IRC-Galleria

Hassua, että siitäkin on jo 2 vuotta, ku toi mussukka synty. :>
- tykkään susta murunen <3


kuva otettu silloin, kun käytiin ekan kerran katsomassa prinssiä <3

Päivänsäteenä pienenä silmiisi kurkistan,
herätän sinut unestasi ja onnea toivotan.
Lailla perhosen leijailen korvaasi kuiskaamaan,
sanat kaikkein kauneimmat, jotka suinkin vain osaan.
Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en,
suukko poskellesi olkoon sellainen!

Näitä päiviä on jo liikaa,
jokainen solu mussa huutaa:
Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.

Kaikki sanoo sävyyn säälivään:
oma vika kun tällaiseen jään,
mut en tiedä enää itsekään,
ketä pelkään.

En ole nainen, en yhtään mitään -
kidutettu eläin häkissään.

ei me mennäkkää mihinkää, me vaa leikitää kerpiilien kanssa.
ALLNIGHTLONG.

Pimeyteen ei tieni viekään,
niin kai se on jos kaltaisen löytää.
Ja nyt sä seisot minun vierellä.

Kun me puhjettiin kukkaan
ensi hetkillä,
eikä me kuihduttu koskaan.
Pimeyden keskellä
sulje sun silmät,
anna mun kantaa sut pois
Sulje silmät,
anna mun kantaa sut pois.

Puhelimen kohina,
ei yhteistä kotia.
Ikäviä päiviä kun tuntuu epäreilulta
et me ei voida asua yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Aamulla on ikävä.
Päivä siinä välissä menee joten kuten,
mutta sitten illan tullen
se on rumaa et me ei nukuta yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä.

Mä en tahdo lukea,
minua ei nukuta.
Mä en syönyt mitään
ilman sinua ei enää.
Se on paha et me ei taannuta yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Kenelle juttelet nyt?
Kuka sun kanssasi on?
Nukuitko yksin vai et?
Menetkö autolla vai kävellen kouluun?

Mä en käynyt pesulla enää tänä aamuna.
Mä en kato välitä et miltä minä näytän.
Se on sääli et me ei seota yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Rumaa et me ei nukuta yhdessä,
minun ihoni kaipaa sun kämmentä.
Paha et me ei asuta yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä.
Tuhannen kilometrin päässä.

Olispa edes hetken hyvä olla.

Hiljaa sä kuiskasit sen,
lennän luo enkelien.
Voimaa riittämään en saa,
jos meet.

Pelkään jos lähdetkin pois,
tyhjää niin kaikki vain ois.
Sen nään, yksinäiseksi mut
sä teet.

Pakko jaksaa vaan kaiken aikaa mukana,
vituttaa ja masentaa mut koitan olla mukava,
mahtuu yhen käden sormiin ketkä on mun tukena.

Tappaa ei ollut tarkoitukseni, vaan rampauttaa pysyvästi.
Niin että joka päivä muistaisit, joka päivä koko loppuelämäsi,
missä teit sen minua koskevan virheen.

Odotanko turhaan sua sittenkin?
Mitä jos vaaan käy niinkuin muillekin?
Välimatka piinaa ja painaa mua,
kuka päättää ketkä saa onnistua?

Oo siellä jossain mun.