IRC-Galleria

Yksi parmankinkku onkin aika varma limppu,
helman alta paljastuikin karvakinttu,
kohta kiven sisäs varmaan istun,
otan avosylin vastaan joka iskun,
joka kulmas vastas sama turpa,
jonka dialogi kuulostaa lainatulta,
salattua on mun elämä,
voit seurata sitä joka arki-ilta mtv:ltä,
oikeita ongelmia joka kaiffarilla,
niistä tiedetään jopa maikkarilla,
joten miks vaivautua miettimään,
sun ongelmat sun puolesta tiedetään,
sun teot jo ennalta kielletään,
ja vaikeet asiat kaukaa kierretään,
pumpulia korviin ja laput silmille,
jokainen sun liike tallentuu kuitenki filmille,
sun sanasi on ennalta-arvattavissa,
huomenna kaiken kansan luettavissa,
en kohta aivojani enää ollenkaan tarvitse,
on se hyvä kun ei tarvii enää mitään tehdä itse.

Valaan mahaan, palaan samaan,
ravaan vapaan ajan perään,
samaan lamaan aina herään,
samaan rajaan aina tuun,
kaipuu kasvaa kaivatun,
pois raivatun, tarpeisiin vain lainatun,
kai mä tuun,
haima painuu, painaa luut,
vaihtuu maa nyt ei kaipaa muut,
naama kastuu, harmaantuu,
alta karvas totuus paljastuu,
paljas varvas halvaantuu,
paikoillensa asettuu,
valaskin jo vanhentuu,
aaltoihinsa paleltuu.

heidi: "hirvee olo ja tosi huono omatunto."

:

---

DDD

Hypitään käsikynkkää,
tökitään tuoretta tynkää,
joku ehkä tykkää, joku ehkä jättää,
mikä tässä mättää,
mättähältä mättähälle,
mätkähdän kuitenkin pärställe,
naamalleni lattiaan,
ei pata sopinutkaan kattilaan,
mitä sitä vahtimaan, yli kiehuu kuitenkin,
siellä se riehuu seassa muidenkin,
pääsee liiveihin uidenkin,
susien suihin jonottamalla pääsee,
lusien tunnit kotiinkin pääsee,
pussi päässä, kuski jäässä,
käski jäädä, nurmi jäässä,
minä täällä, tien päässä,
kotiin jos voisi vihdoin päästä.

äitini sovittaa takkia:

minä: -tuolt roikkuu jotain.
äiti: -mun jalat.

Semmonen, joka ei sano mistään mitään vaan hymyillen nielee kaiken,
se joka satuttamalla halusi saada kaiken,
sai sen, ja on nyt onnellinen nainen,
se sama kaava toistuu läpi vuodenaikojen,
sama veri roiskuu ja tummuu läski vaimojen,
kuka käski aivojen huudella yllä kaivojen,
kaiku huutaa takasin, iskee päin kasvoja,
ei edes omat sanani saa minua muuttamaan tapoja,
ne jotka pinttyy, ne joihin kiintyy,
vasta kuukausien päästä unholaan siirtyy,
hurmion otteessa sokee tukee rampaa,
turmion kohteessa susi tuntee lampaan,
nahassansa hampaan, se on päässyt liian lähelle,
on söpö leppäkerttu kussut kädelle,
loppujen lopuksi jokainen on turre reva levällään,
pitkän talven jälkeen venaa kevättä.
vittu jou.

Ketä tässä keräillään, elämässä heräillään,
silmät selällään ammottaa auki,
humalassa selällään harvoin mä nautin,
varjoisa kausi, silmäripseni suodattaa,
silmäni suljettuina olen suojassa,
koirani kaivamassa kuopassa,
se repii juurineen irti,
juuri sen silmin näkisin toisin,
jos väkisin voisin minäkin näkijä oisin,
lähtisin pois, sateisina päivinä palaisin,
kun silmäni avaisin ne auringossa palaisi,
sarveiskalvoni kuin tuhkaa,
on karmein valveuni kuin juhlaa,
en silmänräpäystäkään tuhlaa,
uusi näkökenttäni on laajempi,
silmäkulmasta silmäkulmaan ulottuu,
kattaa kaiken, näkökantani kulottuu,
mä näen joka suuntaan mul on tunto joka evässä,
kaikuluotauksella suunnistan koska mun silmät on mun selässä.