Kantti-Alf ja Lego-Lasse yhä putosivat ja putosivat, kunnes he törmäsivät johonkin ja ilmat heidän keuhkoistaan katosivat taivaan tuuliin. Hetken kuluttua he pyörtyivät, mutta Kantti-Alf vain jatkoi nauramistaan.
Kantti-Alf nimittäin näki unta, että hän ratsasti pinkillä elefantilla keltaisen taivaan halki. Lego-Lasse virkosi aika nopeasti, ja jätti Kantti-Alfin 'nukkumaan' ja meni tutkimaan ympäristöä. Hän huomasi että he olivat metsässä. Ympärillä oli paljon puita.
Lego-Lasse oli hyvin ihmeissään ja rapsutti päätään. Mikähän ihme oli tämä kummallinen paikka, jossa oli vielä tuollaisia hassuja puita!! Niissä oli jotain ihan höhliä piikkejä.Lego-Lasse pudisti päätään ja säpsähti kuullessaan oudon äänen jonkin hassun puskan akaa.
Lego-Lasse näki jalkojensa suuressa kepin, ja otti sen turvakseen. Legis käveli lähemmäs tuota puskaa. Legiksen sydän alkoi hakata lujempaa. Adrenaliini virtasi pitkin Lego-Lassen suonia. Kun Lego-Lasse oli ihan lähellä tuota puskaa... SIELTÄ HYPPÄÄ JOKIN!.. ja Legis lyö sitä kepillä päähän.
"Myömmämmämmämmmäääääää!!!!!! Saatanan kepakon husija perkele!!!! Kehtaakki lyödä meikäläistä päähän sillä tikulla, ¤%½"%$£€£$#¤!!!!!!!!!!!!!!!!" Lego-Lasse tuijotti otusta pitkään hyvin kauan ja perääntyi hitaasti. "A-anteeksi... M-minä t-tuota..." Otus mulkaisi Legistä vihaisesti ja Legis vaikeni täysin. Mikä se oikein oli... Tuo otus kumma...?
Lego-Lassella meni hetki tajuta, että tuo kummallinen otus olikin.....Michael Jackson!! Yksinkertaisesti hänestä voitiin käyttää nimeä Mikkis. Lego-Lasse järkyttyi. Hän tosiaankin järkyttyi. Ja sankarimme menetti tajuntansa toistamiseen.
"No voi mutta! Hänhän on kuin pieni poika! 8D" Mikkis katsoi Lego-Lassea hamuten ja hipsi lähemmäs Legistä, kunnes sai taas mojovan iskun päähänsä. "Mitä pirua...?!" Hän katso eteensä ja näki pelottavan hahmon. Hän alkoi huomaamattaan itkeä ja täristä pelosta, kunnes hahmo virnisti leveästi ja naurahti hiljaa itsekseen...
Hahmo oli Legolas. Legolas oli viimein päässyt eroon häntä riivaavista homoist...*öhöm* siis ajoista jolloin hänellä oli vaikeaa. Legolas alkoi selittämään "Tulin halki tulen ja veden, auttaakseni ystäviäni. Olen kärsinyt läpi vaikeiden aikojen odottaen pelastusta. Mutta nyt olen tässä rakkaat ystäväni, Lego-Lasse ja Kantti-Alf... Missä Kantti-Alf muuten on?"
Sitten Kantti-Alf ilmestyi kuin tyhjästä ja nauroi. "Tässä olen, ma suuri velho! Tiesittekö muuten, että pinkit elefantit syövät tomusokeria!" Mikkis ja Legolas tuijottivat Kantti-Alffia hetken aikaa ja päättivät olla välittämättä tuosta kummasta rotasta.
Lego-Lasse vilkaisi nopeasti Mikkistä, sitten Legolasta, ja sen jälkeen jäi hämmentyneenä tuijottamaan Kantti-Alfia joka vieläkin selitti niistä pinkeistä elefanteista. "Niillä on sellaiset pikkuriikkiset siivet, tiedäthän. Ei sellaiset kuin Dumbolla! vaan sellaiset pienen pienet enkulisiivet...Ja tiesittekö sitä, että pinkit elefantit..." ja sitten Kantti-Alf simahti. Lego-Lasse alkoi epäilemään että tuo vanha rotta on vetänyt jotain epämääräistä lähiaikoina.
Legolas pudisti päätään ja osoitti siistillä nuolellaan mikkistä. "Ja sinä pirun perimä lahjaton paviaani! Katoa pois näkyvistä, äläkä koskaan kehtaa palaa takaisin!" Mikkis laittoi sormensa ristiin ja katsoi Legolasta anovasti. "Mutta kun tuo söpö pikku hiirulainen on niin lutunen!! Enkö saisi edes vähän koskea..." Mikkis lähestyä taas pikkuisen Legista ja Lego-Lasse perääntyi kauhuissaan. "Älä uskallakkaan tulla lähelleni, senkin koinsyömä köntys!! O_O"
Mikkis katsoi Lego-Lassea hullunkiilto silmissään.. "mä tahtoo veivaa veivaa... 8D " ja Legolas potkaisi Mikkiksen kuuhun. Siellä Mikkis nyt sitten istuu. Lego-Lasse on palveluksen velkaa Legolakselle. Aurinko alkoi laskea mäkien taa, joten teletap...eh.. Kaverukset alkoivat mennä nukkumaan. Lego-Lasse käpertyi kuusen alle. Legolas kiipesi puuhun ja Kantti-Alf lojuu edelleen jossain lähistöllä. Mikkistäkin alkaa väsyttää vähitellen ja hänkin alkaa nukkua siellä jossain päin kuuta. ja kaikki olivat niinku "YAY!"
End of part 4.