IRC-Galleria

Klassisessa raja-joogan eli astanga-joogan teoriassa dharanaa ja dhyanaa, eli meditaation kohteen mielessä pitämistä ja sen tutkiskelua, edeltää pratyahara eli aistien vetäytyminen, sisälleen sulkeutuminen. Tämä yleispätevä meditaation teoria koskee polkua kuin polkua, yhtälailla myös bhaktin tietä.


° Näköaisti. Silmät on helppo sulkea. Vähäisellä mielen hallinnalla ne myös kiinni pysyvät, eivät vaeltele pitkin seiniä ja irtaimistoa. Erityisesti alkuvaiheessa hyvä olla paikassa, jossa ei ole paljoa katseltavaa, erityisesti ei sellaista jonka parissa mieli helposti keksii kaikenlaista "tärkeää" tekemistä.

° Makuaisti. Siellä suussa se kieli kököttää. Ei maistu normaalioloissa millekään, kunhan on hampaansa tunnollisesti harjannut. Ja terveellinen, tasapainoinen ja hallittu ruokavalio pitää myös kielen toiveet kurissa.

° Hajuaisti. Kokolailla helppoa on myös järjestää itselleen hajuvaihteluiden kannalta neutraali ympäristö. Naapurin keittiön puoleinen ikkuna kiinni vaan. Ja tarvittaessa vaikka suitsuke palamaan.

Nämä ylläolevat olivat ne helpommat kolme kukistettavaa.

° Kuuloaisti. Astetta hankalampi on kuuloaistin eliminointi, erityisesti tässä siunatussa melusaasteen maassa. Ostinpa onneksi Claes Ohlsonilta 9 eurolla kätevät, kokoontaitettavat kuulosuojaimet. Sellaiset kun raksalla. (Tällaiset: Madhava) Hyvin vaimenee pahimmatkin hinduhumpat, jos ei aivan korvan juuressa pauhaa.

° Tuntoaisti. Harvemmin kukaan tulee meditoidessa tuuppimaan. Ongelman muodostavat kehon omat kolotukset, jotka saa pitkälle eliminoitua joogalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Ilma riittävän viileäksi ettei kuumuus uuvuta.

Ja sitten vielä nämä helkutin hyönteiset. (Avautumista at Muurahaiset söi evääni) Niiden kanssa vielä taistellaan, kun ei ilkeäkään olla viittis ja myrkkyjä käyttää. Pitänee rakentaa meditaatio-istuimeni ympärille pieni vallihauta, kerran keittiöön sellaisen nikkaroin että pysyivät pois ruuistani.


Meditaatiossaan vahva, henkeen vakiintunut pysyy järkkymättömänä riippumatta siitä, onko aistiärsykkeiden tulvan keskellä tahi aistityhjiössä. Meille harjoitteleville optimaalinen ympäristö on kuitenkin suureksi avuksi.

Ajan myötä, meditaatiomme kypsyessä, on aika kohdata rauhariippuvuuden haasteet, valloittaa mielensä, oppia irroittamaan se aistikohteista sydämeen vetäytyen, olosuhteissa missä hyvänsä. Tämän kirkkaan ja syvän keskittymisen myötä saavutamme ikuisen hengen tason, kellumme maailman valtameressä kastumatta kuten lootuksenlehti lammessaan.