorea mulle. Tyydyn mielummin saaman tunteita ja mukavia pikkuajatuksia kuin tasa-arvo ja raha-asia selkauksia uskonnon kautta...Fuck this! Perinteinen päiväkoti uskonto on hyvä kaikille. Uskonto antaa aika hyvän kuvan kuolemastakin ja siihen ajattelin päättääkin tämän älyttömän pohdiskelun.

Rauli rakastaa kaikkia etc. etc. PRAISE JESUS!PRAISE YOU!

P.S. Menin kerran joulukirkkoon Ylä-aste aikoihin koulun kans. Takissani oli kiinni pentagrammi koska Dimmu Borgir. Sain jälki-istuntoa. Ihmeen ahdasmielistä meininkiä taas oli sekin silloin ja varmaan edelleenki...Vapaus uskossa PLEASE!!!
Reverend+Gary+Davis.jpg
Kuvassa istumassa Gary Davis joka oli sokea kuuluisa blues/gospel laulaja ja kitaristi Harlemin kaduilla. Kuvassa on tuntematon pikkutyttö tanssimassa Garyn säestäessä taustalla.

Ihmisistä on tullut ennakkoluuloisia omaa ääntä kohtaan. Kaikki musiikkiohjelmat (esim. Idols, Voice of Finland, X-Factor) antaa väärää kuvaa siitä mitä laulaminen on. Ihminen osaa laulaa. Jokaisella ihmisellä on oma sointivärinsä äänessä. Musiikkiohjelmat pyrkivät yleensä aina yhteen ratkaisun, niin että ihmisen pitäisi muuttaa omaa ominaista sointivärinsä sen takia. "Lempeät arvostelut" tuhoavat ihmisen mielialan ja innostuksen laulamista kohtaan. Vain hullut selviävät.

cowell_xml.gif

Joidenkin ääni voi olla kuin Celine Dionilla tai Pavarottilla. Vahva, puhdas ja upea. Ja joillakin ääni voi olla kuin Janis Joplinilla tai Bob Dylanilla. Persoonaalinen, sielukas ja käheä. Kukaan ei voi määritellä onko ihminen epämusikaalinen vai ei. Kaikissa meissä on musikaalisuutta tavalla tai toisella. Hyviä laulajia voi löytyä ehkä musiikkiopistoilta ja TV-ohjelmista, mutta myö kadulta laulamassa metrotunnelissa, karaokebaarissa, sillan alla tai musiikkitalon edessä. Elämä voi yllättää positiivisesti niin kuin tässä videossa näkyy. Katusoittaja esittää yhtä 80-luvun hittibiisiä kun itse biisin alkuperäinen laulaja tulee paikalle yllättävästi laulamaan taustaa. Life is good!



Lopetettaan itseemme tai toisiin kohdistuva ahdasmielisyys laulamista kohtaan. Se on sentään ainut asia mistä ihminen voi melkein olla ylpeä elämässään ja nauttia myös siitä ilman minkälaista "rakentava kritiikkiä". Mitä tulee ihmisen rytmitajun sitten, niin ihmiset osaa taputtaa hienolle esitykselle samaan tahtiin tai kävellä kadulla samaan aikaan tahdissa jonkun tuntemattoman tai rakkaansa kanssa ja siihen ei tarvita armeijaa. Onhan meissä sydänkin joka lyö elämän tahtia koko aika kunnes pysähtyy kun aika on tullut, "ihmisen pisin komppi".

tumblr_msztw4a5aV1qko6n6o1_500.jpg

Musikaalisuus asuu meissä niin kuin Gene Kellyssäkin. Osataan vaan antaa sille mahdollisuus. Joku päivä tekee mieli aina vetää pientä tahtia askelilla lätäkössä tai hyräillä sateen tahdissa. Luontokin sen tietää parhaiten että ihminen on musikaalinen ja sen takia antaa sinulle sen mahdollisuuden vaikket sitä haluaisikaan. Ole hyvilläsi siitä. <3

Singing_3.jpg

Raulin rakkaudella kaikille jotka osasi lukea tai ei, mutta silti aina laulaa ja lyödä tahtia, elämän tahtia.