IRC-Galleria

Kuuntele/katso tuo, perkele.

Leikin kulturellia, luin Michael Beckettin runoutta. En oikeastaan pidä sitä kovinkaan ihmeellisenä, mutta kieltämättä siinä on varmaan jotain kielellisiä kiemuroita mitä en nyt heti ymmärtänyt kertalukemalla. Vartti meni sinne. Sieltä sain irti tuon Aiheen rivin. Katson joskus paremmin levänneenä uudelleen.

Luin myös hyvin pitkälle Houellebecqin ("Ranskan vihatuin kirjalija") lyhyttä romaania, "Halujen Taistelukenttä". Se vaikuttaa aika ahdistavalta kirjalta, mutta melkein luin sen loppuun kerralla. Jotain 150 sivuinen opus se on? Hyvää luettavaa se on, vaikka antaa todella ankean kuvan ihmisistä. Se on harmittavan lähellä minun näkemyksiäni, mutta en ehkä ole ihan noin paha.

"Miespäähenkilö on myös teoksen kertoja. Ja tavallaan kirjoittajakin. Hän kutsuu romaaniaan "anekdoottisarjaksi" ja itseään sen sankariksi. Kollaasimainen teos on "kaukana Humisevasta harjusta", onhan sen alkuperäinen nimikin kuin tieteellisen artikkelin otsikko ("Kamppailun alueen laajeneminen")."

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Masennus+sankaruutena+suunnilleen/HS20090315SI1KU02nsj

"Nimetön päähenkilö on luopunut kamppailusta. Nyt hän katselee muiden pyristelyä, erityisesti työtoverinsa Tisserandin, joka on ruma mies eikä koskaan saa seksiä. Lopussa tämä ajaa itsensä humalassa kuoliaaksi.

...

"Päähenkilönsä masennuksen Houellebecq esittää jonkinlaisena vastareaktiona. Terapia ei auta. Kilpailuyhteiskunta yrittää medikalisoida vastustuksen, vaikka on itse vakavasti sairas. "Tämä maailma tarvitsee kaikkea muuta paitsi lisää tietoa." Sairaus vertauskuvana? Masennus sankaruutena? Suunnilleen. "