IRC-Galleria

herääntymä

herääntymä

sä et oo lentäjän poika, sä oot lentäjä

Arvoista ja normeistaSunnuntai 29.11.2009 23:15

Kirjoitettu joskus vuonna 2005 aiheena oma maailmankuva/-katsomus.

Arvot ja normit ovat olemassa, uskoimme niihin tai emme. Myös henkilö, joka väittää ettei kunnioita mitään normeja, tai ettei hänellä ole mitään arvoja, toimiii joidenkin arvojen ja normien varassa. Tässä tapauksessa nihilististen.
Jos puhutaan yhteiskunnan tai ihmisten muutumisesta moraalittomiksi yleensä tarkoitetaan sitä, että moraalikäsitykset muuttuvat eikä sitä, että ne katoaisivat.
Ihmisten omaksumat arvot ja normit sekä jokaisen oma, henkilökohtainen moraali ovat aina mukana kaikessa toimannsa ja ovat täten osa yksilön persoonallisuutta.
Moraali ei ole mukana vain elämän suurissa, mullistavissa kysymyksissa, vaan myös jokapäiväisessä elämässämme - ihmissuhteet, se mitä harrastamme, mistä olemme kiinnostuneita ja miten suhtaudumme kohtaamiimme asioihin.

Ihminen tarvitsee omia, henkilökohtaisia periaatteitaan, arvoja ja normeja, mm. ohjeeksi valintojen, päätösten ja ratkaisujen tekemiseen ja maailmankuvansa ja -katsomuksensa muodostamiseen.
Erityisesti nuoria askarruttavat kysymykset siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä sekä mitä pitää ja mitä ei pidä tehdä. Kuka päättää normeista? Kuka sanoo mikä on oikein ja mikä väärin? Mitä monimutkaisemmaksi maailma muuttuu, niin sitä enemmän vastaan tulee moraalisia ongelmia.
Nykyaikana ihmisellä on suurempi mahdollisuus päättää esim. elämän alkamis- ja päättymisajankohdasta kuin koskaan aiemmin. Ylläpitääkkö elämää kaikilla mahdollisilla keinoilla, vai onko olemassa raja, jolloin on viisaampaa päästää irti?
Perinteisten moraaliauktoriteettien, kuten koulun tai kirkon, merkitys vastausten antajina on vähentynyt, koska niillä ei ole enää kykyä tai mahdollisuutta ottaa kantaa niihin uusiin moraalisiin ongelmiin, joita ihmiset nykyisin kohtaavat.
Sitäkin suuremmaksi on käynyt monenlainen moraalinen piilovaikutus, mm. televisio-, elokuva- ja musiikkikulttuurit, monine alakulttuureineen, luovat erilaisia arvoilmastoja niitä kuluttaville nuorille.
Varhaisempi itsenäistyminen ja lisääntynyt vapaus tarjoavat nuorille tilaisuuden hakea omaa identiteettiään ja arvopohjaansa useasta erilaisesta ympäristöstä. Toisaalta moraalinen kypsyminen ja itsenäistyminen vie aikaa, moraaliauktoriteetin tarve ei vähene samassa suhteessa kuin nuori itsenäistyy kodistaan ja vanhemmistaan.

Asennetta, jossa moraalin merkitystä vähätellään, tai jopa kielletäään, kutsutaan nihilismiksi. Siinä ei väitetä, ettei ihmisillä olisi arvoja, vaan ettei moraalilla ole merkitystä ihmisten valinnoille. Nihilisti ajattelee, että ihmisen kuuluu päättää omista teoistaan muista riippumatta ja että moraaliväitteete ovat vain yrityksiä vaikuttaa toisten päätöksin. Nihilsimi siis väittää, että moraali on ihmisten maipulointia. Ihmiset, jotka eivät osaa käsitellä moraalisia kysymyksiä tai joille moraalin noudattaminen on ristiriidassa sen kanssa, miten he haluaisivat elää, ovat yleensä taipuvaisia nihilismiin.

Humanismin mukaan ihminen on järjellinen olento. Humanismi sai alkunsa antiikin suurten filosofien, etenkin Sokrateksen (n. 470-399 eKr.), ajattelusta. Sokrates erosi oman aikansa filosofeista siinä, että hän asetti ensimmäisenä ihmisen filosofian tutkimuskohteeksi. Kuinka ihmisen tulisi elää, jotta hän eläisi hyvin? Sokrateen mukaan ei ollut järkevää lähteä etsimään ihmistä tai elämää ohjaavia totuuksia ihmisen itsensä ulkopuolelta, sillä jokaisessa ihmisessä on tietop hyvän elämän perusteista. Ihmisen olisi siis opittava tuntemaan itsensä.

Humanistien mukaan ihminen pystyy järkensä avulla saavuttamaan aitoa tietoa ja ajattelunsa avulla hänen on mahdollista moudostaa tosia käsityksiä todellisuudesta. Ihminen on luonut ns. sivistyksen ja kulttuurin jonka turvin hän pyrkii hallitsemaan "sokeita" luonnonvoimia. Näin ihmisellä olisi ainakin periatteessa mahdollisuus elää hyvää, ihmisarvoista elämää ja asettaa tavoitteita, jotka ovat hyväksi hänelle itselleen, toisille ihmisille ja luonnolle. Näin siis periaatteessa.
Humanisti ajattelee myös, että hyvä elämä voidaan tietää. Moraalinen elämä nojaa tietämiseen, sillä tieto valaisee todellisuutta paremmin kuin mikään muu. Tiedon avulla ihmise elämäntaito kasvaa ja kehittyy. Näin ihmiselle selviää, mikä elämässä on kestävästi arvokasta ja ihmiselle ominaista toimintaa.

Jo antiikissa huomattiin, että tiedolla on myös pimeä puolensa. Tieto antaa välineet (myös) valtaan ja alistamiseen. Tieteen pyrkimyksenä ei ole pelkästään vastata kysymyksiin ja lisätä ihmisen kykyä ymmärtää elämää, vaan tietoa yhä enemmissä määrin pimitetään ja sillä käydään kauppaa. Tietoa, niin oikeaa kuin väärääkin, tuotetaan myös yritysten ja valtioiden omiin päämääriin, jolloin kansalaisten huoleksi jää tiedon luotettavuus ja oikeellisuus. Kun esimerkiksi Imataran Voima tilaa tutkimuksen ydinvoiman turvallisuudesta, voidaan kysyä, että onko ko. tutkimus varmasti puolueeton.
Vaikka ihmisten tiedollinen perusta onkin kasvanut miltei räjähdysmäisesti erittäin suureksi, ongelma on, millä tavalla yksityinen ihminen voi erottaa luotettavan tiedon epäluotettavasta. Koska tieteet ja yhteiskunta ovat pitkälle erikoistuneita, on meidän vain luotettava asiantuntijoihin. Useimmat miestä osallistuvat tiedonhankitaprosessiin vain kapealla alueella, jos lainkaan. Biologi tuntee erityisen hyvin juuri suomuurahaisen ja lääkäri erikoistuu vaikkapa anestesiaan. Koska kukaan ei voi hallita kaikkea tietoa, on voitava luottaa siihen, että julkisuus antaa riittävästi tärkeää informaatiota. Mutta aina on voitava olla lähdekriitinen ja valmis hankkimaan itse tietoa.

Humanismissa korostetaan tiedon vaativan rinnalleen epäilyä. Avoin ja kriittinen keskustelu sekä rationaalinen argumentointi, eli järkeen vetoaminen ovat parhaat keinot tiedon ja totuuden edistämiseksi. Jo muinaiset kreikkalaiset havaitsivat järjen heikkouden: järki itsessään sortuu usein omaan nerokkuuteensa. Uskotaan, että ihminen voi järjen ja tieteen avulla ennustaa tulevia tapahtumia ja muuttaa tulevaisutta mieleisekseen. Tällaisessa ajattelussa on tieteisuskon vaara; siinä uskotaan tieteen enne pitkää ratkaisevan kaikki ihmiskunnan ongelmat. Humanismi vaatii kuitenkin myös järjen kritiikkiä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.