Jos nyt sitten kuvittelen, että olen semmoinen jumalhahmo (haen nyt vaikka esimerkiksi tällaista jollaista esimerkiksi meidän suomalaisten mielleyhtymissä ja hahmona on, jonka ominaisuudesta kaikkitietävyys lienee nyt se tärkein jota haen), niin minkälaisena näen meidät luomukset. Suurin osahan meistä on tavallisia? Sitten on valtionpäämiestä, ryöstelijää, kusipäätä, pappia ja lääkäriä; kaikennäköistä sakkia. On ujoa, rohkeaa ja mielipuolta. Niin mitä nyt ajattelen, että haen ihmisiä hakeutumaan toistensa seuraan ja lisääntymään, tekemään lisää persoonia jotka tuhoavat ja syövät toistensa sisintä? Tuskin mitään, mutta se nyt ei liene pääpointti, jos sellaista edes on. Anyway.
Mitä elämämme sitten on, ja mihin evoluutio sen johtaa, kun mietitään ominaisuuksia, joilla menestyy ja saa naapurin heikoksi. Kierous, valehtelu, pitkäkatseisuus, kurinalaisuus, nopea oppimiskyky, hyvä muisti ja hyvät sosiaaliset ominaisuudet tulevat varmasti nykyisenlaisessa maailmassa olemaan valttikortteja menestykselle ja vahvuudelle.
Elämämme voi myös lokeroida kuten luonnon. Eläimet ovat jakaneet kasvikunnan tappelemalla niin, että jokaiselle selviytyneelle lajille on oma lokero, mistä se sitten hankkii ravintonsa mahdollisimman pienellä kilpailulla. Myös me taistelemme lokeroista, ja se kuka saa parhaan lokeron on menestynein ja paras laji? Vai voiko hessu olla sittenkin parempi laji, vaikka sen lokeroa väheksytään ja pilkataan. Hessuhan on omalla tavallaan nero, ja me muut kusemme itsemme solmuun haukkumalla Hessun lokeroa, koska oma lokeromme on vain puusta ja heinästä.